(Äänenvaimenninblogin ensimmäinen osa julkaistiin 4.9.2009.) Äänenvaimentimien valmistajat ovat tutkineet enemmän tai vähemmän tieteellisesti kaasuvirtauksia ja rakentaneet haittoja omien ajatustensa mukaan. Hyväksi todettu tuote on patentoitu. Seuraava valmistaja kiertää patenttia muotoilemalla haitat uudelleen, ja hakee taas omalle näkemykselleen patentin.

Tarkkuusvalun käyttö antaa haittojen muotoiluun vapauksia. (Ase Utran S-sarja)  
Kuva: Pekka Suuronen

 

Näin on jatkunut vuosien ajan, ja sen vuoksi Suomessa on useita äänenvaimenninvalmistajia. Suomi onkin Euroopan johtava maa äänenvaimentimien valmistuksessa. Äänenvaimenninkulttuurissa Britannia on vielä toistaiseksi Suomea edellä.

Äänenvaimentimet eivät ole olleet koskaan Suomessa laitteena kategorisesti kiellettyjä, mutta niiden metsästyskäyttö vapautettiin vasta vuoden 1993 metsästyslaissa. Tästä alkoi oikea äänenvaimenninten nousukausi. Vaimentimien metsästyskäyttö Suomessa on siis vasta 16 vuoden ikäinen kulttuuri.

Äänenvaimennin on kaksiteräinen miekka, jolla on etujensa lisäksi haittapuolia. Jos äänenvaimentimella olisi pelkästään etuja ilman mitään haittoja, olisi se vakiovaruste jokaisessa aseessa jo tehtaalta lähtiessään.

Äänenvaimentimen ominaisuuksia pohdittaessa on muistettava, että niiden arviointi on subjektiivista. Toisin sanoen, yksi pitää tiettyä ominaisuutta etuna, toinen taas haittana. Tyypillinen asia on aseen painon lisääntyminen. Jonkun mielestä lisäpaino vakavoittaa tähtäämistä ja kesyttää rekyyliä. Toisen mielestä lisäpaino on taakaksi metsällä. Aseen etu- eli nokkapainoisuus painii samassa sarjassa.

 

Olen kerännyt yhteen äänenvaimentimen plussia ja miinuksia. Ensin plussat:

  • + Suojaa ampujan kuuloa
  • + Suojaa metsästäjän koiran korvia
  • + Pienentää ampumaradan melupäästöjä = radan käyttömahdollisuus säilyy kauemmin
  • + Vähemmän valituksia ei-metsästäviltä ja ei-ampuvilta naapureilta
  • + Pienentää rekyyliä = miellyttävämpi ampua
  • + Radalla kanssa-ampujille miellyttävämpää
  • + Sammuttaa suuliekin
  • + Saattaa parantaa aseen tarkkuutta
  • + Saattaa antaa mahdollisuuden toiseen riistalaukaukseen (riippuen riistasta)
  • + Lisää aseen jälleenmyyntiarvoa
  • + Lisää aseen painoa
  • + Lisää aseen etupainoisuutta

 

Äänenvaimentimella on myös negatiivisia puolia:

  • – Sekä vaimennin että asennus maksavat
  • – Lisää aseen pituutta (ellei piippua lyhennetä)
  • – Lisää aseen painoa
  • – Lisää aseen etupainoisuutta
  • – Monen mielestä ei kovin esteettinen
  • – Yksi huoltokohde lisää
  • – Avotähtäimiä joudutaan mahdollisesti muuttamaan
  • – Saattaa aiheuttaa haamukuvan kiikaritähtäimen näkökentän alareunaan
  • – Saattaa kilahtaa osuessaan johonkin kovaan (eritoten teleskooppivaimentimet)
  • – Useiden laukauksien jälkeen äänenvaimennin kuumenee aiheuttaen tähtäämistä haittaavaa lämpöväreilyä
  • – Lisää kaasutoimisen itselataavan koneiston likaantumista
  • – Saattaa lisätä piipunsuun kuparoitumista runsailla laukausmäärillä (rata-ammunta)
  • – Ulkomaille mentäessä otettava selvää kohdemaan laeista

 

Kuva: Pekka Suuronen

 

 

Yllä oleva luettelo ei ole täydellinen, mutta auttaa mietinnän alkuun. Jokainen voi lisätä omia arviointejaan ja painottaa niitä omalla tavallaan.

Yksi asia on kuitenkin varma: Melu ei hyödytä ketään, vaan siitä on pelkkää haittaa. Ja toinenkin on varma fakta, lääketieteellisesti todistettu. Kuulon aleneminen ja jopa menetys kokonaan on pysyvä. Se on yhdensuuntainen tie, jolta ei ole paluuta. Sen vuoksi olen lihavoinut plussien ensimmäiset kohdat. Mielestäni niiden painoarvo on niin suuri, että ne kumoavat negatiivisia arvoja. Niiden vuoksi ampujan tulisi vakavasti harkita äänenvaimentimen käyttöä.

 

Kuulon menetystä ei voi rahassa mitata. Kuulon tärkeyden aistina tajuaa vasta jälkikäteen, ja silloin se on jo myöhäistä. Samoin ympäristömelun vuoksi suljetun ampumaradan menetys on pysyvä.

Seuraavalla kerralla käsittelen äänenvaimentimen rakenteita, materiaaleja, asennusta, käsittelyä ja käyttöä.