Edellisissä FN:n blogeissa olemme päässeet 1950- luvulle. Blogin ykkösosan voit lukea tästä, kakkososan tästä.

Belgia liittyi NATOon 4.4.1949. NATOn päämaja sijoittui Brysseliin. NATOn myötä FN:lle tuli suuri patruunanvalmistajan rooli.

Yhdysvaltalaiselle Ducks Unlimited- järjestölle tehty FN B25 haulikko. Kuva Ars Mechanica

 

1950- luvulla jäsenvaltiot käyttivät vielä kansallisia patruunoitaan (esim. 7,5 x 54 French ja 303 British), mutta hiljalleen kaliiperit 7,62 NATO ja 5,56 NATO otettiin käyttöön kivääriaseistuksessa. Vuoteen 1957 mennessä 44 valtiota oli sopinut näiden patruunoiden yhteisistä spekseistä. Vuosien 1950 ja 1964 välillä FN valmisti 1 300 miljoonaa patruunaa ja tykin laukausta, pistoolikaliipereista 30 mm Aden- tykkiin.

FN 75 vuotta

FN täytti 75 vuotta v. 1964. Työntekijöitä oli tällöin yli 13 000 ja myynti oli 3 500 miljoonaa frangia. FN:n tuotannosta 90 % meni vientiin, aseista lähes 100 %. Yrityksestä oli tullut Belgian puolustusvälinekonglomeraatti, joka huseerasi muillakin aloilla.

FN perusti tarkkuusvalimon, joka tuotti aseiden osien lisäksi paljon muutakin. Moottoripyörät menestyivät motocrossissa ja endurossa. FN- merkkiset moottoripyörät ja mopedit olivat tuttuja Suomessakin. FN ryhtyi seattlelaisen Boeingin kanssa yhteistyöhön pienten (250-500 hv) suihkumoottorien valmistamiseksi. Nämä ”starttikärryt” kehittivät paineilmaa mm. lentokoneiden käynnistämiseen. Samaa moottoria käytettiin ruotsalaisessa panssarivaunussa Stridsvagn 103. Tytäryhtiö M.M.N.:n kautta FN valmisti ydinvoimaloiden turbiineja. Toinen tytäryhtiö Belgospace valmisti Rolls-Roycen kanssa avaruusrakettien moottorinosia.

Myös FN:n siviiliaseet menestyivät. Liègen seutu oli vanhaa perinteistä aseseutua. Aseiden koristelu kaiverruksin ja kultaupotuksin oli vanha perinne. Tätä ruvettiin tarjoamaan enenevässä määrin ja useimmin kaiverruksien kohteena oli päällekkäispiippuinen haulikko B25. FN:n asekaivertamo oli maailman suurin. Kaivertajia oli 180 ja he olivat lähes kaikki naisia. V. 1965 siviiliaseiden myynnin arvo ylitti ensimmäisen kerran sotilasaseiden myynnin arvon. FN:n siviiliaseiden tuotanto liukui elitistiseen suuntaan.

Vuonna 1967 FN:n tehtaalta valmistui 2. miljoonas Auto-5. Asetta ovat valmistaneet myös muut, esim. Remington, Savage, Franchi ja Breda, joten kaikkiaan tätä haulikkoa on valmistettu yli 6 miljoonaa kappaletta.

FN hankkii Browningin omistukseensa

Browning Arms Company oli FN:n suurin yksittäinen asiakas siviiliaseille. USA:ssa oli sodan jälkeen rutkasti enemmän ostovoimaa kuin Euroopassa. Mutta Browning oli enemmän kuin pelkkä ostava asiakas. John Mosesin poika Val Allen Browning oli myös asesuunnittelija, ja niin oli myös tämän poika, Bruce W. Browning. Bruce kehitti Browning Challenger 22- pistoolin v. 1962. Hän osallistui myös asemallien Nomad ja Medalist (1962-1974), T-Bolt (1965-1974) ja BAR Mk. I (1966-1992) suunnittelutyöhön. Tällä uudella BARilla ei ollut mitään yhteistä John Moses Browningin suunnitteleman vuoden 1918 B.A.R.- pikakiväärin kanssa.

