Belgialainen FN on vanha ja tunnettu asetehdas. Sen ja Browning- nimen yhteys ei ole kaikille selvä. Kerron tässä ja seuraavassa blogissa lyhyen oppimäärän FN:n historiaa. Se on aseväelle kiinnostavaa luettavaa.

"Ars Mechanica" on FN:n virallinen historiikki.

 

FN on lyhenne sanoista Fabrique Nationale d’Armes ge Guerre, kirjaimellisesti käännettynä Kansallinen sota-aseiden valmistustehdas. Se perustettiin 3.7.1889 perinteiselle Vallonian aseseudulle Liègen kaupunkiin useiden belgialaisten aseseppien allianssina. Perustajina olivat asevalmistajat Albert Simonis, Jules Ancion & Cie., Dresse-Laloux & Cie., Liégoise d’Armes à Feu, Dumoulin frères, Joseph Janssen, Henri Pieper, Pirlot et Frésart, Auguste Francotte, Émile ja Léon Nagant sekä pääomasijoittajina grynderi Nicolas Vivario ja pankki Crédit Général Liégois. Motiivi aseseppien yhteenliittymiseen oli Belgian sotaväen tarjouskilpailu 150.000 Mauser– kivääristä malli 1889. Yksikään osakkaista ei olisi yksinään pysynyt tuollaista määrää valmistamaan. Kilpailijoiden oli pakko puhaltaa yhteiseen hiileen.

Tuore yritys saikin jättitilauksen lähes välittömästi eli 12.7.1889. Berliiniläisen Ludwig Loewe & Co.:n konepaja pystyi toimittamaan asevalmistuksessa tarvittavat koneet, ja se sattui myös omistamaan Mauser Werken Oberndorf-am-Neckarissa, Saksassa. Tämä myönsi sotilaskiväärin valmistuslisenssin. Täten saksalaiset saivat jo alussa niskalenkin FN:stä.

Liittouma rakoilee, Saksa iskee

Kävi ilmi, että FN:n osakkaat olivat liikkeellä erilaisilla motiiveilla. Jotkut halusivat tehtaasta pysyvän toimijan, toiset olivat mukana vain pääomasijoittajina. Jotkut asevalmistajat katsoivat, että FN oli perustettu vain sotaväen yhden kontrahdin tuottamiseksi ja sen jälkeen yritys voitaisiin panna lihoiksi ja kääriä voitot taskuun. Viimeiset 150.000:sta tilatusta kivääristä valmistuivat vuonna 1894. Tämän jälkeen FN:stä irtautui perustaja toisensa jälkeen, mm. Dumoulin, Nagantin veljekset ja Auguste Francotte.

V. 1891 Belgian sotaväki tilasi lisäksi 30 miljoonaa Mauseriin sopivaa 7,65 x 53– patruunaa. FN:llä ei ollut mitään kokemusta patruunatuotannosta, mutta Ludwig Loewe taisi tämänkin alueen ja tuli mukaan perustamaan patruunatehdasta asetehtaan viereen Herstaliin,  Liègen esikaupunkiin. Loewe osti myös FN:stä pois lähteneiden osakkaiden osuuksia. Vuoteen 1906 mennessä se hallitsi FN:n osake-enemmistöä.

Mauserin kivääri saavutti mainetta, joten FN sai tilauksia Brasiliasta ja Kiinasta (1894) sekä Norjasta ja Costa Ricasta (1895). Kun Loewe omisti Mauser Waffenwerken, se hallitsi kiväärin eri mallien patentteja. Lisäksi Loewe omisti Deutsche Waffen- und Munitionsfabrikenin Berliinissä sekä Steyr Waffenwerken Itävallassa. Käytännössä Loewe hallitsi markkinoita kartellin muodossa. Se jakoi kiintiöt asetehtailleen. FN:lle annettiin vain 15 % osuus kun DWM ja Steyr saivat 32,5 % kumpikin. FN:n oli pakko katsoa aseiden rinnalle muuta valmistettavaa ja löysikin tulevan suuren hittituotteen eli polkupyörän. Myös metsästysaseiden valmistus aloitettiin jo 1890- luvulla.

