Edellisessä blogissa kerroin kuulun belgialaisen asetehtaan FN:n alkuajoista. Voit lukea edellisen osan tästä.

B25 on edelleen FN:n haulikkotuotannon lippulaiva. Kuva Ars Mechanica.

 

Vuonna 1929 FN ryhtyi toden teolla patruunanvalmistajaksi osin ostamalla olemassa olevia yrityksiä. Saksan rajan läheisyys Herstalissa mietitytti, olihan Saksan 1. maailmansodan aikainen nopea hyökkäys Belgiaan vielä tuoreessa muistissa. Niinpä patruunatuotanto käynnistettiin Bruggessa Pohjanmeren rannalla, mahdollisimman etäällä Saksasta.

 

Autot lähtevät, moottoripyörät jäävät

Vuonna 1935 FN päätti lopettaa henkilöautojen valmistuksen. Kilpailu Ranskan, Saksan ja Englannin suunnalta oli liian voimakasta. Sen sijaan moottoripyörien tuotantoa jatkettiin ja ne säilyivät ohjelmassa pitkälle 1960-luvulle saakka. V. 1934 FN- moottoripyörällä ajettiin 500 cm3 nopeusennätyskin, 244 km/h. Autotehdas valjastettiin tuottamaan hyötyajoneuvoja kuten kuorma-autoja, erikoisautoja sekä ”Kegresse” tykinvetäjiä, ”half-track’eja”, Belgian sotaväelle. Moottoripyörän tekniikkaan perustuva eriskummallinen ”Tri Car T3” kuljetti jopa viittä sotilasta varusteineen.

Autopuolella valmistettiin myös sähköllä kulkevia johdinautoja eli trolleybusseja.

Vuonna 1920 John Moses Browning myi FN:lle oikeuden valmistaa pikakivääriä B.A.R. Ensimmäinen asiakas oli Ruotsi, joka otti aseen käyttöön v. 1921 ja valmisti sitä myöhemmin lisenssillä Carl Gustafs Stads Gevärsfaktorissa nimellä Kg m/21 (Kulsprutegevär). Pieni määrä näitä kivääreitä ruotsalaisessa kaliiperissa 6,5 x 55SE saatiin Suomeen sodan aikana.

Suurempi tilaus tuli Puolasta v. 1927 (wz 1928). Puola ryhtyi myöhemmin valmistamaan näitä aseita lisenssillä Varsovassa. Belgia otti B.A.R.:in käyttöön vuonna 1930 ja kehitti siitä pari vuotta myöhemmin Mle D:n. Suomen armeija hankki 700 kpl D- mallin pikakivääriä välirauhan aikana.

1930- luvulla FN myi Mauser- kivääreitä ja konekivääreitä mm. Kiinaan, Persiaan, Etiopiaan, Venezuelaan, Hollantiin, Liettuaan, Romaniaan ja Viroon. Siviilipuolella syntyivät klassikot B25 haulikko v. 1931, pikkupistooli FN Baby v. 1932 ja sotilaspistooli FN-Browning High-Power v. 1934. Nämä kaikki ovat vielä elossa, B25 Herstalin custom shopin tuotteena ja Baby USA:ssa valmistettuna nimellä PSA-25. FN High Power– pistooleita ostettiin Suomeen juuri ennen sotia. Se oli käytössä Suomen PV:ssa nimikkeellä ”900 PIST FN” 1980- luvulle asti.

 

”Para bellum” – valmistaudu sotaan

V. 1936 FN hankki Boforsilta lisenssin ja ryhtyi tykkitehtailijaksi valmistaen kuuluisaa 40 mm konetykkiä. V. 1937 Kiina ja Japani joutuivat sotaan ja Kiina kävi samaan aikaan omaa sisällissotaansa. Marsalkka Tšiang Kai-šekin johtamasta Kiinan kansallismielisestä armeijasta tuli FN:lle tärkeä asiakas. FN toimitti Kiinaan mm. 164.500 Mauser- kivääriä sekä runsaasti muuta aseistusta ja patruunoita.

Kun koko maailma varustautui, tuli FN:stä eräs hovitoimittajista. Asiakasmaita ennen maailmansodan syttymistä olivat kotimaa Belgian ja Kiinan lisäksi mm. Hollanti, Kreikka, Jugoslavia, Suomi, Portugali, Ranska, Liettua, Romania, Viro, Peru, Paraguay, Jemen, Belgian Kongo, Persia, Venezuela, Uruguay, Bolivia, Norja… Tuotteet olivat Mauser- kivääreitä, konekivääreitä, lentokoneaseita, pistooleita, patruunoita ja tykkien laukauksia.

