Kahdessa edellisessä blogissani olen kertonut Uuden Englannin asevalmistajista.

Mossberg 4 x 4 kivääristä on lukuisia variaatioita. Kuva: Mossberg

Seitsemän jo esiteltyä asevalmistajaa aloittivat toissa vuosituhannella eli 1800-luvulla. Nyt kerron kolmesta jotka ovat aloittaneet paljon myöhemmin. Mutta edelleen puhumme Uudesta Englannista.

Mossberg

Oscar Fredrik Mossberg (1866-1937) oli ruotsalainen emigrantti, joka saapui USA:an parikymppisenä v. 1886. Hän meni töihin toisen skandinaavin, norjalaisen Iver Johnsonin asetehtaaseen Worcester, Massachusettsissa. V. 1893 hän vaati ensimmäistä asepatenttiaan yhdessä Iver Johnsonin kanssa liittyen breaktop-revolverin ylälukitukseen. Tuolloin Mossberg oli vielä Ruotsin kansalainen. Muutaman vuoden kuluttua Mossberg siirtyi toiseen Uuden Englannin asetehtaaseen Shattuck Armsille ja sieltä edelleen Stevens Armsille. Sodan sytyttyä v. 1914 Mossberg liittyi Marlin Rockwellin riveihin kehittämään konekivääreitä.

Sodan jälkeen v. 1919 Mossberg perusti kahden poikansa kanssa asetehtaan O.F.Mossberg & SonsNew Haven, Connecticutiin. Ensimmäinen ase oli nelipiippuinen deringer-pistooli ”Brownie”. V. 1922 syntyi aikansa yleistyökalu, 22 LR kivääri. Toisen maailmansodan aikaan Mossberg valmisti suuren määrän pulttilukkoisia 22 LR-kivääreitä sotilaiden koulutusaseiksi.

Mossbergin tunnetuin tuote, 500-sarjan pumppuhaulikko, syntyi v. 1961. Sitä tituleerataan maailman eniten valmistetuksi pumppuhaulikoksi ja Mossbergia maailman suurimmaksi haulikonvalmistajaksi. Molemmat väitteet ovat epävirallisia.

Mossbergin logossa muistetaan perustajan kotimaata. Kuva: Mossberg

Mossberg on tänä päivänä yhä tunnetuin haulikoistaan, sekä pumpuista että itselataavista, mutta jo usean vuoden ajan valikoimaan on kuulunut myös keskisytytteisiä kivääreitä sekä myös vipulukkoja. Nämä ovat ”työtätekeviä kivääreitä”. Ne on suunniteltu samoilla linjoilla kuin haulikotkin.

Mossbergin kakkosbrändejä ovat Maverick ja New Haven. Mossberg-yhtiö on yhä suvun yksityisomistuksessa, nyt neljännen sukupolven eli Iver Mossbergin johtamana. Yhtiön logossa liehuvat Ruotsin lipun värit. Työvoimaa on 525 New Havenissa ja Eagle Pass, Teksasissa.

 

Ruger

Ruger Alaskan on suurriistakivääri kaliiperissa 416 Ruger. Kuva: Ruger

 

William Batterman Ruger (1916-2002) aloitti v. 1949 itselataavan 22-pistoolin valmistuksella Southport, Connecticutissa. Hän perusti Alexander Sturmin kanssa yrityksen Sturm, Ruger & Company. Yhtiössä Ruger edusti asesuunnittelua, Sturm pääomaa. Sturm kuoli jo v. 1951, mutta William Ruger halusi säilyttää yhtiökumppanin muiston yrityksen nimessä ja logossa. Logo olikin Sturmin suunnittelema.

Southport jäi yhtiön hallinnon ja markkinoinnin päämajaksi kun Newport, New Hamsphireen perustettiin uusi tehdas ja valimo v. 1963. Toinen tehdas ja valimo perustettiin Prescott, Arizonaan v. 1985 ja William Ruger siirsi ykkösasuntonsa sinne. Täällä hän säilytti osan autokokoelmastaan.

Ruger oli pistoolivalmistaja vuoteen 1960, jolloin syntyi ensimmäinen kivääri. Asepaletti kasvoi asteittain käsittämään kaikki asetyypit. Sillä poikkeuksella että pumppu- tai itselataavia haulikoita Ruger ei ole valmistanut ja haulikoissa yleensäkin Rugerin profiili on ollut matala. Monissa kummajaisissa Ruger on onnistunut, kuten kertalaukeavissa falling block-kivääreissä, yksitoimisissa revolvereissa ja nallilukkorevolvereissa. Historiallisten aseiden osalta Ruger ei ole seurannut orjallisesti esikuviaan vaan on suorittanut modernisointia käyttöturvallisuuden nimissä.

Ruger on aina pyrkinyt tekemään suhteellisen edullisia aseita. V. 2012 ensiesitelty pulttilukkokivääri American on tästä esimerkki. Yhdysvalloissa kivääriä myydään hinnalla joka on vain alle puolet Tikka T3:n hinnasta.

Vuoden 1949 jälkeen Ruger on valmistanut yli 30 miljoonaa asetta. Tällä hetkellä tuotelinjoja on 25, tuotemalleja 40 ja variaatioita yli 400. Ruger on ollut tarkkuusvalujen ja rosterimateriaalin käytön pioneeri asealalla.