Browning Arms Company sekä suunnitteli aseita että myös valmisti niitä tehtaassaan Utahissa. Tehtaan kapasiteetti oli pieni, joten se teetti paljon aseita FN:llä. V. 1969 Browning löysi toisen ”vendorin” eli toimittajan Japanista. Vanha asevalmistaja B.C.Miroku (est. 1893) oli jo toimittanut aseita asiakkaan tavaramerkillä USA:an (esim. Charles Daly), joten Browning- nimen käyttö ei ollut Mirokulle mikään ongelma.

Yhteistyö alkoi trap-haulikolla BT-99 (1969-1995). Tätä seurasivat rinnakkaispiippuinen B-SS (1969-1987), päällekkäispiippuinen Citori (1970-), vipulukkoinen BL-22 (1970-) ja pumppuhaulikko BPS (1973-). Kun Browning siirsi vipulukkoisen BLR:n tuotannon Mirokulle v. 1975, ymmärsi FN Yhdysvaltain valtavien siviiliasemarkkinoiden lipuvan ripeään tahtiin sivu suun.

Browning Arms Companyn emoyhtiö Browning Inc. oli laajentunut aseiden lisäksi urheiluvälinemarkkinoille, mm. golfiin, tennikseen, purjelautailuun ja kalastusvälineisiin. Kasvuvaiheessa yritys oli joutunut taloudellisesti tiukoille. FN käytti tilaisuutta ostaakseen Browning Inc.’in. Vuodesta 1977 se oli 100 %:sti FN:n omistuksessa. Nyt FN pystyi hallitsemaan Browningin tekemisiä.

Alkoi kolmikantayhteistyö, missä FN ja Browning toimittivat Mirokulle osia, Miroku lisäsi omiaan, suoritti loppukokoonpanon ja toimitti valmiita aseita Browningille USA:aan ja Kanadaan sekä FN:lle Euroopan markkinoille.

FN valmisti toki yhä urheiluaseita Belgiassa. Päästäkseen irti sotaisesta nimestään ja maineestaan, yritys muutti nimensä v. 1971 muotoon Fabrique Nationale Herstal (FN Herstal). Siviiliasepuolella kalliiksi käynyttä B25:ä yksinkertaistettiin v. 1972. Tuloksena oli B26, jota myytiin myös nimellä Liège. Samana vuonna tuotiin markkinoille 22- urheilupistooli FN International.

Barracuda on FN- tehtaan ainoa revolveri. Kuva: worldguns.ru.

V. 1976 FN toi markkinoille ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) revolverinsa. FN Barracuda oli konventionaalinen 6 patruunan kaksitoimirevolveri kaliiperissa 38/357 tai 9 mm. Valmistus lopetettiin 1987.

FN ja Beretta tekivät yhteistyöprojektina kaasutoimisen haulikon Browning B-80 (1981-1988). Sitä valmistettiin FN:n Vianan tehtailla.

FN osti v. 1990 samalla paikkakunnalla Herstalissa toimivan kuulun piipputehtaan Canons Delcour S.A.:n. FN:lla oli nyt runsaasti piipunvalmistuskapasiteettia.

Valmistusta ulkomailla

V. 1973 FN avasi kokoonpanotehtaan Vianaan, Portugaliin. Valmistettavaksi tuli alkuun USA:sta BAR Mk. I ja uutena tuotteena kaasutoiminen Browning B-2000 (1973-1980). Brasiliaan perustettiin v. 1978 FN do Brasil Etelä-Amerikan markkinoita varten. V. 1981 perustettiin FN Manufacturing, Inc. (FNM) Columbiaan, Etelä-Carolinaan. Tämä USA:n tehdas perustettiin sotilasasetuotantoa varten, sillä FN oli saanut kontrahdin raskaasta konekivääristä MAG. Tästä tuli USA:n sotaväen M240. Vuodesta 1989 FNM on valmistanut USA:n sotavoimien M16-perheen aseet. V. 1991 FNM sai kontrahdin kevyestä konekivääristä MINIMI, josta tuli M249. V. 2008 FNM aloitti Winchester M70 pulttilukkokiväärin valmistuksen Columbiassa.

