(Edelliset äänenvaimenninblogit on julkaistu 4.9. ja 18.9.) Edellisessä blogissani kerroin, miten äänenvaimentimen rakentamisessa on yksi periaate mutta monta toteutustapaa.Seuraavassa muutamia ajatuksia äänenvaimentimen rakenteesta ja materiaaleista.

Rakenne

Äänenvaimentimen toimintaperiaatteena on hidastaa ja jäähdyttää ulospurkautuvia ruutikaasuja, jolloin ääni vaimenee. Samassa yhteydessä tapahtuva suihkunkääntö luo myös rekyylille vastasuuntaisen voiman, jolloin aseen ”potku” pienenee.

Se millaiseksi haitat muotoillaan, on vaimenninvalmistajan tietotaitoa. Muoto ja valmistusmenetelmä saattaa olla patentoitu ja/tai liikesalaisuus. Toteutusta ja materiaaleja voidaan valottaa yleisellä tasolla.

Haittojen valmistus muovista voi tulla kysymykseen 22 LR -luokan vaimentimissa. Nykyiset muovit kestävät tämän luokan paineita ja lämpötiloja. Tuhansien laukauksien kuluessa haitat palavat ja kuluvat, mutta mikään vaimennin ei ole ikuinen muutenkaan. Muovimuotin valmistus on kallista mutta sen jälkeen niiden tuottaminen ruiskuvalumenetelmällä on hyvin edullista.

Kuva: Pekka Suuronen Järeämpien vaimenninten haitat ovat terästä. Niitä voidaan muotoilla prässäämällä, valamalla, tarkkuusvalamalla ja koneistamalla. Luettelo kulkee järjestyksessä halvimmasta kalleimpaan valmistustapaan.

Kaikki ajavat asiansa, mutta tarkkuusvalulla saadaan toteutettua kaikkein eksoottisimmat muodot, jotka valmistaja on parhaaksi nähnyt kaasujen nopeuden kesyttämiseen.

Kuva: Pekka Suuronen

Esimerkiksi Ase Utran ”Cadillaceissa” eli S- ja Jet-Z -sarjan vaimentimissa on tarkkuusvalettuja haittoja jonossa 5, 6 tai 7 kappaletta. S -sarjassa materiaali on ruostumatonta terästä. Jet-Z -sarjan vaimentimet ovat hiiliterästä ja mangaanifosfatoitu mataksi mustanharmaaksi. Vaimentimen osat hitsataan yhteen jolloin lopputulos näyttää yhtenäiseltä sylinteriltä. Hitsaussaumoja ei erota. Valmistamisen vaikeus, tietotaito ja liikesalaisuus on siinä, miten luotikanava saadaan pidettyä suorana ja täysin samankeskeisenä valmistusprosessin kuluessa.

Tarkkuusvalut ovat kalliita. Ne muuten tulevat Riihimäeltä Sakon historialliselta tontiltaSakotec -nimisestä yrityksestä, joka on eronnut ase -Sakosta vuonna 1990.

Kun S -sarjan vaimentimen hinta nousee kalleimmillaan lähelle 400 euroa, on Ase Utra kehittänyt rinnalle edullisemman NorthStar -vaimenninsarjan, joiden valmistuksessa käytetään prässättyjä ja koneistettuja teräsosia. Nämä kestävät paineiskuja ja kaasupuhallusta siinä kuin tarkkuusvalutkin.

Teräs vai alumiini?

Vaihtoehdot ovat käytännössä nämä. Valmistajien mielipiteet ovat jakautuneet kahtia, ja niin ovat käyttäjienkin. Alumiinin etuina ovat keveys ja ruostumattomuus. Alumiinia voidaan myös pursottaa ja ruiskuvalaa (MIM).

Alumiinivaimennin voidaan pinnoittaa anodisoimalla eli eloksoimalla, jolloin pinnasta tulee kova ja kulutusta kestävä. Pehmeämpänä ja vetolujuudeltaan heikompana materiaalina voidaan ajatella, että alumiini ei kestä jatkuvaa jyskytystä niin hyvin kuin teräs. Ainakin teoriassa alumiinivaimennin on lyhytikäisempi. Ratakäytössä suurilla laukausmäärillä alumiini saattaa kuumentua pehmenemiseen saakka.

Teräs on lujempaa ja painaa enemmän. Joillekin ampujille lisäpaino on vain tervetullutta rekyyliä kesyttämään ja tähtäystä vakavoittamaan. Katsopa vain tarkkuuskiväärien piipunpaksuuksia! Teräs on alttiimpi ruostumaan. Siksi Ase Utran teräsvaimentimet pintakäsitellään mangaanifosfatoinnilla, joten ulkoruostuminen ei ole ongelma. Ja ruostumattomalla teräksellä ei ole tätäkään ongelmaa.

Monen kuluttajan mielestä teräs on aina terästä, ja se ainoa oikea materiaali aseissa. Ase Utra on valinnut tämän tien ja valmistaa ainoastaan teräsvaimentimia.

Joissain 22 LR-vaimentimissa on nähty polyamidikuoriakin, mutta tällaisia ei Suomessa kukaan valmista. Titaani on myös eräs mahdollinen materiaali, teräksenluja mutta kevyt. Tavalliseen käyttöön titaani on liian kallis materiaali.

Ensi viikolla puhumme mm. siitä, pitäisikö vaimentimen olla purettava.

  Kuva: Pekka Suuronen