Polkupyörien lisäksi FN tutki uuden ajan nousevia tähtiä, polttomoottorikäyttöisiä autoja ja moottoripyöriä. FN valmisti ensimmäiset autot v. 1899 ja moottoripyörät v. 1901. Autojen valmistus kulminoitui loisteliaisiin 8-sylinterisiin salooneihin ja moottoripyörät tekivät vuosikymmenten mittaisen karriäärin FN:n tuotepaletissa.

FN otti autojen jäähdyttimissä ja moottoripyörien polttoainetankeissa käyttöön logon, jossa oli FN- kirjainten lisäksi symbolina polkupyörän polkimet ja Mauser m/1889 kivääri!

 

Polkupyörämies löytää Browningin

Huhtikuussa 1897 FN:n kansainvälisten asioiden johtaja Hart O. Berg matkusti USA:an tutkimaan sikäläisiä polkupyörän valmistustekniikoita. Tällä matkalla hän tapasi Hartford, Connecticutissa asevalmistajaveljekset John Moses ja Matthew Browningin, joilla oli asepaja Browning Bros. Armory Ogden, Utahissa. John Moses oli kehittänyt massasulkuun perustuvan itselataavan 7,65 mm pistoolin, joka oli vallankumouksellinen uutuus revolveriaikana. Browning oli tullut esittelemään pistoolia Coltille valmistettavaksi, mutta Hart O. Berg veti välistä. Saman vuoden heinäkuussa Browning solmi valmistussopimuksen tästä pistoolista FN:n kanssa. Aseesta tuli FN malli 1900.

1902 Browning tarjosi FN:lle pitkään piippurekyyliin perustuvaa itselataavaa haulikkoa. Sekä Winchester että Remington olivat hieman aiemmin hylänneet Browningin keksinnön pitäen sitä liian modernina. Tästä haulikosta tuli FN Auto 5 v. 1905. Browningin vaati ja sai yksinoikeuden myydä näitä Pohjois-Amerikassa Browning- nimellä. Hänen ensimmäinen tilauksensa oli 10.000 haulikkoa.

Browning kehitti lisää pistooleita, jotka käyttivät 9 mm Parabellum- patruunaa, mallit 1903, 1906 ja 1910. Toukokuun 24:nä 1907 John Moses suostui FN:n pyyntöön saada käyttää Browning- nimeä tuotemerkkinä. Epäilemättä hän sai siitä asiaankuuluvan korvauksen. Browning oli eritoten Pohjois-Amerikassa tunnettu nimi kun taas FN oli täysin tuntematon.

Eräs John Moses Browningin kuuluisimmista pistooleista eli malli 1911 ei kuitenkaan syntynyt FN:n toimesta, vaan sen oikeudet Browning myi Coltille, samoin kuin useiden konekiväärienkin.

 

Ensimmäinen maailmansota

Kun Musta Käsi- nimisen anarkistijärjestön nuori jäsen Gavrilo Princip ampui 28.6.1914 Sarajevossa Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinandin ja tämän puolison, hän käytti teossaan FN m/1910– pistoolia, jonka kyljessä luki ”Browning’s Patent Depose”. Nämä laukaukset syöksivät maailman ensimmäiseen maailmansotaan, jossa kuoli tai katosi yli 17 miljoonaa sotilasta.

Saksa miehitti Belgian ja Liègen jo sodan alkumetreillä, ja luonnollisesti FN:n asetehtaankin. Belgialaiset jarruttivat miehitettynäkin tehtaan toimintaa niin, että aseita ei valmistunut sodan aikana lainkaan. Suurista tehdashalleista tehtiin sen sijaan kenttäsairaaloita ja tehdasalueella toimi saksalaisten ajoneuvokorjaamo.

Sodan jälkeen FN oli hankalassa tilanteessa. Saksa oli hävinnyt sodan, mutta FN:n pääomistaja oli saksalainen Ludwig Loewe. Myös FN:n johtohenkilöt olivat saksalaisia. Näiden tilalle vaihdettiin kertarysäyksellä v. 1919 belgialainen pääoma, omistus ja johto.

