Mikäpä olisi sen hienompaa – sekä tarkkuusammunnassa että metsästyksessä – kuin luoti joka lentää suoraan kuin lasersäde?

Kuvakaappaus Sakon netissä olevasta ballistiikkaohjelmasta.

 

Hienoahan se olisi, mutta metsästyksessä ajatus on toistaiseksi epärealistinen. Tarkkuuspuolella sen sijaan ”laserammunta” on mahdollistettu Suomessa vuodesta 1984 oululaisen Noptelin toimesta. Järjestelmän kehitti tekniikan tohtori Juhani Heinula (65). Alkuperäisen idean lasersäteestä on korvannut vaarattomampi valotekniikka. Ampumalinjaa merkkaava säde on joko näkyvää tai näkymätöntä (IR) valoa. Kymmenisen vuotta myöhemmin suomalaisten laitteistovalmistajien joukkoon liittyi joensuulainen Eko-Aims. Näiden järjestelmien hintataso sopii ampumaseurojen tai jopa yksityisenkin ampujan budjettiin.

Eko-Aimsin takana on ylämyllyläinen Ilmo Kurvinen (65), jonka yhteys ampumaurheiluun syntyi maajoukkueen hierojana toimimisen kautta. Ampumahiihtojoukkueen kanssa matkustaessaan ja kilpailuja seuratessaan hän kehitti yli 30 vuotta sitten ajatuksen ampumahiihdon putoavista tauluista. Me kaikki tunnemme nämä televisiosta. On varmasti pitkälti Kurvisen taulujen ansiota, että ampumahiihdosta tuli sellainen televisio- ja yleisölaji, millaisena sen tänä päivänä tunnemme. Suomalaisilla on vain kalpea aavistus siitä, minkälaista suosiota ampumahiihto nauttii Keski-Euroopassa ja minkälaisia kansallissankareita esimerkiksi Magdalena Neuner ja Andrea Henkel Saksassa ovat.

Eko-Aimsilla on oikean pistoolin tuntuisia lupavapaita "aseita". Kuva: Pekka Suuronen

Putoavat taulut ovat mekaniikkaa. Eko-Aims on optoelektroniikkaa eli valoammuntaa. Ilmo Kurvinen markkinoi Eko-Aimsia turvallisena ja aselupavapaana järjestelmänä. Laitteiston voi antaa juniorien käyttöön ilman pelkoa vahinkojen syntymisestä. Eko-Aims myy jopa valmiita ”aseita”, jotka ovat tietysti lupavapaita.

Tämän blogin aiheena on suoran lentoradan metsästys. Valonsäde kulkee suoraan.

Kaikki tavanomaisen luodin lentoon vaikuttavat tekijät ja muuttujat kuten maan painovoima, ilmanvastus, ilmanpaine, ilmankosteus, lämpötila ja tuuli, eliminoidaan pois valoammunnassa. Tosin valonsädekin taittuu kohdatessaan rajapinnan, esim. ilmassa olevan vesipisaran, mutta tavanomaisilla ampumaurheilussa käytettävillä matkoilla (< 300 m) tällä ei ole käytännön merkitystä, ellei nyt ihan sateessa ammuta.

Eko-Aimsin näyttölaite tuo osuman arvot välittömästi ampujan eteen. Kuva: Pekka Suuronen Tarkkuusammunnassa voitaisiin ottaa käyttöön valoon perustuva ammunta vaikka heti. Kuitenkin tällä kirjoittamalla ISSF:n ja useimpien muiden kansainvälisten lajiliittojen lajit ammutaan ruuti- tai ilma-aseilla. Uskon kuitenkin valoammunnan olevan aivan oven takana. Oli hyvin lähellä, etteikö 2012 Lontoon olympialaisten viisiottelun ampumaosio olisi ammuttu valoaseella. Liiton äänestyksessä ehdotus valoammunnasta hävisi niukasti. Mutta 2016 Rio de Janeirossa mahdollisesti ja todennäköisesti ammutaan valolla.

Metsästyksessä ei vielä sädepyssyjä

Metsästys tapahtuu näillä näkymillä edelleen vanhan kaavan mukaan eli lentävän luodin avulla. Luotia vauhditetaan ruutipanoksella. Näin on tehty 1500-luvulta lähtien. Ilma-aseitakin on metsästyskäytössä ollut yllättävän kauan eli 1600-luvulta lähtien. Tässä blogissa puhun kuitenkin vain ruuti-aseiden luodin lennosta. Samoin jätän hauliparven lennon toiseen kertaan, sillä siinä on muuttujia huomattavasti enemmän kuin luotiaseessa.

Niin kauan kuin metsästämme näillä ”antiikkisilla” 400 vuotta vanhoilla ruutiaseilla, meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että luoti ei lennäkään suoraan vaan sen lentorata on enemmän tai vähemmän kaareva. Tämä johtuu yllä mainituista fysikaalisista seikoista joista ilmanvastus ja painovoima ovat suurimmat tekijät. Kummallekaan emme voi mitään. Jos ampuisimme ruutiaseella avaruudessa, niin luoti kulkisi tikkusuoraan muutaman kvadriljoonan kilometriä ennen kuin ensimmäinen vastaan sattuva taivaankappale rupeaisi vetämään sitä puoleensa. Mutta emme pääse lähiaikoina avaruuteen ampumaan eikä siellä toisaalta ole hirviäkään mitä metsästää. Siispä on tyytyminen maanpäällisiin ja maanläheisiin faktoihin ja opittava elämään niiden kanssa.

Niin houkuttelevalta kuin suoraan lentorataan pyrkiminen kuulostaakin, väitän, että metsästyspatruunan ja luodin valinnassa on huomioitava muitakin ja mahdollisesti tärkeämpiä asioita kuin mahdollisimman laakea lentorata. Käsittelen näitä tekijöitä seuraavassa blogissani.

 

Ilmo Kurvinen ja Eko-Aims. Kuva: Pekka Suuronen

Ilmo Kurvinen esittelee Eko-Aims-järjestelmää Maunulan sisäampumaradalla.