Toisen maailmansodan lasketaan syttyneen 1.9.1939 Saksan hyökättyä Puolaan. Belgia julistautui puolueettomaksi, mutta 10.5.1940 Saksa hyökkäsi Hollantiin ja Belgiaan. Liège vallattiin kaksi päivää myöhemmin ja koko Belgia antautui kahden viikon kuluttua.

Osa koneista ja laitteista kerittiin siirtämään ensin rannikolle Bruggeen ja sieltä edelleen Etelä-Ranskaan, mutta paljon jäi Herstaliinkin. 19.6.1940 saksalaiset ilmoittivat, että FN:n tehtaat on alistettu osaksi Deutsche Waffen- und Munitionsfabrikenia (DWM) ja Saksan sotatarviketeollisuutta. FN:lle jäi parinkymmenen hengen joukko, joka sai valmistaa siviiliaseita metsästystä varten. FN:n autopuoli valmisti muutaman kymmenen johdinautoa Belgian kaupunkiliikenteeseen.

FN valmisti tuotteita Saksan sotakoneelle, mm. osia 30 mm MK 108– lentokonetykkiin maailman ensimmäistä suihkuhävittäjää, Me-262:a varten. Parhaimmillaan FN:n tehtaalla oli työvoimaa 12.000, jolloin suuri osa työväestä oli Saksasta tuotettuja. Patruunatuotanto oli parhaimmillaan 680.000 patruunaa päivässä. Mielenkiintoinen kauppa oli 115 miljoonan 6,5 x 55SE- patruunan myynti puolueettomalle Ruotsille. Ruotsi teki kauppoja Saksan kanssa vaihtaen patruunoita Kiirunan rautamalmiin.

Belgiassa ja FN:llä toimi vastarintaliike, joka sabotoi tuotantoa. Tuotannon vauhtia pidettiin verkkaisena ja joskus tuotteen hylkäysprosentti saattoi olla jopa 25 %. Sabotoinnista kiinni jääminen oli hengelle hupaa.

Liittoutuneiden noustessa maihin Normandiassa saksalaiset ryhtyivät siirtämään FN:n koneita Saksan itäosiin ja Puolaan. Toimet jäivät kesken kun amerikkalaiset joukot vyöryivät Liègeen 7.9.1944. Belgialaiset olivat ottaneet FN:n tehtaan haltuunsa jo muutama päivä aikaisemmin. Mutta FN:n huolet eivät olleet ohi. Saksalaiset tiesivät tarkoin Herstalin tehtaiden merkityksen ja niitä pommitettiin tuhansilla V1- ja V2- ohjuksilla. Moukarointia jatkui helmikuuhun 1945 saakka.

Syksyllä 1944 FN sai erikoisen kontrahdin. Se valmisti syksyn ja talven aikana 400.000 telaketjujen lisärautaa liittoutuneitten tankkeihin, jotta ne pääsisivät liikkumaan mudassa. Näitä nimitettiin ”liejukynsiksi”.

 

Sota päättyy – asebisnes jatkuu

Saksa antautui 8.5.1945. Sota Euroopassa oli ohi. Amerikkalaisilla oli Länsi-Euroopassa valtavasti käytettyä sotamateriaalia. FN palkattiin tarkastamaan, korjaamaan, kunnostamaan ja pakkaamaan puulaatikoihin kivääreitä M1 Garand, M1 ja M2 Carbine sekä pistooleita ja konekivääreitä. Vuoden aikana (6.6.1945 – 23.6.1946) FN kävi läpi yli kaksi miljoonaa amerikkalaisten asetta. Uustuotantona FN valmisti amerikkalaisille 5000 armyspeksin mukaista bensiiniastiaa; sellaista minkä me tunnemme jerrykannuna.

Aseiden siviilituotannon uudelleen käynnistämiseksi FN otti yhteyden USA:n Browning Arms CompanyynVal Browning tuli käymään Herstalissa v. 1946 ja hän tilasi suuren määrän metsästyshaulikoita Amerikkaan myytäväksi.

Sodan jälkeen Euroopassa aseistettiin lähinnä poliisia. Sotilasaseita tarvitsivat kuitenkin esimerkiksi Hollanti (Indonesiassa käytävään sotaan), Egypti (koska oli katkaissut välinsä Britanniaan), Kiina (koska sisällissota jatkui edelleen), Venezuela, Paraguay, Argentiina, Kolumbia, Ecuador ja Peru. Dieudonné Saive (1886-1973) oli Englannissa maanpaossa ollessaan kehittänyt itselataavan kiväärin, joka tunnettiin nimillä FN-SAFN, SAFN-49 tai pelkkä FN-49. Se oli monelle maalle ensimmäinen tutustuminen itselataavaan sotilaskivääriin. Saudi Arabia oli vanhoillinen ja osti FN:ltä vielä 1940- luvulla suuren määrän pulttilukkoisia ”Belgian Mausereita”.

