Tämän blogin ilmestyessä eduskunta on aloittanut kevätistuntokautensa. Aseväki ja metsästäjät odottelevat malttamattomana mihin suuntaan uutta aselakia ruvetaan vääntämään.

Aliäänipatruunat metsästyslaillisiksi. (Kuva: Pekka Suuronen)

100 joulen alaraja metsästykseen

Sitä odotellessa on kuin puun takaa ja hissun kissun ilmestynyt pari uutta säädöstä. Ensimmäinen koskee metsästysasetuksen 16 pykälää. Sitä on muutettu siten, että metsästykseen käytetyn patruunan tehon piipunsuulla (E0) tulee olla vähintään 100 joulea (E0 > 100 J). Uusi vaatimus astui voimaan 1.1.2010. Sitä ennen vaatimus oli vähintään 150 J.

150 joulea piipunsuulla oli kiusallinen kaliiperille 22 Long Rifle eli kansan suussa ”pienoiskiväärin kokopitkälle patruunalle”. Normipatruuna nimittäin lilluu juuri tuon rajan kieppeillä, ja tarkkuusammunnassa yleisesti käytettävät jäävät sen alle. Tavallisella 2,59 gramman (40 grains) luodilla suunopeuden pitää olla 341 m/s, jotta 150 J täyttyy. Esimerkiksi Lapuan Saksan tehtaan uudesta patruunasarjasta yksikään ei ollut metsästyslaillinen vanhan säännön mukaan. Käsittelin asiaa blogeissani 3.10.2008 ja 22.6.2009.

100 joulea täyttyy useimmilla aliäänipatruunoillakin (nimike ”subsonic” tms.). 2,59 g luodilla tarvitaan 278 m/s lähtönopeus piipun suulla, jotta satanen menee poikki. Nyt on siis laillista metsästää äänenvaimennetulla pienoiskiväärillä ja subsonic-patruunoilla hiljaisesti. Tietysti vain ns. nollaluokan riistaa. Äänen nopeus riippuu ampumapaikan ilmanpaineesta, korkeudesta, lämpötilasta ja ilmankosteudesta, mutta nyrkkisääntönä pidetään 320-330 m/s.

Jos luodin paino on jotain muuta, niin suuenergian voi laskea. Laskukaava on luodin paino (g) x lähtönopeus (m/s) x lähtönopeus (m/s) jaettuna luvulla 2000. Tulos on jouleja. Esimerkiksi jos ammutaan 22 Shorteja, niin niissä on kevyempi 1,88 g (29 grains) luoti. Tällöin lähtönopeuden on oltava vähintään 327 m/s, jotta patruuna olisi metsästyslaillinen.

Samassa asetuksessa tehtiin muutoksia 11. pykälään koskien loukun ja jalkanarun käyttöä, 17. pykälään koskien haulikon kaliiperia ja 24. pykälään koskien riistaeläimen rauhoitusaikoja. Kaikkiin näihin on lisätty villikani. 16. pykälän sanamuodon muutoksella villikani siirrettiin ykkösluokasta nollaluokan riistaksi.

En ole nähnyt julkisuudessa nimitystä ”Lex Kani”, mutta tämän metsästysasetuksen muutoksen voisi sellaiseksi nimetä. Asetus lienee tähdätty helpottamaan eritoten pääkaupunkiseutua vaivaavaa villikanien invaasiota ja sitä seuraavaa puistojen ja puutarhojen tuhoutumista.

Nyt kaneja voi laillisesti ampua aliäänisellä 22LR-patruunalla ja ”36-kaliiperin” eli 410-haulikolla. Luontevin tapa kaupungissa tapahtuvaan kanijahtiin olisi tarpeeksi voimakas ilmakivääri. Tällaisen käyttöä ei ole uskallettu laillistaa arvatenkin sen pelossa, että seurauksena kaiken maailman mökki-impukoilla – ”lutkuilla” – ruvettaisiin ampumaan kaikkea mikä liikkuu.

Muutosasetuksen 823/2009 sanamuoto löytyy tästä.

 

Uudet deaktivointiohjeet

1.1.2010 aloitti toimintansa Sisäasiainministeriön uusi yksikkö nimeltä Poliisihallitus. Se ottaa hoteisiinsa useita aselupiin liittyviä toimintoja. Ensi töikseen se antoi 14.1.2010 uudet ohjeet ampuma-aseen deaktivoinnista eli toimintakelvottomaksi saattamisesta.

