Patruunoiden jälleenlataamiseen tarvitaan tarve, tahtotila, työkalut, komponentit ja tietotaito. Tarpeen päättää ampuja. Tahtotila syntyy tarpeesta. Työkaluja ja komponentteja saa aseliikkeistä.
Tietotaitoa saa kirjallisuudesta, jota on syntynyt suomenkielisenäkin viime vuosina paljon. Kun 1980-luvulla esittelin Erä-lehdessä jälleenlatausmanuaaleja, niin ne olivat kaikki vieraskielisiä. Nyt on suomenkielisiä äkkiä laskien viisi ja lisäksi netissä on nähtävänä suppeampia oppaita. Kielitaidon puute ei enää riitä eks’kjuusiksi, ettei jälleenlataustoimintaa voisi aloittaa.
Tällä kertaa esittelen Suomen tuotteliaimman asekirjoittajan Timo HyytisenJälleenlataajan käsikirjan. Se on jo neljäs versio, ensimmäinen ilmestyi v. 1989 nimellä Patruunat ja jälleenlataus. Teosta on tarkastettu, täydennetty ja parannettu vuosien varrella. Nyt kirja on 304-sivuinen, josta 73 sivua on yleistietoa ja loput lataustaulukoita. Näitä on 56:lle kiväärikaliiperille, 20:lle pistoolikaliiperille ja lisäksi viisi cowboy action-kaliiperia. Yhdellä sivulla kerrotaan VihtaVuoren tehdaspatruunoiden latausarvoja ja parilla suustaladattavien aseiden mustaruutilatausten noin-arvoja.
Kirja on pehmeäkantinen ja kauttaaltaan mustavalkoinen, väriä on vain kansissa. Kirjassa on paljon
…hyvää
Kirjasta löytyy muutamia muuntotaulukoita. Kaikki eivät osaa mittayksiköiden muuntokertoimia ulkoa, ja joskus voi taskulaskimesta olla paristot finito. Luettelo luotimuotojen yleisesti käytetyistä englanninkielisistä lyhenteistä (FMJ, HPBT jne.) on plussaa vaikkakin se on suppea. Saksankielisille lyhenteille on suotu enemmän tilaa, vaikka saksalaiset valmistajat tuntuvat keksivän lyhenteitä omaksi ilokseen (TIG, TUG, VSTo jne.).
Lapuan luodin ja hylsyn tekniset piirrokset tarjoavat useimmille yllätyksen, kuinka simppelin näköisen hylsyn spekseihin sisältyy lukuisia yksityiskohtia ja tarkkoja mittoja. Piipun rihlamitat eli iso- ja pikkukaliiperi ovat myös tieto, joka löytyy vain harvoista muista manuaaleista.
Käyrästö pesäpaineen noususta ja luodin nopeuden kiihtymisestä ajan funktiona on noviisilataajalle terveellinen muistutus ruudin oikean valinnan tärkeydestä. Tähän olisi voinut yhdistää vielä luodin painon vaikutuksen.
Luku Käytännön ballistiikkaa on hyvä ja tiivis esitys. Erityisen hyödyllistä on muistaa ballistiikan perussääntö: ”Vaakasuoraan ammuttu samanlainen luoti putoaa aina samassa ajassa maahan, olipa sen lähtönopeus suuri tai pieni. Nopea luoti on vain kerinnyt pitemmälle.” Tässä on ajateltavaa jälleenlataajalle. Hän saattaa päästä suurempaan lähtönopeuteen kuin mitä tehdaspatruunat tarjoavat ja sen myötä laakeampaan lentorataan, mutta se tapahtuu lisääntyneen rekyylin, äänen sekä piipun kulumisen kustannuksella. Juuri laakean lentoradan vuoksi ja tuulen vaikutuksen minimoimiseksi kasa-ampujat tekevätkin varsin pinkeitä latauksia. Metsästäjän on kuitenkin muistettava maaliballistiikka. Tarpeettoman nopea luoti voi tuhota syötävää saalista.
Kirjassa on huomioitu VihtaVuoren ja Hodgdonin lisäksi myös Norman ruuti. Vaikka Norma on Suomessa tällä erää harvinaisempaa kuin Vihtavuori tai Hodgdon, valmistetaan se kuitenkin maantieteellisesti lähellä eli Boforsin Karlskogan tehtaalla. Siksi se on kiinnostava vaihtoehto, esimerkiksi jos VihtaVuorelle tulisi toimitusvaikeuksia. VihtaVuori ja Bofors kuuluvat samaan ranskalaisvetoiseen Eurenco-konserniin.
Haulikonpatruunoiden lataus on käsitelty suppeasti. Hyvä että tämä on mainittu, mutta pelkästään tämän kirjan opeilla haulipaukkujen teko tuskin onnistuu. Samaa voidaan sanoa mustaruudista. Mutta onpahan raapaistu kiinnostuksen kipinä.