FN valmisti 176.212 kpl FN-49- kivääreitä vuosina 1948-1961. Mutta Saivella oli jo piirustuslaudalla uudenlainen sotilaskivääri, johon hän imuroi Mikhail Kalashnikovin tapaan vaikutteita amerikkalaisesta M1 Carbinesta ja saksalaisesta Sturmgewehr- 44:stä. Suomalainen termi ”rynnäkkökivääri” on todennäköisesti johdettu saksalaisesta ”Sturm” nimestä.

Saiven suunnittelutyön tuloksena syntyi kivääri, jonka nimi on FN-FAL (Fusil Automatique Léger) tai FN-LAR (Light Automatic Rifle) – kevyt automaattikivääri – asiakkaasta ja kielialueesta riippuen. Tästä tuli maailmanase. Ensimmäisenä kiväärin otti käyttöön Kanada v. 1953, jonka lisäksi ase on tai on ollut palveluskäytössä yli 100 maassa. Herstalin lisäksi sitä on lisenssivalmistettu monessa maassa, monessa kaliiperissa ja monella nimellä. Kokonaisvalmistusmäärä ylittää 2 miljoonaa. FAL:ia on länsimaisessa propagandassa nimitetty myös ”Freedom Rifleksi”, epäilemättä vihjaten, että FAL olisi AK-47:n vastapooli.

Katse maahan ja ilmaan

Asetehtaan konekanta soveltuu monenlaiseen työhön. Niinpä FN:n eräs ensimmäisistä sodanjälkeisistä siviilituotteista oli v. 1946 kehitetty lypsykone. Myöhemmin maidonkäsittelyn laitteistoa laajennettiin käsittämään tilakohtaisia ja meijerijärjestelmiä.

Moottoripyörien tuotanto pantiin jälleen käyntiin. Perinteistä moottoripyörästä jatkojalostettiin moottoripyörän tekniikkaan perustuva kolmipyöräinen katettu jakeluauto ja laskuvarjolla pudotettavaksi suunniteltu kolmipyöräinen maastoajoneuvo. Sotaväelle suunniteltiin ja rakennettiin yhteistyössä kahden muun valmistajan kanssa 4 x 4 kuorma-auto malli Ardennes. Kehitettiin uusi johdinautomalli TB VI, joka otti 100 matkustajaa.

FN sai suuren haasteen, kun Belgian hallitus antoi v. 1948 tehtäväksi lentokonemoottorien valmistuksen. Belgian ja Hollannin ilmavoimat seurasivat Britanniaa suihkukauteen ja ottivat ensimmäisen Euroopassa – Saksan Me-262:n jälkeen – operatiiviseen käyttöön valmistetun suihkuhävittäjän Gloster Meteorin. FN:lle annettiin tehtäväksi valmistaa lisenssillä Rolls-Royce Derwent– suihkumoottoreita. Derwentejä valmistettiin yli tuhat kappaletta. Lisää moottoriprojekteja seurasi: Rolls-Royce Avon Hawker-Siddeley Hunteriin, Turbomeca Marboré Fouga Magisteriin, General Electric J79 Lockheed Starfighteriin, Rolls-Royce Tyne Dassault-Brequet Atlantiqueen ja Transalliin sekä SNECMA Atar Dassault Mirage 5:een.

Aseiden valmistus on toki tarkkaa työtä, mutta suihkumoottorien laatuvaatimukset ovat kuin toiselta planeetalta. Moottoreiden valmistus kehitti FN:n laatukulttuuria aivan uudelle tasolle. Myös taloudellisesti uusi liiketoiminta saattoi FN:n suurten pelaajien joukkoon ja loi kansainvälisiä yhteyksiä mm. Boeingiin ja Lockheediin.

Dieudonné Saive (1889-1973) oli FN:n suunnitteluosaston johtaja ja pääsuunnittelija. Kuva Ars Mechanica

Belgialainen Dieudonné Saive oli John Moses Browningin seuraaja ja hänen jälkeensä merkittävin FN:n asesuunnittelija. Hänen tärkeimpänä luomuksenaan pidetään FAL- kivääriä (1953). Kuva Ars Mechanica.

Tämä blogi perustuu pääosin teokseen ”Ars Mechanica, The Ultimate FN Book”, by Auguste Francotte – Claude Gaier – Robert Karlshausen. ISBN 978-2-87415-877-3.