Verisen sodan jälkeen FN päätti laittaa tuotannon painopisteen rauhanomaisempiin alueisiin. Tällaiseksi tuli autojen valmistus. Menekinedistämiskeinona käytettiin kilpa-autoilua. Yhtiö sponsoroi mm. autokilpailuja Liègestä Pariisiin, Roomaan ja jopa Afrikan eteläkärkeen Hyväntoivonniemeen sekä Franchorchampsin 24 tunnin kestävyyskilpailuja. FN:n moottoripyörät osallistuivat menestyksellä mm. Moyennen 12 h ja Monzan 24 h ajoihin sekä Paris – Dakar kilpailuihin.

1920- luvulla FN valmisti monien muiden asetehtaiden tapaan myös kirjoituskoneita sekä pikakirjoituslaitteita.

Asetuotanto elpyy ja Browning palaa

FN sai v. 1923 Serbian, Kroatian ja Slovenian kuningaskunnalta suuren asetilauksen: 60.000 kpl m/1910/22- pistooleita ja 50.000 kpl Mauser M24- kivääreitä. Kivääritilauksen edellytyksenä oli paikallinen valmistus. FN suostui tähän ja pystytti tehtaan Kragujevac’iin. Parin vuoden sisään myös Meksiko ja Brasilia tilasivat FN:ltä Mauser- kivääreitä, joten yhdessä nousevan urheiluasetuotannon kanssa FN oli jälleen tukevasti asevalmistaja.

Kragujevacin tehtaasta tuli merkittävä asetehdas myöhempään Jugoslaviaan ja nykypäivän Serbiaan. Kommunistiaikana sen nimi oli Crvena Zastava (punainen lippu), josta käytettiin lyhennettä CZ. Tämä taas aiheutti sekaannusta Tsekinmaan Czeska Zbrojovkan CZ:n kanssa. Tänään Kragujevacin tehdas tunnetaan nimellä Zastava Arms.

Maailmansodan ajan John Moses Browning oli Yhdysvalloissa kehittäen mm. B.A.R.:in (Browning Automatic Rifle). Tämä kevyt konekivääri (Suomessa puhuttiin pikakivääristä) valmistui v. 1918 ja kerkisi niukin naukin mukaan sodan loppuhäntiin. Myöhemmin Browning myi tämän kiväärin valmistusoikeudet myös FN:lle. Nykyinen Browning BAR on aivan eri ase kuin 1918 B.A.R.

Sodan jälkeen Browning solmi jälleen suhteet FN:ään. Yhteistyö Browning – FN jatkui lämpimänä aina Browningin v. 1926 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Tämäkin sattui Browningin ollessa FN:n tehtailla. Kaiken kaikkiaan John Moses ylitti Atlantin 61 kertaa edestakaisin, joka oli siihen aikaan teko sinänsä.

Eräs Browningin tunnetuimpia konstruktioita FN:lle oli superposed– eli päällekkäispiippuinen haulikko malli B25, joka valmistui Browningin kuoleman jälkeen v. 1931. Kehitystyön vei loppuun John Mosesin poika Val Allen Browning. B25:n seuraaja B525 on yhä tuotannossa. Samoin Browningin suunnittelema näppärä itselataava putkilippaallinen pienoiskivääri 22 Auto on edelleen tuotannossa Mirokulla Japanissa.

Kuuluisa pistooli 1911 eli ”Kuvernementti-Koltti” oli yksitoiminen. John Moses ryhtyi kehittämään kaksitoimista pistoolia, mutta kuolema katkaisi työn. FN:n asesuunnittelija Dieudonné Saive saattoi työn loppuun, ja tuloksena oli malli FN-Browning 1935 High-Power eli Grande Puissance.

1930- luku oli asevarustelun aikaa ja FN otti siitä osansa. Tästä jatketaan seuraavassa blogissa.

 

John Moses Browning v. 1926, viimeisenä elinvuotenaan 71-vuotiaana FN:n tehtaalla. Kuva: Ars Mechanica.

Lähes ”virallinen” muotokuva John Moses Browningista (71) vuonna 1926, hänen viimeisenä elinvuotenaan. Kuva on otettu FN:n tehtaalla Herstalissa. John Moses pitelee Auto-5:ä, hänen ensimmäistä itselataavaa haulikkoansa vuodelta 1902. Kuva: Ars Mechanica.

Tämä blogi perustuu pääosin teokseen ”Ars Mechanica, The Ultimate FN Book”, by Auguste Francotte – Claude Gaier – Robert Karlshausen. ISBN 978-2-87415-877-3.