Arma Fennica kirjasarjan 10:s teos on jatkumo v. 2007 ilmestyneeseen Patruunat ja kaliberit 1 – kirjaan. Tämä käsitteli sotilaspatruunoita. Nyt ovat siis vuorossa metsästyspatruunat.

Metsästyspatruunat by Harri Hyytinen

 

Kirjan pitäisi kiinnostaa 300.000 suomalaista metsästäjää. Nimiölehdellä on synopsis kirjan sisällöstä: ”Tähän kirjaan on koottu tietoa metsästyspatruunoiden eri malleista, kalibereista, kehityksestä sekä patruunoihin liittyvistä aseista. Kirja antaa hyvän kuvan ase- ja patruunahistoriasta aina 1800-luvulta nykypäivään.”

Kirjan kirjoittaja on Harri Hyytinen. Avustajaksi on merkitty Timo Hyytinen, Suomen tuotteliain asekirjailija.

 

281 kaliiperia

Patruunat voidaan jaotella monella tavalla. Harri Hyytinen on valinnut seuraavan jaottelun (suluissa esitettyjen kaliiperien määrä): Laippakantaiset metsästyspatruunat (121), urakantaiset metsästyspatruunat millimetrimerkintäiset (63), urakantaiset metsästyspatruunat tuumamerkintäiset, kaksinumeroiset (12), urakantaiset metsästyspatruunat tuumamerkintäiset, kolminumeroiset (46), vyökantaiset metsästyspatruunat (39). Joku voi kummeksua tällaista jakoa. Alussa oleva hyvä hakemisto pelastaa tilanteen. ja oikea patruuna löytyy lyhyen hakemisen jälkeen.

Paitsi aivan kaikkia ei löydy. Reunasytytteiset (”kaks’kakkoset”) ja yhdenkäden aseiden (pistoolit ja revolverit) patruunat puuttuvat kokonaan. Ne olivat jo 1-osassa. Kaipaamaan jää muutamaa Suomessa suosittua metsästyspatruunaa: Missä luuraavat 7,62 x 53R, 6,5 x 55 SE ja 45-70 Gov’t? No, nämä ovat alun perin sotilaspatruunoita, Venäjän, Ruotsin ja USA:n, ja nekin on esitelty ensimmäisessä osassa ”Sotilaspatruunat”. Mutta jos selataan kirjaa molemmin puolin siltä kohtaa missä Ruotsin Mauserin pitäisi loogisesti olla, niin molemmilta puolilta löytyvät Itävallan Mannlicher-Schönauer (6,5 x 54) ja Portugalin Mauser (6,5 x 58). Nämä olivat myös sotilaspatruunoita. Kuitenkin niiden metsästyskäyttö Suomessa on satavarmasti vähäisempää kuin Venäjän (ja Suomen) sekä Ruotsin entisten sotapyssykaliiperien. Ehkä nuo kolme mainittua olisi voinut ottaa metsästyspatruunoina mukaan duplikoinnin uhallakin, ja ”viis-kolme-ärrä” nyt ehdottomasti.

Kustakin kaliiperista on 1/3 – 1/2 sivun verran tekstiä, jossa kerrotaan kaliiperin historiaa. Annan kiitosmaininnan kaliiperiin leimallisesti liittyvien aseiden esittelystä, samoin kuin hylsyn kantaleiman esimerkkikuvista. Patruunoista ei ole mittapiirrosta, ainoastaan vaihtelevan laatuinen kuva sekä 7-8 mittaa, joista on apua patruunan tunnistamisessa. Itse olisin mielelläni nähnyt oikeat mittapiirrokset. Muutaman kaliiperin yhteydessä annetaan pieniä tietoiskuja aseen tai patruunan valmistajasta, kaliiperin nykyisestä tai historiallisesta käytöstä, tai kaliiperiin liittyvästä henkilöstä. Tämä elävöittää teosta ja antaa sille lukuarvoa.