Sturm, Ruger & Co. on ollut vuodesta 1990 New Yorkin pörssissä noteerattu yhtiö (NYSE: RGR). Ruger valmistaa yli miljoona asetta vuodessa. Jo elokuussa 2012 meni kuluvan vuoden miljoonas poikki ja vuotta on vielä jäljellä lähes puolet. Arvioitu vuoden 2012 liikevaihto on 462 miljoonaa dollaria. Työväkeä on runsaat 1200.

 

Thompson/Center

Thompson/Center Precision Hunter on kevennysuritettu versio Icon-kivääristä. Kuva: Thompson/CenterK. W. Thompsonin konepaja ja asesuunnittelija Warren Center lyöttäytyivät yksiin Rochester, New Hampshiressa v. 1965. Tuloksena syntyi V. 1967 taittopiippuinen kertalaukauspistooli Thompson/Center Contender, johon sai vaihdettua kaliiperin näppärästi piippua vaihtamalla. Aseesta tuli suosittu metsästysase alueilla, missä pistoolimetsästys on sallittu. Myös metallisiluettien ampujat löysivät pistoolin nopeasti. Suosion perusteiksi voidaan luetella aseen yksinkertaisuus, edullinen hinta, piipun vaihdon helppous ja nopeasti kasvanut kaliiperivalikoima. Fiksun suunnittelun seurauksena vaihto keskisytytteisestä patruunasta reunasytytteiseen sujui käden käänteessä ilman työkaluja.

Näin syntynyt Thompson/Center Arms Company (T/C) laajeni suustaladattaviin aseisiin. Aluksi tehtiin replikoita amerikkalaisista perinneaseista kuten Hawken-kivääri mutta myöhemmin T/C kehitti täysin uuden konseptin mukaisia suustaladattavia vailla historian painolastia.

Contenderin runkoon istutettiin perätukki ja pitempi piippu. Tuloksena oli joukko lyhytpiippuisia karbiineita, joita markkinoitiin kivääreinä, esim. Katahdin. Näistä T/C joutuikin 1990-luvun alussa USA:n aseviranomaisen syyniin, sillä piippujen ja perätukinkin vaihdettavuus oli BATF:n mielestä ”liian helppoa”. Eli kivääristä pystyi tekemään pistoolin suit sait. T/C voitti oikeusjutun vetoamalla siihen, että maanviljelijöilläkin on dieselöljyä ja lannoitetta, mutta ei heitä voida silti syyttää pommin hallussapidosta. (Aika oli kylläkin ennen Breivikiä…)

T/C kehitti pulttilukkokiväärin Icon v. 2007 ja samaan syssyyn vielä oman kaliiperinkin, 30 TC. Icon sai hyvät arvostelut mutta oli kalliinlainen USA:n markkinoille. Vastaukseksi T/C toi markkinoille Venture-kiväärin noin puoleen hintaan.

T/C:n omistaja Robert Gustafsson päätti kuitata eläkerahat. Hän myi yrityksensä joulukuussa 2006 Smith & Wessonille 102 miljoonalla dollarilla. Kauppasummaa kummasteltiin suureksi.

Joulukuussa 2010 Smith & Wesson ilmoitti lopettavansa ja sulkevansa T/C:n laitokset Rochesterissa vuoden 2011 loppuun mennessä. Tuotanto siirrettiin Smith & Wessonin tehtaalle Springfieldiin. Työt loppuivat 275 työntekijältä. Vain seitsemän muutti Springfieldiin.

Toukokuussa 2012 Rochesteriin perustettiin uusi aseita valmistava yritys LHR Sporting Arms. Perustajina olivat Michael Garland (President), Karl Ricker (VP – Engineering/Operations), Mark Laney (VP – Reserach & Development) ja Patrick Hanley (VP – Sales/Marketing). Lienee tarpeetonta mainita että tässä on koolla entistä T/C:n johtoa, ja että uuden yrityksen tulevilla työntekijöillä on runsaasti kokemusta aseiden valmistamisesta.

Ensimmäisen aseen kerrotaan olevan nimeltään Redemption (erittäin vapaasti käännettynä ”kuittaus”) ja se tullee markkinoille tammikuussa 2013. Se on suustaladattava kivääri jossa lienee kuitenkin pulttilukkoisen kiväärin ominaisuuksia eritoten iskunallin asettamisen ja sytyttämisen osalta.

Olen nyt kertonut kymmenestä Uuden Englannin asevalmistajasta. Vain maininnalle jäävät Auto Ordnance, Bushmaster, Chaparral, Charter Arms, Dan Wesson, Davis, Galazan, Henry, High Standard, Ithaca, Iver Johnson, Kahr, Kimber, Noble, Parker, Seecamp, SIGArms, Spencer, Stag Arms, U.S. Fire Arms, Walther, Wildey. Luettelo ei ole täydellinen.

Mutta kaikkein vanhinta ja kuuluisinta ei sovi unohtaa: Springfield Armory toimi Springfield, Massachusettsissa vv. 1777 – 1968. Tämä paini hieman eri sarjassa, sillä se oli valtion arsenaali. Se perustettiin vuosi USA:n itsenäistymisen jälkeen.

 

Tuotekehitysjohtaja Mark Laney T/C:n aikana. Kuva: Pekka Suuronen

Mark Laney oli Thompson/Centerin tuotekehitysjohtaja ja sitä samaa hän tulee olemaan myös LHR Sporting Armsissa. Kuva on vuodelta 2009 ja Thompson/Centerin ajalta.