(Edelliset äänenvaimenninblogit on julkaistu 4.9., 18.9.,25.9. ja 9.10.) Edellisissä blogeissa on puhuttu mm. äänenvaimentimen asennuksesta ja kierteistä. Nyt käsitellään vaimentimen käyttöä eli ampujan velvoitteita, eli Do’s and Dont’s.Alun perin suunniteltu blogitrilogia paisuikin viiden blogin pituiseksi.

Kuva:

 

Vaimennin irti aseesta

Vaimenninta ei pidä jättää kiinni aseeseen ampumisen jälkeen. Jos vaimenninta pidetään jatkuvasti aseessa, on vaarana kierteiden kuivuminen ja ruostuminen, jolloin vaimennin voi jykähtää kiinni.

Vaimentimen sisällä on aina ruudin palamistapahtuman tuloksena kosteutta (vesihöyryä), joka saattaa palojäämien kanssa muodostaa syövyttäviä happoja. Nämä voivat valua piippuun syövyttäen sitä. Eritoten näin jos asetta säilytetään pystyssä piippu ylöspäin, niin kuin valtaosaa metsästysaseista säilytetään.

Piipun puhdistus vaimennin kiinnitettynä on vähintään hankalaa, ellei mahdotonta. Vaimentimen kiinnitys radalla tai metsästysmaastossa ei vie kauan, kuten ei sen irrottaminenkaan käytön jälkeen. Lyhyempää asetta on helpompi kuljettaakin.

Vaimentimen asennuksen jälkeen on katsottava ennen ampumista piipun läpi, että vaimentimen luotikanava istuu suorassa. Ase Utran toimitusjohtaja Kari Hirvonen kertoo, että silmä harjaantuu nopeasti näkemään, milloin asennus on vinossa. ”Jos piippu on suora, näen paljaalla silmällä 0,3 – 0,4 mm heiton”, hän kertoo.

Jossain vaiheessa, tuhansien laukauksien jälkeen joudutaan ehkä toteamaan, että vaimennin on niin täynnä karstaa, että sitä ei enää saada puhdistettua liottamalla. Tällöin on todettava, että vaimennin on tullut elinikänsä päähän. Samoilla laukausmäärillä aseen piippukin on jo loppuunammuttu. Äänenvaimenninkaan ei ole ikuinen, vaan se on nähtävä kuluvana osana niin kuin piippukin. Toisaalta Ase Utran suorittamissa testeissä sarjatuliaseella (223 Rem.) on ammuttu 14 000 laukausta saman äänenvaimentimen läpi.

Säilytys ja laillisuus

Irrotettua äänenvaimenninta tulee säilyttää hoidon kannalta samoilla säännöillä kuin itse asettakin, eli kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa. Ulkopinnan kevyt öljyäminen ei ole haitaksi. Kierteet on pidettävä ehdottomasti öljykalvon suojaamina. Aseen päässä olevat kierteet on pidettävä myöskin öljyttyinä ja piipunsuun suojamutteri kiinnitettynä.

Laillisuuden kannalta äänenvaimentimen säilytyksen kanssa ei ole ongelmia. Tämän päivän Suomen lainsäädännön mukaan äänenvaimennin ei ole aseen osa, eikä sen hankinnasta, hallussapidosta tai säilytyksestä ole mitään paragraafeja. Monessa muussa maassa on toisin, esim. Ruotsissa. Olkaamme onnellisia Suomessa tältä osin!

Huhujen mukaan äänevaimennin saattaisi tulla luvanvaraiseksi aseen osaksi aselain kakkosvaiheessa. Tästä ei ole kuitenkaan mitään konkreettista tietoa.

On paljon maita, joissa äänenvaimennin on kielletty tai ainakin luvan saaminen sille on erittäin töisevää. Tällaisia maita ovat esim. Tanska, Itävalta, Italia, Kanada ja USA. Hong Kong on eräs tiukimpia maita Wikipedian mukaan. Äänenvaimentimen hallussapidosta voi saada jopa 100.000 dollaria sakkoa ja 14 vuotta kakkua!

Muista tärkeimmät

Äänenvaimennin on nähtävä ensisijaisesti ampujan tärkeänä työsuojeluvälineenä. Toissijaisesti ajatellaan muita lähellä olevia ihmisiä ja eläimiä. Kolmanneksi tärkein näkökohta on ympäristön huomioiminen, etteivät ampumaradat joutuisi sulkemispaineen alaiseksi. Että ampumaurheilu saisi jatkua Suomessa.

 

  Kuva: Pekka Suuronen