 

Arvokasta tietoa

Erityinen kunnia täytyy antaa suomalaiskansallisten ns. muunnospatruunoiden mukaan ottamisesta. Nämä perustuvat valtaosin kolmen linjan venäläiseen patruunaan eli 7,62 x 54R:ään. Näitä ovat 5,7; 6,3, 7; 8,2; 9; ja 9,3; kaikissa perässä 53R (tai 54R) ja Finnish. Lisäksi on japanilaiseen hylsyyn perustuva 7 x 50 SR Finnish, 243 Win.-hylsyyn perustuva 5,7 x 51 Sako sekä Ruotsin Mauseriin perustuvat 5,7 x 54 ja 7 x 54 Lapua. Näitä aseita on vielä kierrossa. Kun ne pölähtävät esiin esim. omistajan siirryttyä autuaammille metsästysmaille, on jälkipolvilla usein huuli pyöreänä aseen ja kaliiperin suhteen. Historian tietäminen auttaisi myös aseen arvon arvioimisessa, tunnearvon varsinkin.

Kirjan alussa on neljä sivua yleistietoa patruunoista, niiden kehityksestä ja kaliiperimerkinnöistä. Edellisessä kirjassa – Patruunat ja kaliberit 1 – olikin historiaa peräti 93 sivun verran. Sieltä sopii katsoa.

Kirjan lopussa kerrotaan neljästä keissistä patruuna-alalla. Ensimmäinen on tunnettu saksalainen ase- ja patruunatehdas DWM, joka on brändinä edelleen elossa, vaan ei tehtaana. Toisena kerrotaan Suomen Ampumatarviketehtaan (SAT) lyhyeksi jäänyt historia. Vaikka tämä on tallennettu suppeana, on se kulttuuriteko. Kolmantena on kuulu Winchester, josta on kerrottu alkuhistoria, mutta loppu on jäänyt kesken. Tehtaan täydellisestä lopettamisesta v. 2006 ei ole mitään mainintaa eikä myöskään tehdä selväksi eroa Winchester-aseiden ja -patruunoiden omistussuhteiden välillä. Neljäntenä on DuPont. Se oli aikansa mahtava ruudin valmistaja ja omisti Remingtoninkin puoli vuosisataa. Suomessa DuPont ei ole ollut tekijä sitten 1950-luvun ja ruudinvalmistuksenkin konserni lopetti kokonaan parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 1926 perustettu Vihtavuori (alunperin Valtion Ruutitehdas) olisi ollut suomalaisittain paljon merkittävämpi tarina kerrottavaksi.

 

Horjahteluakin on

Kirja on mielenkiintoinen, mutta siitä löytyy myös ärsyttäviä piirteitä. Joistain kaliipereista on ilmoitettu tehdaslatausten arvoja kuten V0 ja E0. Suuenergia on ilmoitettu milloin kilopondimetreinä (kpm), milloin jouleina (J). Meitä kun on koulutettu jouleihin jo parikymmentä vuotta v. 1993 metsästyslain kautta, niin miksi enää marssittaa kilopondimetrejä kehiin?.

Joissain esimerkkipatruunoissa esiintyy arvo GG. Mikä ihmeen GG? Edes googlettaminen ei tuota tulosta. Kun GG näyttää viittaavan luodin painoon, niin se voisi tulla saksan sanoista Geschoss Gewicht (ammuksen paino). Tämä viittaisi siihen, että saksankieliset luettelot ovat olleet työkaluina. Mutta miksi käyttää suomenkielisessä hakuteoksessa termejä GG, Vollmantel, Teilmantel, Ganzmantel, Kupferhohlspitze, Rundkopf, myös puhuttaessa amerikkalaisista Remingtonin tai Winchesterin esimerkkipatruunoista?

Kaliiperin otsikkona on C.I.P.:n (tai SAAMIn) ilmoittama nimike, esim. .25-35 Winchester, ja sitten sille tunnettuja vaihtoehtoisia nimityksiä, kuten .25-35 WCF ja 6,5 x 52R. Mutta sitten tämän alle on lisätty kotikutoinen nimike 6,55 x 51,89, joka tarkoittanee ”luodin halkaisija x hylsyn nimellispituus”. Kun Suomen yleisin metsästyspatruuna 308 Win. ilmoitetaan lukuna 7,85 x 51,18, niin kukapa tuon tunnistaisi? Mielestäni kaliiperien nimipakka on jo niin sekaisin, että turha sitä on enempää sekoittaa.

