Uuden uutukainen Poliisihallituksen Asehallinto järjesti keskiviikkona 17.2.2010 asehuutokaupan Riihimäellä. Se oli järjestyksessä 23.

Riihimäen asehuutokauppa 17.2.2009 (Kuva: Pekka Suuronen)

Tähän mennessä huutokaupoissa on myyty yhteensä 4584 asetta vuodesta 2004, eli siitä lähtien kun nämä aloitettiin amnestialain seurauksena. Olen kirjoittanut asehuutokaupoista blogeissani 30.10.2009 ja 6.11.2009. Viime vuoteen asti järjestäjä oli AAHY, tämän vuoden alusta toimijan nimitys on Asehallinto. Toimipaikka, funktiot ja henkilöt ovat lähes entiset, nimi vain on vaihtunut. Organisaatiokaavion löydät tästä.  Asehallinnon päällikkönä toimii ylitarkastaja Mika Lehtonen.

Romuaseiden kohtalo ratkesi

Olin jo kirjoittanut tämän blogin ”valmiiksi” edellisellä viikolla. Sen otsikkona oli ”Mitä tehdä huonokuntoisille tai luvattomille aseille?” Tämä pohdiskelu meni täysin uusiksi Riihimäellä keskiviikkona, sillä huutokaupan uusi meklari, ylikonstaapeli Reima Pensala pudotti pommin paikalle saapuneiden 91 ostajan niskaan: Minimihuuto oli korotettu 50 euroksi. Jos minimihuutoa ei tullut, niin ase joutui niin sanotusti pataan, eli se jäi Asehallinnon omaisuudeksi.

Moni oli katsonut huutokaupan ehdot vielä edellisenä päivänä, itseni mukaan lukien, eikä tätä minimihuudon korotusta oltu netissä ilmoitettu. Niinpä tieto otettiin vastaan sekä yllättyneenä että nyreänä.

Uusi sääntö näytti heti kyntensä. Vanhempia, epämääräisemmän kuntoisia ja nimettömämpiä aseita jäi vailla huutoa. Pitkäpiippuiset Remington-Husqvarnat ja Baikalin IJ-18 torpparihaulikot eivät saaneet ostajia lämpenemään 50 euron vertaa, joten meklari Pensala joutui nuijimaan 82 kertaa ”…ja kolmas kerta, ei huutoja, pataan…” 82 vailla kotia jäänyttä asetta 302:sta on 27 % eli yli neljäsosa.

Huutokauppayleisöstä on näiden huutokauppojen veteraanin, asekauppias Jaakko Vottosen arvion mukaan 50 % asekauppiaita, 30 % yksityisiä ostajia ja 20 % asekeräilijöitä. Ennen 50 euron minimihuutosääntöä marginaaliaseet eli vanhat, huonokuntoiset tai huonosti pidetyt aseet huudettiin tyypillisesti 5 tai 10 eurolla. Huutajina olivat asekauppiaat ja asesepät, jotka ostivat aseen varaosiksi.

Nyt kauppiaat ja sepät äänestivät lompakollaan. Viitosen voisi maksaa raaskuaseesta sillä ajatuksella, että jos joku joskus tarvitsisi tietynlaista jousta tai hakasta, niin siitä voisi asiakkaalta pyytää sen verran että saa omansa pois ja hieman korkoakin. Mutta viidenkympin sijoittaminen epämääräiseen tulevaan tarpeeseen on liikaa.

 

Asehallinnon hydraulinen silppuri (Kuva: Pekka Suuronen)

Hydraulinen silppuri tekee selvää Sten-konepistoolista

Asehallinnolle jääneiden aseiden kohtaloksi tulee ”kynsileikkuri” eli hydraulinen puristin, joka pilkkoo aseen kuin aseen 10-20 cm pituisiksi pätkiksi. Siinä antautuu niin Bofors Steelista koneistettu lukkoaktio kuin Krupp Spezialstahlista Suhlin ammattimiehen aikoinaan viilaama monoblokkikin. Aseiden ystävälle tulee tippa silmään, kun näkee aseen kohtalon. ”Tuollekin jouselle, sulkukappaleelle tai ulosvetäjän kynnelle olisi jossain tarvetta.” Nyt sitten aseseppä viilaa tuntitolkulla vastaavaa osaa. Kun asiakkaalle esitetään työn tuloksesta lasku, niin tämä ei tahdo ymmärtää loppusumman suuruutta. Toisaalta viidenkympin minimihuudon positiiviselle puolelle on kirjattava, että se imuroi romuaseita pois kierrosta. Esimerkiksi tässä huutokaupassa olleet palaneet aseet menivät nyt suoraan silppuriin, mikä on niille ainoa oikea paikka.

 

Aseita leikkurin jälkeen (Kuva: Pekka Suuronen)

Aseita ”kynsileikkurin” jäljiltä. Edessä nouto metallinkierrätyslaitokseen ja sieltä ”pataan” eli sulatukseen ja uusiokäyttöön

Myös aseen poliisille luovuttanut jää nyt yhä useammin vaille korvausta. Samoin valtion huutokaupoista saadut tulot pienenevät. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että nämä tuotot eivät ole valtionbudjetissa merkittävät. Tämänkertaisen huutokaupan bruttotuotto oli vain 31 950 euroa.

Itselataavien pistoolien pois ottaminen omistajilta?

Toinenkin aseväen mielestä huono uutinen sattui samalle keskiviikkopäivälle. Kauhajoen koulusurmien tutkintalautakunta julkisti raporttinsa, jonka keskeinen elementti oli suositus ”puoliautomaattisten” (oikea termi sekä aselaissa että asetekniikassa on itselataava) käsiaseiden kerääminen pois ja uusien lupien myöntämisen lopettaminen. Tutkintalautakunnan puheenjohtajana toimi Pekka Sauri, 55-vuotias psykologi, fil. tri., kirjailija, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, Vihreän liiton perustajajäsen ja entinen johtohenkilö. Sauri ilmoitti, että näitä aseita on Suomessa 200 000 kpl.

Lautakunnan ajatusmalli lienee otettu UK:sta (United Kingdom eli Great Britain). Täällä säädettiin laki Firearms (Amendment) Act 1997, joka kielsi käytännössä kaikkien yhdenkäden aseiden ja patruunoiden hallussapidon ja omistuksen Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa. Lain ulkopuolelle jäivät Pohjois-Irlanti, Isle of Man ja Kanaalin saaret.

Tämän lain seurauksena UK:ssa kerättiin 1990-lopussa pistooleita ja revolvereita 160 000 kpl. Operaatio maksoi kansakunnalle noin 90 miljoonaa puntaa (nykykurssilla 78 miljoonaa euroa). UK:ssa aseen keskihinnaksi muodostui noin 488 euroa.

Kauhajoen tutkintalautakunnan ehdotus on sellaista luokkaa, että en itse usko sellaisen toteutuvan. Mutta ”never say never again”.