Luodin lento käsittää neljää ballistiikkaa: Sisä-, väli-, ulko- ja maaliballistiikka. Mielestäni maaliballistiikka on näistä tärkein.

Luotimuotoja 9,3 x 66 Sako-patruunassa. Kuva: Sako

 

Totta kai on kiehtovaa ymmärtää ulkoballistiikkaa eli tietää miten luoti lentää vinhasti akselinsa ympäri pyörien, vemputtaen, tynnyrin muotoista spiraalia tehden, joskus kylkimyyryä kulkien, sivusuunnassakin siirtyen ja kaiken aikaa maata kohti kaartaen. Luodin lento on todellakin kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Mutta loppuviimeiksi vasta maalissa tapahtuu se, minkä vuoksi ammuimme alunperinkin.

Jos tarkoituksena on puhkaista reikä pahviin (maalitauluun), niin tähän ei luodilta kummoisiakaan vaadita. Tai komento takaisin, kyllä kilpailuissa nykyään vaaditaan, että reiästä tulee teräväreunainen ja helposti tulkattava. Tämän vuoksi esimerkiksi Lapua valmistaa tarkkuusammuntaan luoteja, jotka on muotoiltu leikkaavaksi. Lapuan nimitys tällaiselle luotimuodolle on ”cutting edge” (leikkaava reuna). Tätä ei pidä sekoittaa Pennsylvaniassa toimivaan yritykseen Cutting Edge Bullets, joka valmistaa sorvaamalla kuparista ja messingistä soliidiluoteja.

Maailmalla yleistyvät äänisignaaliin, infrapunavaloon tai lasersäteeseen perustuvat maalitaulut, jolloin luodin muodosta ei ole väliä. Nämä ovat vielä hintavia, joten Peräkorven metsästys- ja ampumaseura ampuu pitkään pahvitauluun. Mutta esim. olympialaistasolla pahvit on jo heivattu vuoden 1988 Soulin kisoista lähtien.

 

Metsästysluodin vaatimuksia

Metsästysluodissa tärkeintä on maaliballistiikka eli sen toimiminen kohteessa. Luodille asettavat vaatimuksia laki (metsästysasetus), omat kriteerit ja terve talonpoikaisjärki. Kaikessa metsästyksessä ”0-luokasta” lähtien luodille on annettu minimienergiavaatimus (E0m > 100 J). Metsästysasetus kertoo, että 3- ja 4-luokan riistaeläimiä (peurat, hirvi, karhu) ei saa metsästää kokovaippaisella luodilla. Eri luokissa on annettu luodille minimipainovaatimus. 1-luokassa se on 2,5 g, 2-luokassa 3,2 g, 3-luokassa 6 tai 8 g ja 4-luokassa 9 tai 10 g. Myös minimienergia (E100m) annetaan jokaisessa luokassa. Sen sijaan kaliiperivaatimusta ei Suomessa enää ole ollut vuosikymmeniin.

Lain asettamien vaatimusten lisäksi ampuja voi asettaa omakohtaisia vaatimuksia. Ne perustuvat joko omiin kokemuksiin tai isojen poikien kertomuksiin. Syötävää pienriistaa ei kannata ampua sellaisella osavaipalla, joka tuhoaa lihaa. Turkismetsästys taas on aikalailla historiaa. Aikoinaan oli tärkeää, että luoti meni joko siististi kohteen läpi aukeamatta, tai ei tullut läpi lainkaan, jolloin toista reikää ei turkikseen tullut. Jos saaliin kunnolla ei ole väliä – esim. tarkoituksena on harventaa tuhoeläimiä – on tähän suunniteltu omia luotejaan. Esimerkkinä Barnesin Varmint Grenade.

Suomen eniten lihaa tuottava riistaeläin on hirvi. Se on suuri ja voimakas eläin, jonka kaatoon vaaditaan ”hevosvoimia”. Monen mielestä jopa enemmän kuin 4-luokan energiavaatimus kertoo. Luodin on avauduttava eikä se saa mennä hirvestä läpi. Jos se menee, osa luodin energiasta on jäänyt hyödyntämättä. Luodin koossapysyminen on myöskin eräs toimivuuden kriteeri. Mitä suurempi luodin jäämäpaino, sitä paremmin sen katsotaan luovuttaneen energiansa kohteeseen. Umpikuparisten luotien (Barnes X ja TSX, Lapua Naturalis, Remington Copper Solid) ja lähes kuparisten (Nosler E-Tip, Hornady GMX) eduiksi katsotaan juuri koossa pysyminen, mutta niiden lyijysydämistä luotia pienempi tiheys pienentää ballistista kerrointa ja energiaa. Siksi monet käyttävät hirvenkaatoon yhä perinteistä lyijysydämistä ja -kärkistä luotia. Kotimaista esimerkkiä tällaisesta edustavat Lapuan Megat ja Sakon Hammerheadit, lahden takaa tulee Norma Oryx.

Kun nuotiopiirissä keskustellaan eri brändien suurriistaluotien toimivuudesta ja keskinäisestä paremmuudesta, niin kierrokset nousevat ja mielipiteet voimistuvat. Onneksi nykyisin on tarjolla on suuri määrä luoteja ja valmiita patruunoita mistä valita.

 

Luodin osuminen ratkaisee

Kahdessa edellisessä blogissani puhuin ”suoran lentoradan metsästyksestä”. Loppupeleissä on tärkeää vain se, että luoti osuu maaliinsa halutulla tarkkuudella. Aseet, kaliiperit ja patruuna/luoti on valittava riistan mukaan.

Lentoradan laskeminen on helppoa esimerkiksi Sakon, Lapuan ja Norman ilmaisohjelmilla. Näillä selviää luodin lentorata ja sen liike-energia maalissa, kun tiedetään luodin paino ja BC, sen lähtönopeus ja etäisyys maaliin. Mitä väliä jos luodin lentorata on kaareva? Mitä väliä jos joku nimittää kaliiperia ”kaaripyssyksi”? Jos patruuna on esimerkiksi 100 m päässä riittävän tarkka ja tuottaa maalissa riittävästi energiaa lain tai oman vaatimuksen mukaisesti, niin eikö se ole siinä?

Tehtäväksi jää ampumaetäisyyden mittaaminen tai arvioiminen. Etäisyyden arvioiminen on taito, jota harjoitetaan mm. SML-kilpailuissa. Omilla vakiometsästyspaikoilla voi laittaa pellolle tai maastoon mittakeppejä tai maamerkkejä esim. 50 m välein. Etäisyyden mittaamiseen on teknisiä apuneuvoja.

Sako Moosehead-luodin avautuminen. Kuva: Sako

Sako Moosehead-luodin läpileikkaus ja avautuminen esim. hirvessä.