Kaikkein pahiten kirja horjahtelee ilmoitettujen nallien osalta. Monesta kaliiperista nallitieto puuttuu, mutta kun se on ilmoitettu, on seurauksena sillisalaatti joka heikkopäistä hirvittää. Poimintoja esitetyistä nallimerkinnöistä (desimaali- ja mittayksikkömerkinnät horjahtelevat vielä lisää): 4,445 mm, 4,496 mm, 5,055 mm, 5,452 mm, 5,486 mm, 5,5 mm, 5,512 mm, 6,045 mm, 6,45 mm, 6,452 mm, 0,162, 0,175″, 0.177, 0,177/69″, 0,199″, 0.216″, .217/34, .217/40, .217/59, .217/60, .217/81, 0,238″, 0,241, .241/31A, .241/34, .243/34, .251/31A, 0,254″, .254/40, 0.317, L, S, LP, Large Rifle, WLRM, WSR, Boxer, RWS 5337, RWS 5341, CCI 200 ja sokerina pohjalla Vihtavuori 3, 18 ja 28 (joita ei ole valmistettu vuosiin).

Eihän kirjan tarkoitus olekaan olla mikään latausmanuaali, mutta jos joku noviisi harkitsisi jälleenlataamisen aloittamista tämän kirjan tietojen perusteella, häneltä menisi kyllä jänis housuun tällaisesta nalliviidakosta. Eihän tilanne käytännössä ole ollenkaan näin mahdoton. Ilmeisesti tekijä on yksinkertaisesti kopioinut eri patruunanvalmistajilta luettelotietoa ilman sen kummempaa kritiikkiä tai ajattelua. Olisi ollut parempi jättää nallin kohta tyhjäksi.

Kirjalta, jota tullaan epäilemättä käyttämään tulevaisuudessa lähdeteoksena, voidaan mielestäni kohtuudella odottaa johdonmukaisuutta ja tarkkuutta.

 

Mihin käyttöön?

Kirjaa tutkiessa rupeaa pohtimaan, kenelle kirja olisi tarkoitettu. Latausmanuaali se ei ole, tämä todetaan jo alkusanoissa. En myöskään voi ajatella tätä kirjaa kaliiperin valintaoppaaksi, sillä sen antama ballistiikkatieto on vaatimatonta.

Etsimättä tulee mieleen ajatus verrata Harri Hyytisen kirjaa maailman patruunaensyklopediaan Cartridges of the World (COTW) (Frank Barnes – Stan Skinner). Tämä amerikkalaisteos on paljon laajempi sekä sivumäärältään että kaliiperivalikoimaltaan (yli 1500). Jenkkimanuaali on kirjoitettu ison veden takaisen käytön ja kutyymin mukaisesti. Siksi siinä on paljon kaliipereita, joista suomalainen ei ole koskaan kuullutkaan. Toisaalta, en ole myöskään törmännyt Hyytisen kirjassa kerrottuun 10,3 x 65R Bänzingeriin. Oletko sinä?

Onneksi Hyytisen kirjassa on pienimuotoiset historiikit suomalaisugrilaisista muunnoskaliipereista, jotka ovat hyvää vauhtia ratsastamassa auringonlaskua kohden. Tämä tieto on häviävää luonnonvaraa.

Nähdäkseni Metsästyspatruunat-kirja kuuluu vakavan aseharrastajan käsikirjastoon, aseiden ja patruunoiden keräilijälle ja asehistorian fanittajalle. Kirjan etuna on suomenkielisyys ja suomalaispainotteisuus. Hyytisen kirjaa voi tiedustella postimyynnistä tai suoraan kustantajalta.

Mutta jos englanti luistaa ja rahaa on, niin hanki molemmat! COTW:ta saa samoin postimyynnistä tai Midway Suomesta.

  • Arma Fennica 10 – Patruunat ja kaliberit 2
  • Tekijä: Harri Hyytinen, Avustaja: Timo Hyytinen
  • Keuruu, 2010
  • Kovakantinen, sidottu, 335 sivua, 218 x 270 mm
  • ISBN 978-952-5687-11-8

Esimerkkisivu Metsästyspatruunat-kirjasta.