Edellisessä blogissani käsittelin kahta repertterikiväärin syöttötapaa, Controlled Feed ja Push Feed.

McMillan G30 Push Feed Action, jossa on toinen tehostava ulosheittäjä. Kuva: McMillan

 

Kun kuunnellaan ruohonjuuritason kiväärinkäyttäjää, niin erilaisilta keskustelupalstoilta löytyy mielipiteitä todella lukematon määrä. Eniten löytyy englannin kielellä USA:sta, Australiasta, Uudesta Seelannista ja Etelä-Afrikasta. Syötä kuukkeliin hakusanaksi esim. controlled feed vs. push feed, ja varaa runsaasti aikaa. Löysin 15 sivullista jonka jälkeen lopetin. En tutkinut muita kieliasuja. Suomeksi julkaistua tietoa voit kokeilla esimerkiksi sanoilla kontrolloitu patruunan syöttö.

Yhteenvetona sanoisin, että leiri on suunnilleen kahtia jakautunut. Puolet on Controlled Feed aficionadoja, toiset näkevät Push Feedissä niin paljon positiivista, että ovat sen kannalla.

Kuuluisa kolumnisti Chuck Hawks ei ole yhtä jyrkkis pre-64 ja post-64 Winchesterien suhteen kuten jotkut muut vanhan liiton asekirjoittajat. Voit lukea hänen ajatuksiaan tästä.

 

Kuka tarvitsee seuraavaa laukausta?

Mielestäni repertterikiväärin syöttötapaa pohdittaessa on ensin harkittava, kuinka tarpeellinen toinen (tai useampi) laukaus on. Käyttötarkoituksesta riippuu, onko se välttämätön, hyödyllinen vai tarpeeton. Jos paikkolaukaus on tarpeeton, on patruunan syöttötapa merkityksetön, ja niin on itse asiassa koko lipaskin. Kustom-kiväärien valmistaja Jouko Kinnunen kertoi taannoisessa blogissani, että hän valmistaa paljon lippaattomia kivääreitä. Samoin Sturm, Ruger & Co. on valmistanut vuodesta 1967 John Farquharsonin falling block-aktiolla varustettuja No. 1 single shot-kivääreitä. Tällaisilla metsästävät painottavat, miten single shot-kivääri velvoittaa harkitsemaan laukausta paljon huolellisemmin kuin repertterikiväärillä. Ja miten siinä on juuri se kertalaukauskiväärin juju.

Jos toisen laukauksen mahdollisuus on välttämätön, esimerkiksi todella vaarallista riistaa metsästettäessä, olisi katse käännettävä vakavasti kaksoiskiväärien suuntaan. Tosin täällä tulee eteen omat juttunsa eli ”ikioma purkillinen matoja.” Suomen ainoa vaarallinen riista on karhu. Niitä kaadettiin luvallisesti viime vuonna 196.

Toinen laukaus on hyödyllinen hirvimetsällä, joskin tästäkin on erilaisia mielipiteitä. Hirvestys on Suomessa suuri bisnes. Viime vuonna kaadettiin 58.000 hirveä ja jahtiin osallistui satatuhatta metsästäjää. Valkohäntäpeuroja kaadettiin viime vuonna 21.600. Peurajahdissa toisen laukauksen tarve on vähäinen. Muun metsästyksen osalta jokainen arvioi omat tarpeensa.

SML:nmetsästysammunnoissa lipas on välttämätön, samoin CISM-ammunnoissa. SML-metsästysammunnan harjoittajia on Suomessa arviolta 60.000. Luku perustuu SML:n v. 2009 suorittamaan seurakyselyyn ja siitä tehtyyn interpolaatioon. SML:oon kuuluu 2500 metsästysseuraa, mutta kuulumattomiakin seuroja on arviolta 2000.

Useimmissa SAL-lajeissa(ISSF) aikaa ampumiseen on yllin kyllin, joten lipas ei ole tarpeen. Puhtaat 50 ja 300 m rata-aseet ovatkin pääsääntöisesti lippaattomia. Kasa-ammuntakiväärit ovat aina ilman lipasta ja syöttötapa on aina push feed.

Itse ammun uusimuotoisen hirvi- tai karhumerkin ampumakokeen patruunan kertasyötöllä, koska aikaa on ruhtinaallisesti. Jotkut näkyvät laittavan ne neljä patruunaa lippaaseen. Tässä on aina potentiaalinen sähläyksen mahdollisuus. Kun pasmat menevät sekaisin, menee todennäköisesti ampumasuorituskin hermostuksissaan ketuille ja siitä seuraa kahdenkymmenen euron mentävä lovi lompakkoon.

 

Onko patruunan syöttötavalla todella väliä?

Kuten ensimmäisessä blogissani totesin, keskustelu controlled feedin ja push feedin herättää jopa intohimoja. Kerron lopuksi oman mielipiteeni.

Minulla on ollut molempia toimintatapoja. Tällä hetkellä suuren riistan kivääri on Ruger M77 Mk II, jossa on Mauser-tyyppinen controlled feed mutta jonka lukon sulkupää ja ulosvetäjä ovat suunnitellut toimimaan myös yksittäissyötöllä. Olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että tavallisessa metsästys- tai ratakäytössä toimintatapaan ei kannata tuijottaa ollenkaan, eikä ainakaan valita uutta kivääriä patruunan syöttötavan perusteella. Pääasia on, että kivääri pelittää luotettavasti. Aito sotilaskiväärimäinen Mauser-syöttö, jossa patruunat on kierrätettävä lippaan kautta, ei saa minulta kannatusta. Patruunat on voitava syöttää myös yksittäin.

Tärkeintä on tulla sinuksi oman toimintatavan kanssa. Omaa asetta on opeteltava käsittelemään sellaisella rutiinilla, että syöttö ja ulosheitto toimivat. Tämä tapahtuu latausharjoituspatruunoilla (action dummy cartridge). Näissä pitää olla oikean patruunan paino ja luoti. Itselataaja pystyy helposti rakentamaan latausharjoituspatruunoita laittamalla ammuttuun hylsyyn hienoa hiekkaa ja punnitsemalla tuloksen ruutivaa’alla. Joihinkin kaliipereihin löytyy oikeita latausharjoituspatruunoita liikkeistäkin, mutta klikkipatruunoita (snap cap; dry fire block) ainakin. Nämä ovat usein oikeaa patruunaa kevyempiä, mutta paremmat kuin ei mitään. Elävillä patruunoilla ei latausharjoituksia pidä suorittaa. Hylsyn ulosvedon ja -heiton luotettavuutta testataan ammutuilla hylsyillä. Jos toiminta jossain takkuaa, niin kokeile jotain toisenlaista käsittelytekniikkaa. Tai sitten vie ase asesepälle. Kyseessä on suurella todennäköisyydellä jokin aivan pieni hienosäätö tai ”pilkunfiilaus”, jonka pätevän asesepän harjaantunut silmä kekkaa helposti.

Jos latausharjoitus- tai klikkipatruunoita ei tahdo lähiliikkeestä löytyä, niin MidwayUSA:lla on yli kahdensadan kaliiperin valikoima. Ja Midway Suomesta tilattuna patruunat tulevat omaan postitoimistoon tai asiamiespostiin. Ja Brownells’illa tietysti, mutta sieltä tilaaminen on töisevämpää ja rahti on tuntematon tekijä.

 

Brownellsin dummy-patruunalajitelma. Kuva: Brownells

Aseseppien hovihankkija Brownells’illa on oikein lajitelma latausharjoituspatruunoita (dummy cartridges) syötön toiminnan tarkastelua varten. www.brownells.com