Repertterikiväärissä tarvitaan patruunoille jonkinmoinen säiliö. Tavallisimmin se sijaitsee lukon alapuolella.

Mauser Gew 98:n kiinteä lipas. Kuva: Wikipedia

 

Toisessa ratkaisussa säiliö voidaan irrottaa aseesta kokonaan, toisessa ei. Kiinteän lippaan ratkaisua kutsutaan myös syöttökoteloksi. Se on vanhempi, jo 1800 -luvun peruja. Molempia tyyppejä on yhä valmistuksessa. Tämän vuoksi yksi ei voine olla yksiselitteisesti toista parempi, koskapa kumpikaan ei ole syönyt toista markkinoilta.

Moni lukija on omistanut molemman tyyppisiä aseita ja muodostanut kokemuksien perusteella oman vakaan mielipiteensä. Mutta on vielä wannabe aseen ostajia, jotka haikailevat, kumman järjestelmän valitsisi. Jotkut eivät ole ehkä edes ajatelleet, että lipasjärjestelmissä on eroja. Tämä blogi puhuttelee vain näitä ei-vielä-valmiita-eksperttejä.

 

Kehitys sotilasaseista

Repertteri eli makasiinikivääri aloitti sotilasaseena. Mauserin mallia 1898 (Gewehr 98) pidetään yleisesti repertterikiväärien isoäitinä. Lukkojärjestelmää 98 käytetään vain hiukan modifioituna edelleen tänä päivänäkin monessa aseessa. 98:ssa oli kiintolipasjärjestelmä, jota kutsuttiin Magazinkasteniksi. Tänä päivänä esim. Sako käyttää järjestelmästä nimitystä syöttökotelo. Aseen patruunasäiliö (”Kasten”) ladattiin yläkautta painamalla patruunat avoimen lukon kautta säiliöön.

Sotilaskiväärin patruunakampa. Kuva: Wikipedia Lataamisen jouduttamiseksi käytettiin valmiiksi täytettyjä patruunakampoja (Ladestreifen), joiden avulla sotilas pystyi täyttämään säiliön salamannopeasti ja kertapainalluksella. Mauserin tapauksessa kampa jäi tähteeksi lataamisen jälkeen ja se heitettiin pois. Joissain konstruktioissa (esim. M1 Garandissa myöhemmin) kampa painettiin patruunoiden kera syöttökoteloon.

Patruunasäiliöltään ja periaatteeltaan samanlaisia olivat mm. aikalaiskiväärit venäläinen Mosin-Nagant (1891) ja amerikkalainen Springfield (1903). Näissä kaikissa oli syöttökotelon alaosassa luukku, jota kautta patruunat voitiin tarvittaessa tyhjentää. Toisista aseista mahdollisuus patruunoiden poistoon alakautta puuttui. Puhuttiin ”sokeasta lippaasta”. Tällöin patruunat oli kierrätettävä patruunapesän kautta lukon kanssa ”pumppaamalla”. Tällaisessa järjestelmässä piilee vahingonlaukauksen vaara. Toisaalta vahingossa tapahtuvan pohjaluukun aukeamisen ja tätä kautta patruunoiden häviämisen vaara poistui.

Irtolipas (detachable box magazine). Kuva: Joe R. Lowe Toisen maailmansodan kestäessä itselataavien kiväärien ja sarja-automaattiaseiden käyttö yleistyi. Patruunakulutus moninkertaistui. Syöttökotelolataaminen oli liian hidasta uuteen patruunakulutustilanteeseen. Otettiin käyttöön irrotettava lipas, joka oli sarjatuliaseissa suurikapasiteettinen. 2. maailmansodan jälkeen lähes kaikki kivääriluokan sotilasaseet ovat käyttäneet irtolipasta.

 

Opit siviilimaailmaan

Sotilasaseiden tekniikka omaksuttiin sellaisenaan metsästysaseisiin. Mauser-Werke myi vallan pian Gew. 98:n siviiliversioita metsästyskäyttöön, olihan keisarillinen Saksa (1871-1918) merkittävä siirtomaavalta Afrikassa. Ennen 2. maailmasotaa metsästyskiväärit olivat lähes aina syöttökotelollisia.

Metsästyspuolella irtolippaiden käyttö pulttilukkoisissa repertterikivääreissä omaksuttiin huomattavasti hitaammin kuin sotilasaseissa. Maailman isoiset kuten Winchester, Remington ja Ruger pitäytyivät sitkeästi syöttökotelossa eikä irtolipasratkaisua ollut edes tarjolla. Ruger introsi irtolippaallisen M77- version vasta v. 2011! Samoin Sako pysytteli syöttökotelossa malliin 75 asti. Niinä aikoina, kun Tikkakoski oli vielä itsenäinen tehdas, sen irtolipas saattoi vaikuttaa asevalintaan yli Sakon, jos ostaja oli tiukasti irtolippaan kannalla.

