Edelliset kaksi osaa Hi-Standardin minihistoriasta ilmestyivät 31.12.2010 ja 14.1.2011.

Hi-Standardin Crusade- revolverit jäivät harvinaisuuksiksi.

High Standard valmisti myös haulikoita. Osa näistä oli omaa valmistetta, suurempi osa tuli yhteistyökumppaneilta ja tuontina Japanista. Hi-Standard malli 10 oli kaasutoiminen itselataava haulikko, jota pidettiin hyvänä aseena. Hi-Standardin oma nimi aseelle oli Supermatic tai Flite King, mutta tätä myytiin monella nimellä mass merchandising- kaupoissa, esimerkkeinä Pointer, Hiawatha, Birdwing, Foremost, Revelation… Myös pumppuhaulikoita valmistettiin. Näistä suuri osa oli poliisimallisia ja meni myös erilaisten lainvartijoiden käyttöön. Nimenä oli Flite King. Japanista tuotiin Nikko– päällekkäispiippuisia ja itselataavia haulikoita, joille annettiin nimeksi Supermatic Shadow. Itselataavia 22LR- kivääreitä valmistettiin sekä itse että sekatuotantona yhteistyökumppaneiden kanssa.

Muiden Uuden Englannin asevalmistajien kanssa tehtiin laajaa yhteistyötä. Mm. Dan Wesson, Harrington & Richardson, Savage, Marlin, Mossberg ja Auto Mag olivat partnereita molemminsuuntaisesti. Yhteistyö saattoi olla aseiden osia tai myös kokonaisia aseita. Tarkat tiedot yhteistyön laajuudesta ovat niukat ja ilmeisesti pidetty tarkoituksellisesti liikesalaisuutena.

 

Revolvereita ja muita pistooleita

Yhdenkäden aseet olivat kuitenkin High Standardin ominta alaa. Se valmisti tai valmistutti vv. 1957-1983 yksitoimirevolvereita eli SAA:n mukaelmia mm. nimillä Double Nine, Longhorn, Posse, Natches, High Sierra, Durango ja Hombre. Nimet viittasivat sopivasti villin lännen kulta-aikoihin. Nimestä voi myös nähdä, että kyseessä oli 9 patruunan revolveri 22 LR tai 22 WMR rullilla.

Myös kaksitoimisia revolvereita valmistettiin. 22 LR/22 WMR- revolverit kantoivat nimeä Sentinel. V. 1978 introttiin raskas revolveri Crusader, josta toivottiin High Standardin pelastajaa. Sitä valmistettiin kaliipereissa 44 Mag. ja 45 Colt, 8 3/8″ ja 6 1/2″ piipuilla. Lyhytpiippuinen oli tavallisempi, pitkäpiippuisia tehtiin vain 51 kpl. Tästä revolverista ei tullut High Standardin pelastajaa, sillä valmistus loppui v. 1981 vain 500 valmistuneen aseen jälkeen. Näin Crusaderit ovat erittäin keräilyllisiä revolvereita.

Tarkkuuspistooleiden ohella taloudellisesti merkittävä tuoteryhmä oli deringerit (derringerit). Näillä on maine villin lännen korttipelureiden ajoilta, mutta ne olivat ja ovat yhä käypäistä valuuttaa Yhdysvalloissa sekä naisten käsilaukkuaseena että viranomaisten back-up- aseena esim. nilkkaholsterissa. High Standard valmisti vv. 1961-1984 merkittävän määrän näitä liivintaskupistooleita kaliipereissa 22 LR ja 22 WMR.

High Standard ilmoitti valmistaneensa 3. miljoonannen aseensa v. 1974. Aseiden sarjanumerointi oli aivan ”helter-skelter”, joten täältä ei voi vahvistusta tälle väitteelle hakea. Joka tapauksessa High Standard oli aikansa merkittävä asevalmistaja.

 

Omistajien ja sijaintien vaihdoksia

V. 1968 High Standardin omistajaksi tuli Leisure Group- konglomeraatti. Ajankohta oli huonoin mahdollinen, sillä samana vuonna astui voimaan Gun Control Act ’68, joka iski nimenomaan mass merchandising- kauppaan. Aseiden postimyynti kiellettiin kokonaan, ja aseen osavaltion rajan ylitykseen vaadittiin asekauppiaan lisenssi (FFL). Tämä laki lopetti pian mass merchandiser- eli tavaratalo- ja postimyyntiluonteisen asekaupan. Pahaksi onneksi High Standard oli tukeutunut voimakkaasti tähän asiakaskuntaan, joka oli muodostanut 60 % myyntituotoista. Leisure Group luopui omistuksestaan v. 1978. Uusiksi omistajiksi tuli presidentti Clement Confessore ja muuta toimivaa johtoa. Yrityksen nimeksi vaihdettiin High Standard Inc.

V. 1977 High Standard luopui suuresta sodanaikaisessa kiinteistöstään Hamdenissa ja siirtyi vuokratiloihin East Hartfordiin. Museon aseet myytiin ja muutenkin kaikki mahdollinen pyrittiin realisoimaan rahaksi. Laskut myytiin factoring- periaatteella pankille. Joka perjantai High Standard sai pankilta lainaa 60 % viikkolaskutuksestaan, josta johtuen työviikon päätteeksi pyrittiin lähettämään kaikki mahdollinen ulos. Näiltä ajoilta on sanonta: ”When the whistle blows, everything goes.” Tuotannon laadun kerrotaan lähteneen luisumaan alamäkeen.

Lopulta edessä oli yrityksen lopettaminen. Viimeinen ase lähti East Hartfordin tehtaalta 28.7.1984. Huutokaupassa 13.11.1984 High Standardin varaosien tukkuri Gordon W. Elliott osti kaiken jäljellä olevan, piirustukset, puolivalmisteet, varaosat ja tavaramerkin. Näiden pohjalta syntyi v. 1993 uusi High Standard Manufacturing Company, Inc. Houston, Teksasiin. Tämä olisi jo aivan uuden jutun aihe.

 

Hi-Standardin keräilijöiden yhdistys

Hi-Standard Duramatic oli tehtaan economy- malli. Vaikka Hi-Standard ei Suomessa olekaan mitenkään ”hypetetty” brändi, on sillä kuitenkin merkittävä paikka maailman asehistoriassa. Ei vähiten sen varsin merkittävien tuotantomäärien vuoksi. Hi-Standard oli varmasti eräs ajava voima, joka pani William B. Ruger Jr:n suunnittelemaan Ruger Standard Model 22- pistoolin, josta tuli legenda jo eläessään. Tämän pistoolin jälkeläisiä valmistetaan yhä edelleen. Nyt on menossa Mk. III, joka on jännittävästi palannut tietyiltä osilta alkuperäisen pistoolin suuntaan. Rugerin kaks’kakkosia on valmistettu yli 2 miljoonaa kappaletta. Voidaan sanoa, että Ruger oli eräs High Standardin arkun naulaajista.

Jos aikoo harrastaa tai keräillä Hi-Standardin pistooleita, kannattaa harkita liittymistä USA:ssa toimivaan v. 1991 perustettuun High Standard Collectors’ Associationiin.  Siitä saattaa olla ”kirjekurssina” hyötyä suomalaiselle.

 

Hi-Standardin dokumentointi oli esimerkillistä.

 

Hi-Standardin pistoolien mukana seurasi dokumentointi, josta nykypäivän asevalmistajat saisivat ottaa oppia. Esimerkkinä räjäytyskuva ja varaosahinnasto viimeistä nippeliä myöten!