Vaikka kaikki eivät tätä hyvällä silmällä katsokaan. On mielipiteitä, joiden mukaan Arska  ei ole seurapiirikelpoinen vanhan liiton perinteisten herrasaseiden joukossa.

Smith & Wesson M&P 15 itselataava kivääri. Kuva: Smith & Wesson

Arska on suomalainen lempinimi kiväärille AR-15 (ArmaLiteRifle). Tämä legendaarinen Eugene Stonerin suunnittelema kivääri syntyi v. 1957. Yleiseen tietouteen se ponnahti Vietnamin sodan uutiskuvien myötä vuodesta 1965 lähtien. Monet tuntevat aseen paremmin Yhdysvaltain sotaväen nimikkeellä M16. Kuitenkin M16 on vain yhden maan sotaväen nomenklatuuri. Itse kivääri on edelleen AR-15, ja sen siviilimalli on itselataavaa kertatulta ampuva.

Colt’s Patent Firearms Company iski kultasuoneen hankkiessaan Fairchild ArmaLitelta yksinoikeuden AR-15:een v. 1959. Seuraavien lähes 30 vuoden ajan Colt oli AR-15/M16:n yksinvalmistaja. Se on ollut Coltin historian eniten valmistettu ase, yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Colt menetti USA:n sotaväen kontrahdin FN:lle v. 1988.

1980-luvulla pienemmät yritykset kuten Olympic Arms ja Bushmaster ryhtyivät valmistamaan AR-15:aa siviilimarkkinoille. 1990-luvulla valmistajia tuli lisää ja 2000-luvulla padot murtuivat täysin. Asetta ruvettiin valmistamaan siellä sun täällä. Myös isot pojat liittyivät laulukuoroon. Smith & Wesson toi markkinoille M&P 15:n v. 2006. Maailman suurin siviiliaseiden valmistaja Remington otti R-15:n ohjelmaansa v. 2008 ja Ruger seurasi lippua seuraavana vuonna mallilla SR-556. Viime viikonloppuna IWA:ssa sveitsiläiset SIG ja Astra esittelivät omat versionsa AR-15:sta. Saksalainen Oberland Arms on ollut Suomen markkinoilla jo hyvän aikaa.

AR-15 on kehittynyt alkuperäisestä sotilaskivääristä sekä kaliipereiltaan että ominaisuuksiltaan täysivaltaiseksi ja toimivaksi metsästys- ja urheilukivääriksi. Mutta ulkonäkö pökkää joillain rintamilla vastaan. Suomessakin koettiin aikanaan vastaava ilmiö Valmet Petran osalta. Aseen tekniikka oli Suomen PV:n rynnäkkökivääristä, jota Valmet siihen aikaan valmisti. Vaikka Petra oli puettu ja tukitettu siviilimäiseksi ja vaikka kaliiperit 308 Win. ja 30-06 Sprf. olivat hirvikelpoisia, evättiin paikoitellen Petrojen omistajilta pääsy hirviporukkaan.

Rock River Armsin AR-15 Modern Sporting Rifle. Kuva: NSSF

AR-15:n ulkonäkö on samalla lailla tekijä. Vuosikymmenten aikana uutispätkät ovat valaneet AR-15:n sota-aseen muottiin ja ihmisten mielikuvat sen mukaisiksi. USA:ssakin – maailman no. 1 asemaassa! – painiskellaan samojen ongelmien kanssa. Niinpä eräs valmistajista – Rock River Arms – istutti AR-15:een hienot pähkinäpuutukit. Ase laitettiin tammikuun SHOT Show’ssa huutokauppaan ja se myytiin yli 12 000 dollarilla. Aseesta käytettiin nimitystä Modern Sporting Rifle, eli MSR. Nimellä halutaan painottaa kolmea asiaa:

Modern = nykyaikainen. Kivääreissäkin saa tapahtua kehitystä, myös niiden ulkonäössä. Metsästyskiväärin ei ole pakko muistuttaa vuoden 1898 Mauseria. Sporting = urheilu, metsästys tai rata-ammunta. Rifle = kivääri kiväärien joukossa. M16:aa ulkonäöllisesti muistuttavan aseen ei tarvitse olla sotilasase, vaan sillä voi tehdä yleisesti hyväksyttyjä suorituksia kuten metsästystä tai rata-ammuntaa.

Yhdysvalloissa NSSF (National Shooting Sports Foundation) on aloittanut kampanjan teemalla Modern Sporting Rifle. NSSF:n nettisivuilla kerrotaan tarina, joka alkaa elokuusta 1863 ja Spencer -repertterikivääristä. Kuvasarjalla kerrotaan, miten sota-aseissa tapahtunut kehitys on aina siirtynyt siviiliaseisiin. Spenceristä kehittyi vipulukkoinen Winchester. M1903 Springfieldistä kehittyi pulttilukkokiväärien standardi. Garandista kehittyi itselataava metsästyskivääri. Vietnamin sodan M16:sta kehittyi nykyinen urheilukivääri, MSR. Klikkaa tästä lukeaksesi tarinan ”History: The Evolution of the American Hunting Rifle”. Tai katso NSSF:n Doug Painterin video klikkaamalla tästä.

On varmaa, että sotilasaseita (esim. aseperheet AR-15, AK-47, FAL ja G3) on valmistettu ja valmistetaan enemmän kuin siviiliaseiksi suunniteltuja koskaan. Miksi ei saisi hyödyntää sotilasaseisiin kehitettyjä ratkaisuja ja valmistustekniikoita? Mieleen tulee esim. piippujen kovakromaus ja mangaanifosfatoitu pintakäsittely. Tai rankkaa sotaväen käsittelyä kestävä komponenttien mitoitus. Miksi ei saisi hyödyntää tutkittua käyttöergonomiaa?

Vaikka ase muistuttaa ulkonaisesti jotain tunnettua sotilaskivääriä, ei se silti tarkoita, että siinä on ehdottomasti 30 patruunan lipas, joka ammutaan ehdottomasti yhtä soittoa tyhjäksi. Tai että sen omistaja on ehdottomasti sotahullu.

 

Remington R-15 Advantage MAX-1 kamoasussa. Kuva: Remington Arms Company