Tämä blogi on tarkoitettu aloittelevien wanna-be metsästäjien luettavaksi. Tämä ei tarjoa uutta vanhoille parroille ja jo metsästysseuraan kuuluville lukijoille.

Kanadan Moose. Kuva West Caribou Air, Ontario, Canada

 

Metsästysseura saattaa olla metsästäjäksi haluavalle mystinen instituutio, salaperäinen, jopa pelottavakin. Monella nuorella on mielikuva metsästysseurasta kalkkivaarien ukkoklubina, johon on vaikea päästä. Jos pääsee, niin jäsenmaksut ovat korkeat ja liittymismaksut sitä varsinkin.

Seura on aikoinaan perustettu yhdistyslain mukaisesti. Vaikka laki asettaa tiettyjä raameja, on yhdistyksen perustajilla kuitenkin melkoisen puhdas paperiarkki edessään sääntöjä laadittaessa. Jos metsästysseuran perustajat ovat asettaneet säännöiksi esimerkiksi, että ”jäseniksi hyväksytään ainoastaan varusmiespalveluksen ja vähintään aliupseerikoulun suorittaneet”, niin tämä sulkee pois alle 19-vuotiaita, naisia (valtaosin), sivareita ja pasifisteja.

Mutta so not? Seura on halunnut jäsenistölleen tällaisen profiilin. Seura on halunnut, että se on tällaisten jäsenten yhteenliittymä, ja sillä on täysi oikeus tehdä niin. Jos joltain ”ovet ei aukene”, niin ei kun katse seuraavan seuran suuntaan. Suomessa on tuhansia metsästysseuroja.

Suomessa on (ainakin paperilla) yhdistymisen vapaus. Kenenkään ei ole pakko kuulua mihinkään yhdistykseen. Metsästystä voi harjoittaa myös yksinäisenä sutena esim. Villin Pohjolan mailla. Käytännössä maattoman metsästäjän metsästysreissulle voi tulla mittaa, jos kaikki lähiseudun metsästysmaat on vuokrattu seuroille.

Toinen juttu on aselupa. Vaikka aseluvan saannin ehtona ei saisi olla metsästyskortin suorittaminen eikä metsästysseuraan kuuluminen, on elämän fakta, että nämä helpottavat aseluvan saantia. Tai kääntäen, niiden puuttuminen vaatii varsin huolellista todistelua toisin perustein.

 

Minkälaiseen seuraan?

 

Kun metsästysseuroja on Suomessa tuhansia, Suomen Metsästäjäliittoon kuuluvia on yli 2 500, ei mitään patenttisabluunaa voi olla. Sen sijaan Jahti- lehdessä 2-2010 oli Ere Grenforsin toimittama ”Jäsenseurakyselyn kertomaa osa 1”, jota referoin seuraavassa Suomen Metsästäjäliiton luvalla. SML kertoo etusivullaan olevansa ”maan suurin ja vanhin vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva metsästäjien etujärjestö”.

Seuraavassa on faktatietoa Suomen metsästysseuroista, joka on syntynyt lähes 700 vastanneen SML:n jäsenseuran perusteella. Otanta peilaa tietysti vain vastanneiden seurojen profiileita. Luvut ovat keskiarvoja.

• Vastauksia tuli eniten SML:n Pohjois-Savon, Suur-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kymen piireistä. Sopii ajatella, että seuratoiminta on vilkasta näillä alueilla
• Seurassa on keskimäärin 78 jäsentä
• Jäsenmäärä on kasvanut 41 %:ssa seuroista, 50 %:ssa pysynyt ennallaan, 9 %:ssa jäsenmäärä on laskussa
• Jäsenten ikähaarukka 45-64 vuotta kattaa 90 % seuroista
• Ikähaarukka 25-44 vuotta kattaa alle 10 % seuroista
• Yli 65- vuotiaiden jäsenten määrä on nousussa (= ”suuret ikäluokat” alkoivat v. 1945)
• Nuorten jäsenten seurat ovat yleensä pieniä seuroja
• Noin puolessa seuroista nuorten jäsenten osuus on kasvanut
• Naisia seurassa on 3,8 % (koko maan metsästyskorteista 5 % on naisilla)
• Yli puolet seuroista on perustettu vuosina 1950-1970
• Oma ampumarata on 64 %:lla seuroista
• Jäsenistä 40 % on maanomistajia
• Pienriistan metsästysalue 5 850 hehtaaria
• Hirvenmetsästysalue 6 200 hehtaaria
• Hirviporukassa on 24 jäsentä, joista kaksi alle 25-vuotiasta
• Jäsenmaksu 38 euroa
• Liittymismaksu 250 euroa
• Nuorten ja maanomistajien maksut ovat yleensä alhaisemmat
• Seuralla seitsemän tapahtumaa vuodessa (peijaiset, riistanhoitotalkoot, ampumakilpailut jne.)
• Joka viides seura järjestää nuorisotoimintaa

Yllä oleva tieto on saatu Jahti- lehdestä. Tämä SML:n jäsenlehti ei ole irtonumeromyynnissä. Sen sijaan kuka tahansa voi tilata lehden hintaan 20 euroa / vuosikerta eli 4 numeroa. Lehden voi tilata täältä.

 

Aamuinen riekkojahti. Kuva: Kusti Kairikko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Riekkojahdissa aamulla