Niinkin yksinkertaisen oloinen asia kuin tapa, miten kiväärinpatruuna syötetään patruunapesään, voi aiheuttaa intohimoista keskustelua.

Vasemmalla Controlled Feed-, oikealla Push Feed-lukko

Vasemmalla Controlled Feed-lukko (CZ 550), oikealla Push Feed-lukko (Remington M700)

Asia ei ole uusi. Kuuluisin kapina aiheesta nousi USA:ssa v. 1964, jolloin 98-vuotias Winchester Repeating Arms Co. teki USA:n kuuluisimpaan metsästyskivääriin, Winchester M70:een, muutamia tuotantokustannuksia alentavia toimenpiteitä. Osa niistä oli kosmeettisia kuten tukin karhennukset, mutta oikean porun aiheutti syöttötavan muutos. Teko tuomittiin törkeäksi, koska tehdas julkesi koskea Amerikan metsästäjien lempilapseen ja ikoniin jota oli valmistettu melko muuttumattomana vuodesta 1936. USA:ssa tunnetaan hyvin jako Winchesterin ”Pre-64:ään” ja ”Post-64:ään” jopa asediggarien sisäpiirin ulkopuolella.

Controlled Feed vs. Push Feed

M70:ssa oli melko puhdas Mauser-lukko. Tämä oli perua edeltäjämallista Winchester M54, joka taas perustui Springfield M1903:n lukkoon, jonka piirteet puolestaan oli kähvelletty Espanjan-Yhdysvaltain sodasta sotasaaliina saaduista Mauser M1893:ista. Siis saksalainen lukkolaite aitoamerikkalaisessa kiväärissä!

Mauserin lukkolaitteen tunnusomainen piirre on ”controlled feed”, jonka voisi suomentaa ”ohjatuksi patruunan syötöksi”. Tässä lukon pää nappaa patruunan lippaasta varhaisessa vaiheessa, asettaa hylsyn kannan lukon ulosvetäjän alle ja pitää sen hallussaan patruunan pesitykseen, ampumistapahtumaan ja ammutun hylsyn ulosheittoon asti. Mauser oli suunniteltu sotaväen kivääriksi. Sotilasaseessa patruunan luotettava syöttö ja hylsyn ulosheitto on ehdoton vaatimus.

Muutamat amerikkalaiset metsästäjät, kellokkaina Afrikassa vaarallisen riistan safareilla käyneet, kehuivat Mauserin ohjatun syötön erinomaisuutta metsästyskivääreissä. Esimerkiksi patruunan kaksoissyöttö eliminoituu lähes kokonaan. Lukko ei voi napata uutta patruunaa, jos sillä on edellinen patruuna tai ammuttu hylsy vielä ”hampaissa”.

Mauser-lukon ulosvedin on jämerä. Ei ole todennäköistä, että hylsyn kanta lipsahtaisi sen alta jättäen hylsyn pyörimään ulosheittoaukkoon ja estämään uuden patruunan pesityksen. Controlled feed-järjestelmässä latausliikkeen eli lukon taaksepäin vedon nopeus vaikuttaa hylsyn lentoon. Nätisti vedettäessä itselataaja saa poimittua hylsyn sievästi hyppysiinsä eikä se lennä maahan likaantumaan tai kaseikkoon hukkumaan. Tiukassa metsästystilanteessa missä tarvitaan nopeasti seuraava laukaus, hylsyn ulosheitto on todella pontevaa kun ampuja ruotaisee lukon ripeästi taakse.

Push Feed ja Remington M700

Winchesterin arkkikilpailija Remington Arms Co. introsi Model 700:n v. 1962. Jo numerokin kertoo, että vakaa tarkoitus oli nokittaa Winchester M70. Kiväärin suunnittelija Merle ”Mike” Walker ei jääne elämään historian lehdille niin kuin John Moses Browning, eikä hän varmasti keksinyt push feedia. Sen sijaan hän onnistui erinomaisesti tehtävässään suunnitella tuotantoystävällinen kivääri ja lukko massatuotantoa varten. Malli 700:aa on myyty yli viisi miljoonaa kappaletta ja tuotanto pyörii edelleen. Sitä on tituleerattu maailman eniten myydyksi metsästyskivääriksi. Sitä näkee paljon myös viranomaisten ja sotaväen käytössä tarkk’ampujakiväärinä.

Pidän tässä jutussani M700:aa esimerkkinä push feed-järjestelmästä. Tämän voisi kääntää vaikka vapaasyötöksi. Remarin aktiota on kopioitu enemmän tai vähemmän yksi-yhteen useisiin kivääridesigneihin.

Vapaasyötössä lukko poimii tyrkyllä olevan patruunan lippaan huulilta ja työntää sitä edellään (push feed) patruunapesään päin. Patruunan kanta ei ole tässä vaiheessa kiinteästi lukittuna lukon päähän eli sulkukappaleeseen. Vasta lukon sulkeutuessa sulkunokkien kehittämä kampivoima painaa ulosvetäjän kynnen hylsyn uraan tai reunakantaisen patruunan kyseessä ollen reunan toiselle puolen.

Hylsyä ulosvedettäessä ulosvetäjän kynsi (extractor claw) tai kynnet kuljettavat hylsyä sulkupään (bolt head) mukana kunnes hylsy vapautuu lukonkehyksen pidätyksestä eli tulee koko pituudeltaan ulosheittoukon kohdalle. Tällöin jousikuormitteinen ulostyönnin (spring-controlled plunger) pukkaa hylsyn ulosvetimen kynnen vastaiselta puolelta ulos. Hylsy lentää sivulle koska toinen puoli tukeutuu vielä ulosvetäjän kynteen. Plungerin jousivoima on vakio, eikä ampuja voi vaikuttaa ulosheiton pontevuuteen. Hän voi pelastaa hylsyn putoamasta maahan esimerkiksi laittamalla kannatuskäden sormet ulosheittoaukon eteen esteeksi.

Jopa aseisiin perehtymätön lukija voi visioida molempien järjestelmien hyviä ja huonoja puolia. Niitä kun nimittäin on molemmissa molempia. Jos toinen syöttöjärjestelmä olisi absoluuttisesti parempi, se olisi jo syönyt toisen markkinoilta. Jotain keskinäisestä kamppailusta kertoo fakta, että Winchester otti push-feedin käyttöön mallissa M70 kaksi vuotta sen jälkeen kun Remington M700 tuli markkinoille.

Seuraavassa blogissa yritän kertoa lisää molempien järjestelmien eduista ja haitoista sekä myös, mitä viisaammat ovat aiheesta vuosien varrella tuumanneet. Sitä odotellessa voit katsoa YouTubesta tästä,  mitä MidwayUSA:n perustajalla Larry Potterfieldillä on aiheesta kerrottavana.

 

Controlled Feed-lukko yllä, Push Feed-lukko alla

Yllä Controlled Feed-lukko (CZ 550), alla Push Feed-lukko (Remington M700). Näkee helposti, että Push Feed-lukko on yksinkertaisempi ja edullisempi valmistaa.