Edellisessä blogissani kerroin yhdysvaltalaisen asetehtaan High Standardin alkuvaiheista. Nyt jatketaan 1950- luvulta eteen päin.

Hi-Standard Flite King oli eräs yrityksen kivijalkatuotteista.

 

High Standardin perustaja ja omistaja Carl Swebilius kuoli syöpään v. 1948. Tilalle tuli kasvottomampi hallitus yritystä pyörittämään. Lainaus tuosta vuoden 1989 jutustani: ”Pinnalta katsoen High Standardilla meni kovaa, mutta yrityksen luonne oli muuttunut. Swebiliuksen aikana ei ollut epäilystäkään siitä, kuka oli pomo talossa, ei myöskään epäilyksiä hänen laatuvaatimuksistaan. Swebilius olisi mieluummin myynyt 100 ensiluokkaista pistoolia kuin 500 massatuotetta”.

High Standardin myyntimiehet pääsivät sisälle USA:n suuriin mass merchandising- ja postimyyntiliikkeisiin kuten Sears, Roebuck & Co., Montgomery Ward ja Western Auto. Kaupankäynti näiden kanssa oli kaksiteräinen miekka. Ostomäärät olivat valtavat, sillä ostot tapahtuivat keskitetysti. Kun pikkukaupungin aseliike tilasi 5 pistoolia, niin Sears tilasi 500. Mutta suuri ostaja pusersi hinnat alas heiluttaen setelitukkoa myyjän nenän edessä. Tätä kautta High Standardin kannattavuus huononi oleellisesti. Tämä puolestaan pakotti etsimään säästöjä tuotannossa ja ”halventamaan” aseen ratkaisuja.

Suurilla kauppaketjuilla oli omia tuotemerkkejään: Sears = J.C.Higgins, Western Auto = Revelation, J.C.Penney = Foremost. Mutta High Standard jatkoi aseiden valmistusta myös omalla brändillään, joka oli Hi-Standard. Yrityksen päätuote oli edelleen itselataavat reunasytytteiset 22- pistoolit, jolle toiminta-ajatukselle yritys perustettiin v. 1932.

 

100- sarjan itselataavat kaks’kakkoset

V. 1951 Hi-Standard ryhtyi antamaan massasulkuisille itselataaville 22- pistooleilleen tyyppinumeron ja lisäksi nimen. Ensimmäisenä syntyi sarja 100, jossa oli pistooleita nimeltä Supermatic, Olympic, Field King, Sport King ja Flite King. Näistä Flite Kingit olivat pesitetyt patruunalle 22 Short, muut olivat patruunalle 22 LR. Versioita oli lukuisia eri pintakäsittelyillä, tähtäimillä ja kahvalevyillä. Piipunpituudet olivat 4 &12;” tai 6 &34;”. Rungot olivat terästä paitsi joissain Sport King Lightweight’eissa ja Flite Kingeissä runko oli alumiinia. Lähes identtistä 101- sarjaa alettiin valmistaa v. 1953.

V. 1958 otettiin 102- sarjassa käyttöön uusi runko ja Hi-Standardille tunnusomainen suurikokoinen karhennettu purkusalpa liipaisinkaaren edessä. Supermatic- nimeen liitettiin alabrändejä Tournament, Citation ja Trophy. Tässä sarjassa valmistettiin vähäisiä määriä pistooleita 8″ ja 10″ piipuilla siluettiampujille. Samoin 102- sarjassa valmistettiin ”Olympic ISU” leimattuja pistooleita. ISU (International Shooting Union) eli UIT (Union Internationale de Tir) perustettiin Helsingissä olympialaisten yhteydessä 1952. Nykyisin tämän urheiluammunnan katto-organisaation nimi on ISSF.

103- sarja aloitettiin v. 1960. Näitä pistooleita valmistettiin paljon ja ne ovat myös Suomessa useimmin esiintyviä aseita. Tänä vuonna Rooman olympialaisissa William McMillan voitti kultaa rapid fire– eli olympiapistoolissa Hi-Standardilla. Tämä oli asemerkille kunnian kukkula ja amerikkalaiselle aseteollisuudelle olympialaisissa yleensäkin. Olympiavoittoa hehkutettiin Olympic- erikoismallilla, jossa oli olympiarenkaat.

104- sarja syntyi 1964, 106- sarja v. 1965 ja 107- sarja v. 1968. V. 1973 syntyi 107- sarjaan kuuluva malli Victor, jonka tunnusmerkkejä ovat tähtäinkisko ja litteäksi hiotut piipunkyljet. Mallit Duramatic, Sharpshooter ja Plinker ovat edullisimpia mass merchandising- ketjuille tuotettuja malleja. Jotkut näistä on leimattu tehtaan nimellä ”High Standard” totutun tavaramerkin ”Hi-…” sijaan.

Viimeinen sarja Hi-Standardin 22- pistooleita tunnetaan nimellä SH- series. Näitä valmistettiin vv. 1981-1984. Aseiden mallinimet olivat Supermatic Trophy, Supermatic Citation, Citation II, Sport King, Victor ja Sharpshooter. Survival Kit käsitti Citation II- tai Sharpshooter- pistoolin sähköttömällä nikkelöinnillä pinnoitettuna, varalippaan ja kangaskotelon.

SH- sarjassa karhennettu, pöydän reunaa vasten painettava purkusalpa korvattiin kuusiokoloruuvilla. Tällä alennettiin tuotantokustannuksia. Jos pistoolissa havaittiin kosmeettisia virheitä, niiden sarjanumeroon lisättiin loppuliite ”V”. Nämä aseet olivat toimivia, mutta ”V”-aseilla ei ollut palautusoikeutta ulkonäkövirheisiin vedoten.

Vuosina 1981-1984 valmistettu pistooli 10-X oli markkinointimiehen spesiaali. Ideana oli, että jokainen 10-X on yhden asesepän kokoama. Kertoman mukaan nämä ”eliittisepät” saivat valita osista parhaat päältä ja koota näistä aseen. Seppä merkitsi nimikirjaimensa kahvan vasemmalle puolelle kahvalevyn alle. Jos aseeseen tulisi joskus korjattavaa, asiakas voisi palauttaa pistoolin High Standardille ja tekijälleen. Tämä korjaisi aseen ammattiylpeytensä motivoimana paremmin ja nopeammin kuin rividuunari. Tällaisella markkinointikonseptilla voisi olla menestymisen mahdollisuuksia tänäkin päivänä!

Mutta High Standard valmisti muitakin kuin pistooleita. Swebiliuksen kuoleman jälkeen uusi johto pyrki laajentamaan tuotepalettia myös muun tyyppisiin aseisiin. Ruvettiin valmistamaan myös derringereitä, revolvereita ja haulikoita. Näistä seuraavassa blogissa.

 

Hi-Standardin esitteestä vuodelta 1961

Hi-Standard valmisti 22- pistoolien lisäksi myös revolvereita, kiväärejä ja haulikoita.