…ja vähemmän hyvää
Kaliipereista puuttuu esittely ja historiatiedot, mitkä löytyvät muista kirjoista. Lataustaulukot on ilmeisesti otettu ruudinvalmistajien omista taulukoista, näin ymmärrän lauseesta sivun 3 alareunassa. Kirja tekijä(t) eivät liene ampuneet itse mitään arvoja. Tältä kannalta kirja ei anna mitään uutta tietoa tai lisäarvoa. Vertailin Suomen eniten ladatun kaliiperin 308 Win. ja VihtaVuoren ruudin osalta VihtaVuori Reloading Guide Ed. 9:n ja Jälleenlataajan käsikirjan arvoja keskenään. Ne olivat aivan identtiset pieniä ruutityyppiluettelon epäjohdonmukaisuuksia myöten. VihtaVuori Reloading Guiden saa ilmaiseksi aseliikkeestä tai saman tiedon netistä. Herää kysymys, miksi maksaa kirjasta erikseen?
Olen aikaisemmin ilmaissut paheksumiseni läntisten ruotsalaisten vimmasta muuntaa alkuperäisiä kaliiperimerkintöjä metrisiksi. Esim. 308 Win. on länsinaapureiden mielestä 7,62 x 51, vaikka sekä C.I.P.- että SAAMI-kirjat tuntevat kaliiperin yksiselitteisesti 308 Win.:ina. Mutta Hyytinen on mennyt vielä uuteen ulottuvuuteen. Tunnetko patruunat 6,17 x 40 ja 9,12 x 33? En minäkään tuntisi, mutta tämä kirja käyttää näitä nimikkeitä kaliipereista 6mm BR Norma ja 357 Mag.! Hyytinen on ottanut luodin halkaisijan ensimmäiseksi luvuksi ja hylsyn nimellispituuden toiseksi. En ymmärrä mitä tarkoitusta tämän katsotaan palvelevan. Sen sijaan se sekoittaa noviisilataajan humisevaa päätä entisestään ja lisää sekaannuksen riskiä.
Kaiken kaikkiaan Jälleenlataajan käsikirja tuo vaikutelman ”kootut teokset”. Että se on kasattu leikkaa-ja-liimaa menetelmällä. Aivan pystymetsästä lähtevää aloittelevaa lataajaa ajatellen lähtökohta on puolustettavissa. Kilpailijoina ovat alan ”Cadillacina” pidetty Esa Paanasen Messinkihylsyisten keskisytytyspatruunoiden jälleenlataus sekä nyt esiteltävää kirjaa monipuolisemmat Lapuan ja VihtaVuoren kirjamanuaalit. Kaksi viimeistä ovat tosin ilmestyneet jo hyvän aikaa sitten. Toisaalta tämän alan tieto ei vanhene samaan tahtiin kuin tietokoneet tai matkapuhelimet. 20 vuotta vanha tieto on yhä täysin käypää tavaraa. Uusia ihmeaineita tai konsteja ei olla keksitty. Muutama uusi kaliiperi ja uusia luoteja on vain tullut markkinoille, mutta so what? 60 vuotta vanha 308 Win. on edelleen Suomen eniten ladattu kiväärinpatruuna. 108 vuotta vanha 45 ACP saattaa olla pistoolipuolella eniten ladattu.
Vaihtoehtoja
Maksullisia manuaaleja haastaa ilmainen nettitieto, joka tosin mielestäni painii hieman eri sarjassa. Kirja on aina kirja. Netti on hyvä reseptien lähde mutta itse lataustoiminnan neuvominen ja niksien antaminen on netissä ohuempaa. VihtaVuori Reloading Guide 10th Ed. on netissä englanniksi, mutta numerot ovat samat kaikilla maailman kielillä. Hodgdonin sivuilla on huimasti tietoa mutta sen esille kaivaminen on vähän sekavampaa. Norman nettisivut ovat erinomaisen selkeät ja kiväärikaliipereitakin löytyy peräti 76, mutta pistoolidata puuttuu kokonaan.
Jos tahtotila löytyy ampujan päästä, niin tietoa on runsaasti tarjolla kunhan vain hakee. Esimerkkinä nyt esitellyn Jälleenlataajan käsikirjan voi hankkia aseliikkeestä tai sitten suoraan kustantajalta tästä. Siellä se maksaa 49 euroa plus toimituskulut.
Olen käsitellyt netistä saatavaa tietoa aikaisemmassa blogissani ja samoin Paanasen uusinta manuaalia. Tässä jälkimmäisessä blogissa pohdin myös aihetta ”miksi jälleenladata?”. Mutta jos ja kun ryhdyt jälleenlataamaan (itselataamaan), niin muista, että se on turvallista vain oikein suoritettuna. Hopaleksella touhu saattaa muuttua varsin vaaralliseksi. Pahimmillaan hengenvaaralliseksi.
Esimerkkisivuna 308 Win. Huomaa kirjan ehdotus vaihtoehtoiseksi kaliiperimerkinnäksi.
