Haulikkoammunta harrasteena on kiehtovaa. Nopeasti lentävän kiekon rikkominen on haastavaa ja onnistuminen palkitaan heti.

Satu Mäkelä-Nummela on ollut paljon esillä vuoden 2008 olympiakullan jälkeen. Kuva: Charlie Riedel/AP/Lehtikuva

Haulikkoammunta on urheiluna nopeaa ja sähäkkää. Laji on ollut Suomessa nosteessa Satu Mäkelä-Nummelan ammuttua trapissa olympiakultaa Pekingissä 2008. Suomi on menestynyt ampumalajeissa yleisesti hyvin, mutta haulikkoammunnasta on tullut olympiamitaleita vain harvakseltaan. Näitä ovat olleet Marko Kemppaisen hopea (skeet, Ateena 2004) ja Konrad ”Konni” Huberin henkilökohtainen hopea sekä joukkuepronssi (olympiahaulikko, Pariisi 1924). MM- ja EM-tasolla menestystä on toki tullut. Nimet Pia Nybäck (ent. Julin), Satu Pusila, Mopsi Veromaa, Marjut Heinonen, Maarit Lepomäki, Simo Köylinen ja Veli-Matti Matikainen ovat tuttuja tuloslistoilta. Naiset ovat hyvin edustettuina haulikkolajeissa.

Keskustelupalstojen perusteella saa käsityksen, että moni olisi kiinnostunut aloittamaan haulikkourheilun, mutta ei ole oikein varma edes lajivalinnastakaan. Näitähän riittää: SAL:lla on 4 trap-lajia, 2 sporting-lajia ja skeet. SML:llä on metsästysammunta, metsästystrap ja riistapolkuammunta. Lajivalinta vaikuttaa jonkin verran asevalintaan.

 

Lue ennen kuin menet kauppaan!

Blogin otsikko viittaa Suomen Ampumaurheiluliiton (SAL) haulikkojaoston julkaisuun. Se ei ole uusi mutta se on äskettäin päivitetty kolmanteen painokseen, sekä kirjoitettu että kuvitettu osin uudelleen. 24-sivuinen esite vastaa moneen lajin aloittamista pohtivan kysymykseen. Oikeastaan esitteen kannen teksti kertoo kaiken: ”Tuhti tietopaketti uudelle harrastajalle”, ”Lajit – Radat – Varusteet – Vinkit…”

Useimmiten kysytään ”missä voi ampua ja mitäkin lajia?” Tästä esitteestä löytyy vastauksia. Siinä on lueteltu kiekkoratoja alueittain: Etelä-Suomessa 8, Länsi-Suomessa 12, Itä-Suomessa 5, Oulun läänissä 6, Lapin läänissä 3 ja Ahvenanmaalla yksi. Luetellut radat ovat ratoja isommasta päästä, monet ovat ampumaurheilukeskuksiakin. Toki pienempiä ratoja on Suomessa enemmänkin, mutta kovin useat niistä ovat sulkemisuhan alaisia. Tässä esitteessä mainitut ovat sellaisia, jotka suurella todennäköisyydellä jäävät eloon kiristyvien ympäristömääräystenkin jälkeen.

Esitteessä käsitellään asevalintaa vain yleisellä tasolla. Patruunavalinta on helpompi asia, ja tämä on selvitetty esitteessä riittävästi. Tosin tässä puhutaan vain 24 g kiekkopatruunoista, mutta sportingissa saa käyttää myös 28 g latausta.

Lyijyä korvaavista materiaaleista ei puhuta mitään. Aihe on niin kuuma peruna, että vaikea siitä on puhuakin. Tämän hetken tilanne Suomessa on sellainen, että on ratoja, joilla ei saa ampua lyijyä enää ollenkaan. Sitten on ratoja, joilla vain lyijypatruunat ovat sallittuja!

 

Kustannuksista

Esitteessä ei puhuta harrasteen kustannuksista juuri mitään. Tekijät ovat viisaasti katsoneet, että hintataso selviää parhaiten aseliikkeen myyjän ja asiakkaan välisissä bilateraalisissa neuvotteluissa. Sivulauseessa mainitaan kuitenkin, että haulikkoammunta on suhteellisen arvokas harraste.

Harrasteen hinta muodostuu etupäässä aseista, patruunoista ja maaleista. Haulikkoradalla pitää maksaa kiekoista ja heittimien kuoletuksesta. Esim. SSG:llä 25 kiekkoa trappia tai skeetiä maksaa 4,50 euroa, sportingin 50 kiekkoa 11,00 euroa. Nämä ovat vierashintoja, jäsen ampuu halvemmalla.

Lähimmän aseliikkeeni mukaan tyypillinen asiakas ostaa kerrallaan 250 kpl laatikon kiekkopatruunoita. Tällainen maksaa 45 euroa (brändi Rio). Patruunoiden hinta vaihtelee esim. lyijyn maailmanmarkkinoiden pörssihinnan mukaan.

Uusi kiekkohaulikko maksaa halvimmillaan hieman alle 2000 euroa, 4000 eurolla saa jo hyvän ja runsaalla 7000 eurolla Perazzin, jota pidetään lajin aatelisena. Toki satsaamalla näyttävään tukkipuuhun ja kaiverruksiin sekä kultakoristeluihin aseeseen saa helposti uppoamaan kymmeniä tuhansia euroja. Esitteessä on käypäinen neuvo, jonka mukaan ensimmäiseksi aseeksi kannattaa valita ”hyväkuntoinen tunnettua merkkiä oleva käytetty ase”.

Jos vertaa näitä hintoja esim. 22 LR-patruunoiden hintoihin tai pistooliammunnan aseisiin (huippupistoolin saa 1500 eurolla), on todettava, että haulikkoammunta on kalliimpi harraste. Lisäkustannuksia syntyy siitä, että haulikolla tulee ammuttua suurempia laukausmääriä kuin kuin luotiaseilla keskimäärin.

 

Myös metsästäjille

Haulikkoammunta ei ole rajattu pelkästään urheiluun. Monet metsästäjät katsovat, että lentoonammunnan harjoittelu on hyödyllistä ellei peräti välttämätöntä ennen metsästyskauden alkua. Haulikko on Suomen yleisin tuliase, niitä on liikenteessä lähes 600.000 kpl. Myös nämä kausittaiset radoilla kävijät saavat  esitteestä neuvoja ja osviittaa. Suomen Metsästäjäliiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja ja Jahdin päätoimittaja (emeritus) Juha K. Kairikko on kirjoittanut esitteeseen luvun ”Metsästäjät ja haulikkoammunta”.

”Haulikkoammunnasta harrastus” -esitettä saa paremmista aseliikkeistä ja ampumaseurojen kerhotaloista (paviljongeista). SAL:illa on 310 jäsenseuraa ympäri maan. Seuraluettelo löytyy tästä.

www.ampumaurheiluliitto.fi
www.metsastajaliitto.fi

 

Haulikkoampuja tarvitsee varusteita niin kuin muutkin ampujat.

Toivotan lukijoilleni oikein hyvää ja turvallista juhannusta!