Saksan Autoliitto ADAC on simuloinut kolareita riistan kanssa. Törmäys villisikapesueeseen 80 km/h nopeudella on säväyttävä näky.

Tältä näyttää törmäys villisikaan. Kuva: ADAC

 

Maaliskuussa pidetyssä IWA:ssa Nürnbergissä nostettiin pöydälle riistakannan ja liikenteen ristiriita. Molemmat ovat nousussa, mutta riistakannan kerrotaan olevan ”räjähtävässä kasvussa” (Spiegel Online International). IWA:ssa arvioitiin riistatörmäysten aiheuttavan Saksassa 530 miljoonan euron materiaaliset vahingot. Suurimman ongelman aiheuttavat villisiat, joiden kannaksi Saksassa arvioidaan 2,5 miljoonaa yksilöä. Ilmaston lämpenemistä ja lisääntyvää biopolttoaineen viljelyä pidetään eräinä tekijöinä kannan nousemiseen.

Villisika on ihmisen kannalta hirvieläimiä ongelmallisempi. Se ei ole ronkeli elinympäristönsä suhteen eikä niin ihmisarka. Se voi jopa hyökätä ihmisen kimppuun. Jokunen vuosi sitten villisika tappoi metsästäjän. Villisika on tunkeutunut myös viinakauppaan ja jahdannut sitä hätyyttämään tulleita poliiseita. Villisiat ovat kaataneet polkupyöräilijän ja panneet golf- ja jalkapallokenttien nurmikoita remonttiin.

Golf on eläinkolarin jälkeen huonossa kunnosssa. Kuva: ADAC

Saksassa on erilaisia kauris- ja peuralajeja noin 3,5 miljoonaa yksilöä. Nämä kuusi miljoonaa suurta eläintä yhdessä 54 miljoonan moottoriajoneuvon ja käytännössä nopeusrajoittamattoman Autobahn-liikenteen kanssa muodostavat myrkyllisen cocktailin.

Vuonna 2009 Saksassa tapahtui 250.000 liikenneonnettomuutta, joissa oli osallisena villisika tai peura. Näissä loukkaantui lähes 3000 autoilijaa ja 27 kuoli. Suuria eläimiä kuoli satoja tuhansia. Pienriistaa ei kukaan liene laskenutkaan.

Selvää on, että jotain on liikaa: Autoja, eläimiä tai nopeutta. Ja jotain liian vähän, eli maa-aluetta. Nuo 82 miljoonaa saksalaista ja 54 miljoonaa ajoneuvoa ovat ahdetut pinta-alalle joka on vain tilkkasen Suomea suurempi (357.000 vs. 338.000 km&³2;). En antaudu keskusteluun siitä, mitä pitäisi rajoittaa. Se on pohjaton suo, johon muut saavat upota. Tarjoan vain ärsykkeitä ajatuksille.

Saksa oli pommitettu vuoteen 1945 mennessä suunnilleen kivikauteen. Saksan talousihme voi olla nuoremmille lukijoille tuntemattomampi juttu, mutta vanhemmat muistavat sen hyvin. Huonommassa hapessa ollut Saksa nousi Suomea nopeammin jaloilleen ja ohi Suomen elintason jo 1950-luvulla. Autoistuminen ja kuljetuskyky ovat varmasti olleet eräs suuri tekijä, sekä autojen valmistaminen että liikenteen infrastruktuuri. Autoilun – saati sitten autojen valmistuksen – rajoittaminen olisi Saksassa mahdoton ajatus.

Nopeusrajoitus on toinen puheenaihe, jolla saat saksalaisen autoilijan ottamaan välittömästi kantaa. Wikipedian mukaan Saksa, Peru ja Venezuela ovat ainoat maat, jossa ei ole suurinta sallittua autoliikennenopeutta. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen lähes kaikki maat säätivät tieliikenteeseen ns. kattonopeuden. Suomessa tämä oli 80 km/h myös moottoriteillä (niillä kaikilla yhdellä!), kunnes hiljakseen nopeuksia nostettiin. Mutta Saksassa ei. Tehtiin vain suositus ”Tempo 130”, jota vastustettiin alusta lähtien ja käytännössä jätettiin noudattamatta. Meneillään on yhä kansanliike jopa tällaisen suosituksen poistamiseksi. Mutta lähitulevaisuudessa 130 km/h saattaa tulla nopeusrajoitukseksi, ei suositusnopeudeksi. Monissa uudemmissa saksalaisissa autoissa on nopeusmittareissa jo huomioviiva 130:n kohdalla.

Jos eläimille ei ruveta jakamaan e-pillereitä, pitäisi riistakantaa ruveta verottamaan pontevammin. Metsästys olisi luonnollinen tapa. Tätä taustaa vasten on nurinkurista, että metsästystä pidetään Saksassa elitistisenä harrasteena ja kynnys sen aloittamiseen on Suomeakin korkeammalla. Aseluvat ovat tiukemmalla kuin Suomessa, mutta eritoten metsästysseuraan pääseminen on työn (ja/tai rahan) takana. En ole itse perehtynyt saksalaiseen metsästyskokeeseen mutta olen kuullut saksalaiselta ystävältäni, että hän oli varannut kesälomansa koetta varten opiskeluun. Näiden seurauksena Saksassa on 350.000 metsästäjää (väkiluku 82 milj.), kun Suomessa on 312.000 metsästäjää (väkiluku 5,4 milj.). Suhde-ero on ankara.

Eläin vs. liikenne-ongelma on olemassa myös Britanniassa, Ranskassa, Itävallassa ja Italiassa. Suomessa ollaan metsästyksellisesti näitä maita edellä, mutta ennen kaikkea alhainen asukas- ja autotiheytemme on puolellamme. Asukastiheydet vertailun vuoksi: Britannia (Yhdistynyt Kuningaskunta) 243, Saksa 230, Italia 192, Ranska 110, Itävalta 97, ja Suomi 15 asukasta neliökilometrillä.

Ja onneksi meidän ajokulttuurimme on toisenlainen kuin Saksassa. On aivan huikeaa ajaa yöllä Autobahnella lähivaloilla 130 km/h. Tiedän, että se on vastuutonta. Mutta kun ohi paahtaa Bemari tai Porsche yli kahtasataa, edelleen lähivaloilla, niin se on suorastaan rikollista. Ja sitä tapahtuu kaiken aikaa. Maailman nopeimmat sarjatuotantoautot valmistetaan Saksassa, Mercedes-Benz, BMW, Audi, Porsche…  Kaikilla näillä on suoraan kaupan hyllyltä saatavana 400-600 hv malleja, joissa monissa on huippunopeus rajoitettu keinotekoisesti vaatimattomaan 250 km/h nopeuteen.

 

BMW Z4 ja eläinkolarissa kadonnut peura. Kuva: Car-Accidents.com


Tällaista jälkeä tulee yhdistelmästä BMW Z4, 225 km/h ja 65-kiloinen peura. Autossa on Frankfurtin rekisterikilvet. Tarinan mukaan auton kuljettaja tajusi törmänneensä eläimeen mutta ihmetelleensä kovasti ”minne se hävisi?”