Kun eduskunta on joululomalla, ei paljon puhutulle aselain uudistukselle tapahdu mitään ennen eduskunnan kevätistuntokauden alkua eli 3. helmikuuta. Nyt on sopiva aika tehdä välitilinpäätös.

Ampuma-aselaki Edita Helsinki 2002

Aselain uusimisen pontimena on nähtävä valtaosin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat sekä lisäksi EU:n asedirektiivi ja YK:n tuliasepöytäkirja. Jälkimmäinen on tullut voimaan Suomen osalta jo 11.3.2004. Sen käytännön vaikutukset tavalliseen aseenomistajaan ovat vähäiset. Suomi on hyväksynyt EU:n asedirektiivin 18.4.2008 (Suomea edustivat oikeusministeri Tuija Brax, sisäasiainministeri Anne Holmlund, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors), ja sen vaatimat muutokset on tehtävä vuoden 2010 aikana. EU:n vaatimuksista merkittävin on aseluvan ikäraja, joka nostetaan 18 vuoteen. Suomessa ollaan tiettävästi suunniteltu, että rinnakkaisluvan ”pitkään aseeseen” saisi edelleen 15-17-vuotias. Eli käytettäisiin kansallisen itsemääräämisen mahdollisuutta. Tässäkin käytännön merkitykset ovat vähäiset.

Kauhajoen tapauksen jälkeen Sisäasiainministeriö järjesti 11.3.2009 Valtioneuvostossa tiedotustilaisuuden, jossa annettiin ymmärtää, että aselakia tullaan tiukentamaan ja eritoten yhdenkäden aseiden osalta. Sanottiin selkokielisesti, että ”käsiaseiden saantia tullaan rajoittamaan”. Tämän tiedotustilaisuuden rungon löydät klikkaamalla tästä sekä oman näkökulmani samasta tilaisuudesta tästä.

Aselain valmistelu on nostanut kaikki aseiden puolesta puhuvat intressiryhmät vastustamaan uutta aselakiehdotusta yhtenä rintamana (blogini 27.8.2009). Tämän seurauksena hallituksen esitys uudeksi aselaiksi (HE 106/2009) joutuu uuteen käsittelyyn eri valiokunnissa eduskunnan palattua joululomalta helmikuun alussa. Ensimmäisenä on vuorossa perustuslakivaliokunta. Uusi käsittely ei automaattisesti merkitse sitä, että aselakiehdotusta muutettaisiin, mutta sitä saatetaan muuttaa.

Tämä hallituksen esitys HE 106 on aikamoinen lukupaketti. Aseiden omistajien pitäisi jaksaa se lukea läpi, ettei sitten tulla sanomaan, että ”tämäpä tuli yllätyksenä”. Esityksessä on aluksi paljon taustatietoa ja lopussa on  varsinaiset esitetyt muutokset lakipykäliin.

Niille, jotka eivät sittenkään jaksa lukea 140 sivua, haluan poimia hallituksen esityksen taustatiedoista muutaman virallisen totuuden:

  • 1.2.2009 aseluvanhaltijoita oli 672 772 kpl
  • Näistä yhteisölupia oli 2 660 kpl
  • 23.1.2009 luvallisia aseita oli 1 574 739 kpl
  • Aselupia oli samaan aikaan 1 884 176 kpl (mukana rinnakkaisluvat)
  • Luvattomien aseiden määrästä HE 106:ssa sanotaan: ”…voi olla 20-50 000:n välillä”
  • V. 2008 myönnettiin uusiin ampuma-aseisiin 22 614 lupaa. Yhteensä myönnettiin 61 057 lupaa, joten erotus on käytetyille aseille myönnettyjen lupien määrä
  • V. 2004 myönnettiin 2 745 muistoesinelupaa
  • V. 2008 hylättiin koko maassa 1 180 aselupahakemusta
  • V. 2008 peruutettiin koko maassa 2 422 aselupaa
  • Aselupien myöntämisperusteet helmikuun 2009 tilanteen mukaan ovat metsästys 44,36 %, ampumaurheilu- ja harrastus 20.70 %, museossa tai kokoelmassa säilyttäminen 31,68 %, muistoesineenä säilyttäminen 2,8 %, työn perusteella 0,37 %
  • Luvallisten aseiden 29.1.2009 jakauma oli seuraava:
    • Haulikkoja 591 714 kpl
    • Kiväärejä, pienoiskiväärejä ja yhdistelmäaseita 692 170 kpl
    • Pistooleja, pienoispistooleja, revolvereja ja pienoisrevolvereja (eli ”käsiaseita”) 251 699 kpl
    • Kaasusumuttimia 15 529 kpl
    • Kaasuaseita, merkinantoaseita ja mustaruutiaseita 16 433 kpl
    • ”Muita aseita” 7 194 kpl
  • Luvallisia sarjatuliaseita oli helmikuun alussa noin 5 300 kpl
  • Asealan elinkeinonharjoittajia on noin 600, joista asekauppaa harjoittaa noin 500