Jos yritetään luettelonomaisesti tiivistää eri lipastyyppien ominaisuuksia, niin tässä on listalle alkua:

Syöttökotelon edut ja haitat

+ Edullisemmat valmistuskustannukset
+ Ei lippaan katoamisen riskiä
+ Varmatoimisempi syöttö (lähtökohtaisesti)
+ Ulkonäöllisesti esteettisempi ratkaisu
+ Pohjalevy tarjoaa kaiverrusalustan
+ Syöttökotelon puhdistaminen helppoa
+ Pohjalevytön ratkaisu = patruunat eivät voi hävitä (esim. vaarallisen riistan metsästys)

– Tyhjennettäessä syöttökotteloa pohjalevyn kautta patruunoilla taipumus ”singahdella”
– Pohjalevyttömässä ratkaisussa patruunoiden poisto patruunapesän kautta potentiaalisesti vaarallista
– Luodit kolhiintuvat jatkuvassa käsittelyssä
– Pohjalevyn vahingossa aukeamisen vaara
– Syöttökotelon lataaminen joissain tapauksissa nihkeää (esim. kiikaritähtäin tiellä)

Irtolippaan edut ja haitat

+ Mahdollisuus kantaa mukana useita varalippaita
+ Mahdollisuus ladata erilaisia patruunoita ja erilaisia lippaallisia erilaiselle riistalle
+ Mahdollisuus suurempaan lipaskapasiteettiin
+ Lipastettujen patruunoiden poisto aseesta nopeaa ja turvallista, samoin uudelleen lipastaminen

– Lippaan katoamisen ja putoamisen vaara
– Yksittäispatruunan lataaminen vaikeaa, jos lipas ei paikoillaan
– Lippaan syöttöhäiriöiden mahdollisuus (niin monta mahdollisuutta kuin lipastakin, sillä lippaat ovat yksilöitä)
– Suurikapasiteettiset lippaat ”törröttävät” = esteettinen ja käytännöllinen haitta
– Lippaan puhdistaminen saattaa olla hankalaa
– Irtolippaat saattavat olla laittomia jossain päin maailmaa

 

Yksi tykkää äidistä…

Lipastyypin valinta on pitkälti maku- ja tottumuskysymys. Kysyin pitkän linjan aseammattilaiselta, hiljan Sakolta eläköityneeltä Erkki Kaupilta (65) hänen mieltymystään. Erkki on toiminut asealalla 40 vuotta ja metsästänyt saman verran. Hän omistaa molemman tyyppisiä kivääreitä. ”Onhan tätä lipasasiaa tullut vuosien varrella mietittyä”, hän lausahtaa. ”Ehkä olen vanhemmiten hiljakseen kallistumassa irtolippaan puolelle”.

Sakon tuotekehitysjohtaja Kari Kuparinen (53) tunnustautuu irtolippaan ehdottomaksi kannattajaksi. ”Meidän seurassamme harjoitetaan paljon hirven ja peuran metsästystä. Meillä on tiukka kulttuuri aseiden lipastamisen suhteen, sillä Suomessa on sattunut jo tarpeeksi metsästysvahinkoja. Patruunat saa laittaa aseeseen vasta passipaikalla. Meillä metsästys on yhtä ’patruunat aseeseen, patruunat pois’ sulkeista. Tällaisessa metsästysmuodossa irtolipas on ehdottomasti sekä mukavampi että turvallisempi. Jossain Afrikan suurriistajahdissa, missä patruunat eivät kerta kaikkiaan saa hävitä, voisin nähdä syöttökotelon oikeutetuksi”, kertoilee Kari Kuparinen. Hän on suunnitellut töikseen aseita Sakolla 35 vuotta ja metsästänyt 38 vuotta.

Sakon tuotepäällikkö Pentti Louhisola (67) on metsästänyt lähes koko ikänsä. Hän ei ole ronkeli lipastyypin suhteen. ”Olen metsästänyt molemmilla lipastyypeillä, eikä näillä juurikaan ole eroa käytännössä. Jos irtolipas tai kiintolipas toimii hyvin, asia on melko samantekevä. Jos sen sijaan irtolipas putoaa tai kiintolippaan pohja paukahtaa auki aseen kanssa liikuttaessa, menee aika murheelliseksi. Tärkein asia on mielestäni se, että aseen käyttäjä tuntee laitteen toiminnan ja osaa sitä hyödyntää”, kertoo Pentti. Ja jatkaa:

”Vaarallisen suurriistan jahtiin käytettävissä aseissa ei irtolipas ole kovin suosittu. Metsästettäessä esim. kafferipuhvelia, ei metsästäjä varmasti halua ajatellakaan sitä mahdollisuutta, että lipas putoaa. Myöskään vuoristossa metsästettäessä irtolipas ei ole kovin suosiossa.”

Mitä mieltä sinä olet?

Ruger M77 Gunsite Scout irtolippaalla. Kuva: Ruger

 

Ruger M77 Gunsite Scout esiteltiin 2011 SHOT Show’ssa. Se on ensimmäinen Rugerin irtolippaallinen M77- pulttilukkokivääri. 10 patruunan lipas ei ole kovin esteettisen näköinen. Tulossa on pienempi lipas vaihtoehdoksi.