Ensikosketukseni GPS:ään tapahtui vuoden 1995 SHOT Show’ssa. Garminin edustajat esittelivät laitetta, joka silloin tuntui aivan uskomattomalta, kuin suoraan James Bond-leffasta.

Bushnell BackTrack Pocker Navigator

Perusteellisempi tutustuminen GPS-laitteisiin jäi kuitenkin jostain syystä tekemättä. Kumma juttu sinänsä, kun taidan olla kuitenkin jonkinlainen gadget-friikki.

Toki olen käyttänyt GPS-paikannusta sovelluksina, samoin kuin monet muutkin tekevät oikeastaan tietämättä mikä laite on, mitä sen sisällä tapahtuu ja miksi. Puhun nyt autojen ja veneiden navigaattoreista, jotka näyttävät kulkuneuvon sijainnin erilaisilla karttapohjilla tai highway-näkymässä. Tässähän käyttäjän ei tarvitse tietää laitteesta mitään. Riittää kun katselee ruutua ja/tai kuuntelee puhuttuja ohjeita.

Apropos, mielestäni nämä vehkeet passivoivat. Ne veltostavat käyttäjänsä valppauden, paikantamistaidon ja paikallisvaiston. On todella typerää minulta sanoa näin, sillä olen kääntänyt lukuisten navigointilaitteistojen käyttöohjeita. Näin sanoen sahaan omaa oksaani. Taidanpa ottaa lopputilinkin riskin, mutta tämä on silti oma mielipiteeni.

On liian helppoa katsella, miten aluksen symboli kulkee viivaa pitkin. Jos se horjahtaa viivalta, niin ohjataan vain takaisin kiinni reittiin. Tämä on ihmisen hahmottamiskyvylle alitajuinen reaktio. Se on niin helppoa, että jos antaisi apinalle tertun banaaneja, niin sekin osaisi ohjata venettä navigaattorin mukaan. Mutta mites suu pannaan, kun sähköt kuolevat tai paristot sippaavat?

Asiaan, asiaan. Ihan oikeaa GPS-laitetta en ole omistanut. Tilanne muuttui syksyllä, kun törmäsin Motonetissä myyntitelineeseen, josta tarjottiin Bushnell BackTrack -laitteita hintaan 79 euroa. Olin nähnyt näitä vuoden 2009 SHOT Show’ssa. Ajattelin silloin, että tuossapa viisas vehje satunnaiselle käyttäjälle, joka ei jaksa/halua/osaa perehtyä täysiverisen GPS:n käyttöön.

BackTrack tuo mieleen takavuosien sekuntikellon. Siinä on nauhan päässä halkaisijaltaan 75 mm ja paksuudeltaan 19 mm laite, jossa on yksi näyttö ja kaksi nuppia. Laite painaa nauhoineen 92 g. Kyseessä on ihan oikea GPS-vastaanotin rankasti yksinkertaistetulla käyttöliittymällä. Tällaisen käyttö EI voi olla vaikeata? Eihän?

Näin ajattelin ja rupesin koekäyttämään BackTrackia. En lähtenyt kuitenkaan Urho Kekkosen kansallispuistoon samoilemaan enkä Saariselälle murtsikoimaan. Pysyttelin ihan urbaaneissa Espoon ja Kirkkonummen maisemissa koiralenkeillä. GPS:n tarkkuuteenhan ei sijainti sinänsä vaikuta mitään, olkoon se missä tahansa maapallolla, mutta esteetön näköala taivaalle satelliitteihin pitää olla.

Tässä onkin eräs GPS:n rajoite, mikä pitää muistaa. Olen kerran hukannut auton 7-kerroksiseen 4000 auton pysäköintilaitokseen. Eihän vuokra-autosta yleensä muista merkkiä eikä edes väriä. Kun kulkee loputtomia autorivistöjä verraten avaimenperän numeroa rekisterikilpiin, niin sitä ajatteli että olisipa ollut tuollainen BackTrack. Mutta se ei olisi toiminut parkkitalossa.

Koiralenkeillä lähtöpaikka löytyi 0-10 m tarkkuudella. Kokeilin mittavampaa reissua. Lähdin ampumaradalle, joka oli tietä pitkin ajaen 59,8 km päässä. Linnuntietä etäisyyttä tuli 40,7 km, tämänkin oleellisen tiedon BackTrack osasi kertoa. Muutaman tunnin kuluttua takaisin, auto samaan parkkiin ja sijainnin tarkastus. BackTrack kertoi että ollaan 8 metrin päässä alkuperäisestä lähtöpaikasta.

GPS:n luonteeseen kuuluu, että on yksi ja sama, kuinka pitkällä käydään ennen lähtöpisteeseen paluuta. Se ohjaa reittipisteeseen eli waypointiin tarkasti 24/7, säästä, vuorokauden hetkestä ja kellonajasta riippumatta. Epäilijä rauhoittui viimein tästä vahvistuksesta, että simuloidun Saariselän tuntureilla suoritetun 120 km hiihtolenkin jälkeen BackTrack opastaisi 8 metrin päähän lähtöpisteestä. Tai takaisin matkan varrella käydylle erämaakämpälle, jos sää näyttäisi huonontuvan uhkaavasti. BackTrackiin voi nimittäin tallentaa kolme reittipistettä, ja vain kolme. Erämaajotoksella kannattaa tallentaa turvallisuuden kannalta tärkeät välietapit.

Hyödyllisiä reittipisteitä marjastajalle ja sienestäjälle voisivat olla esimerkiksi auto ja pari sovittua kohtauspaikkaa, kun korit ovat täynnä tai on kahvittelun aika. Kalastajat keksinevät omat sovelluksensa ottipaikoista jne.

*****

”Voi pientä juhlijaa, aamu alkaa sarastaa. Kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään, väsymys käy jo käpälään. Et löydä tietä kotohon.”

San: Tove Jansson
Säv: Pekka Streng
Esit: Ellipsi / Maikki Sirjamo (1969)