Edellisessä deaktivointiohjeessa vuodelta 2003 oli vielä aseharrastajan kannalta inhimillisyyttäkin: ”Ampuma-aseen deaktivointi ja aseen osan tekeminen pysyvästi toimintakelvottomaksi on tarkoituksenmukaista tehdä siten, että ampuma-aseen ja aseen osan ulkoinen olemus säilyisi mahdollisimman hyvin, ja että ampuma-aseen purkaminenkin voisi olla tietyssä laajuudessa mahdollista. Tällöin deaktivoidun ampuma-aseen tai toimintakelvottoman aseen osan hankkiminen voisi olla myös keräilyllisesti ja muistoesineenä säilyttämiseksi mielekästä.” Vanha ohje kokonaisuudessaan löytyy tästä.

Uudet ukaasit ovat jotain muuta. Otan tähän muutaman editoimani haarukkapalan:

  • Patruunapesään tehdään aukko koko leveydeltä ja 4/5 sen pituudelta
  • Piippuun tehdään vähintään yhden millimetrin levyinen, piipunsuuntainen aukko koko piipun pituudelta, 10 mm piipunsuuta saa jäädä ehjäksi
  • Vaihtoehtoisesti tehdään [porataan] vähintään piipun sisähalkaisijan suuruisia aukkoja enintään 50 mm välein koko piipun pituudelta [reikiä viiden senttimetrin välein tai tiheämmin]
  • Sulkulaitteesta poistetaan iskupohja kokonaan tai jyrsitään vähintään 10 mm syvyydeltä
  • Kaikki sulkuolakkeet tai vastaavat osat poistetaan
  • Deaktivoidut patruunapesä, piippu ja sulkulaite kiinnitetään hitsaamalla toisiinsa ja aseen runkoon
  • Alumiiniset ja muoviset osat, joita ei voi hitsata, kiinnitetään tapeilla
  • Deaktivoinnin tarkastaa ja toteaa kotikunnan poliisilaitos
  • Päätös on valituskelpoinen
  • Asiasta tehdään rekisterimerkintä aseen ja luvanhaltijan tietoihin poliisirekisterissä
  • Asiakkaan pyynnöstä poliisin toteamasta deaktivoinnista annetaan todistus, josta peritään maksu
  • Kun poliisilaitoksen asiantuntemus ei riitä suoritettujen toimenpiteiden asianmukaisuuden toteamiseen, toimittaa poliisilaitos tarvittaessa aseen Poliisihallitukseen

Eipä siis ihme, että Poliisihallituksen ylitarkastaja Esa Puurtinenkin toteaa Helsingin Sanomissa 15.1.2010 (s. A 5): ”…olisi helpompi tehdä kokonaan uusi ase puhtaasta raaka-aineesta” [kuin palauttaa deaktivoitu ase toimintakuntoiseksi].

Poliisihallituksen Lupahallintoyksikön uuden deaktivointiohjeen POHA Dno/2010/27 kokonaisuudessaan löydät tästä.

Annetun ohjeen takana saattaa olla huhu, jonka mukaan asekauppiaat olisivat hädissään deaktivoineet tai deaktivoituttaneet aivan uusia yhdenkäden aseita (”käsiaseita”), koska niiden kauppa tyrehtyi melko totaalisesti. Tämä johtui lupien saatavuuden kiristämispolitiikasta. Asekauppiaalla on rahaa kiinni varastossaan, jota ei voi realisoida. Deaktivoidun aseen voi laillisesti myydä sille legendaariselle, sananlaskunomaiselle tuntemattomalle miehelle. Huhun mukaan aseita olisi sitten jossain ja jonkun toimesta palautettu toimintakuntoisiksi. Ja edelleen huhun mukaan, ei välttämättä Suomessa.

Liikkumattomaksi hitsattu reikäinen rautaklöntti kiinnostaa enää harvoja eikä sillä ole asehistoriallisessa mielessä mitään arvoa. Kapakoiden seinille tällaisia voi ajatella tunnelman luojiksi. Halvemmaksi tulisi hankkia sinkistä valettuja näköisaseita. Tällaisia valmistaa esim. turkkilainen Voltran Ekol. Vaihtoehtona on look-a-like airsoft ”ase”, joiden valmistajia näyttää maailma olevan pullollaan.

Markus Weckström

Helsinkiläinen Markus Weckström Asehuolto MW:stä on deaktivoinut suuren määrän erilaisia aseita uransa aikana. Hän kertoo uusien määräysten tekevän deaktivoinnista kalliimman, koska työtä on nyt paljon enemmän.