Olin Corporation oli myynyt v. 1981 legendaarisen Winchesterin asetehtaan New Haven, Connecticutissa, toimivalle johdolle. Kauppaan kuului oikeus käyttää Winchester- tavaramerkkiä. Uuden yrityksen nimeksi tuli U. S. Repeating Arms Company (USRAC). Browning tuli osakkaaksi USRACiin v. 1987 ajatellen kahden maineikkaan nimen, Browningin sekä maailman legendaarisimman asebrändin Winchesterin, muodostavan voittamattoman asemahdin Pohjois-Amerikassa. USRAC meni kuitenkin konkurssiin v. 1988. Browning osti kaikki oikeudet konkurssipesään saaden käyttöönsä Winchesterin tuotteet ja nimen.

Browning investoi 50 miljoonaa dollaria ja rakensi New Haveniin uuden modernin asetehtaan v. 1994. Vanha historiallinen tehdas osoitteessa 275 Winchester Avenue jätettiin tyhjilleen. Mutta toimintaa ei saatu kannattavaksi. Helmikuussa 2006 FN ilmoitti lopettavansa koko USRACin toiminnan USA:ssa ”raskaasti tappiollisena”. Winchester ehti toimia New Havenissa 140 vuotta.

Vähän ajan kuluttua FN ilmoitti hankkineensa Winchester- brändin käyttöoikeuden sen omistajalta Olin Corporationilta vuoteen 2021 saakka. Lopetettuja tuotteita ruvettiin yksi kerrallaan elvyttämään FN:n eri tehtailla. Mm. legendaarista M70 pulttilukkokivääriä ruvettiin valmistamaan FNM:n tehtaalla Columbiassa. Vipulukkojen valmistus annettiin Mirokulle ja haulikoita annettiin Portugaliin.

Ranskalaiseen omistukseen

FN oli ajautunut monen tekijän summana kannattavuuskriisiin v. 1986. Pelastuksena nähtiin mm. tuotannon rönsyjen karsiminen. Jo aiemmin oli lopetettu maidonkäsittelylaitteiden, moottoripyörien ja raskaiden ajoneuvojen sekä panssaroitujen sotilasajoneuvojen valmistus. Ydinvoimalayksikkö myytiin. Lentomoottoreiden valmistus myytiin ranskalaiselle SNECMA:lle. Browning lopetti urheiluvälinebisneksen ja jätti jäljelle vain aseet ja osan kalavehkeistä. Lähes 11.000 hengen työvoimaa karsittiin rajusti. Käyttöpääomaa haettiin Belgian suurimmalta yritykseltä, Société Générale de Belgique’lta, josta tuli v. 1988 FN Herstalin pääomistaja.

V. 1989 FN täytti 100 vuotta. Vuoden 1990 syksyllä pääomistaja myi FN Herstalin enemmistön GIAT’ille, joka oli Ranskan valtion omistama aseita valmistava ryhmittymä. Belgian Vallonian osavaltiolle jäi 8 % vähemmistöosuus uudesta yhtiöstä, jonka nimeksi tuli Groupe Herstal S.A.

 

B25 haulikon FN:n 100-vuotisjuhlamalli. Kuva: Ars Mechanica.

FN täytti 100 vuotta v. 1989. Sen kunniaksi valmistettiin 10 kappaletta hienosti koristeltua John Moses Browningin suunnittelemaa B25- haulikkoa.

Tämä blogi perustuu pääosin teokseen ”Ars Mechanica, The Ultimate FN Book”, by Auguste Francotte – Claude Gaier – Robert Karlshausen. ISBN 978-2-87415-877-3.