Asepiireissä on puhuttu paljon, että vuoden 1998 aselaki ja -asetus ovat ihan toimivia, eikä niitä olisi tarvittu rukata mihinkään suuntaan. YK:n tuliasepöytäkirjan ja EU:n asedirektiivin asettamat vaatimukset olisi voitu hoitaa pienellä lainmuutoksella eli lisäyksenä olemassa olevaan lakiin kuten ”armovuosilakikin” hoidettiin v. 2003.

Mutta Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen kansa vaati päitä vadille ja verta pakkiin. Hallitus joutui paineeseen näyttää kansalle, että jotain tehdään. Seurauksena jotain piti kiristää. Toimenpiteet kohdistuivat yhdenkäden aseisiin, koskapa sellaisilla hurmeteot tehtiin. Jos ne olisi tehty pumppuhaulikolla, olisivat haulikot nyt pölkyllä pistoolien sijaan. Näin tapahtui Saksassa.

Nykyinen hallitus (Vanhanen II) on Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja Ruotsalaisen kansanpuolueen muodostama enemmistöhallitus. Hallitus toimii yhteisymmärryksessä, vaikka joskus natisten, eli hallitusrintamasta ei haluta eikä saa revetä. Sama koskee yksittäistä kansanedustajaa. Jos tämä pullikoi ”ryhmäkuria” tai ”puoluekuria” vastaan, on hänen todennäköisyytensä jatkokaudelle pääsemiseksi noin nolla. Täten näihin puolueisiin kuuluvilta kansanedustajilta ei liene realistista odottaa näkyvää tukea aselakia koskevaan kritiikkiin.

Uusi aselaki tulee vuorenvarmasti vuoden 2010 aikana. Sen sananmuoto on yksi asia, lain soveltaminen taas toinen. Paljon puhutun 19.10.2007 annetun aselupakäytännön yhtenäistämisohjeen (AYO) tarkoituksena oli poistaa tai ainakin vähentää eri poliisilaitosten tulkintavaihteluja. Käytäntö on osoittanut, että tämä ei ole toteutunut.

Kun Kauhajoella pistooliluvan myöntänyttä poliisia ollaan julkisesti ristiinnaulitsemassa, tulee mielestäni tästä asiasta pahempi Damokleen miekka aseluvan hakijan pään päälle kuin uudesta aselaista konsanaan. Tämän aiheuttama varovaisuus on käytössä jo nyt ennen uutta aselakiakin.

Kaikesta huolimatta uskon elämän jatkumiseen. Myös aserintamalla, ampumaurheilussa, metsästyksessä ja reserviläistoiminnassa.

# # # # # #

P.S. Olin kirjoittanut tämän blogin valmiiksi, kun tapahtui Espoon Sellon joukkomurha. Osanottoni uhrien omaisille ja Sellon Prisman työntekijöille.

Taustat olivat toisenlaiset kuin koulusurmissa, mutta yhteinen nimittäjä tässäkin oli yhdenkäden tuliase eli itselataava pistooli. Ase oli luvaton. Mikään aselaki ei olisi estänyt tätä tragediaa. Ns. yleinen mielipide ei kuitenkaan miellä asiaa näin, vaan antipatia kohdistuu aseisiin, ja nimenomaan yhdenkäden aseisiin.

Mielestäni Hannes Markkulan kolumni kuvaa tilannetta oikein hyvin.