Äänenvaimennin jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Tämä ja kaksi seuraavaa blogiani on tarkoitettu niille, jotka ovat kahden vaiheilla hankinnassaan. Niille, jotka eivät vielä tiedä mielestään äänenvaimentimista tarpeeksi hankintapäätöksen tekoon.

Tämä blogi ei ole tarkoitettu niille, jotka jo tietävät äänenvaimentimista kaiken. Heidän kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Samoin niiden, jotka ovat jo päättäneet, että eivät asenna äänenvaimenninta aseeseensa missään tapauksessa. Heillekin tämän lukeminen on ajan haaskuuta. Muita varten olen tekemässä kolmea blogia, joista ensimmäinen käsittelee äänenvaimentimen toimintaperiaatetta, toinen sen plussia ja miinuksia, kolmas asennusta, käsittelyä ja käyttöä. Sellaisia perusasioita, joissa ei tohtorinväitöskirjatasolle mennä.

Seuraavassa ajattelen yksinomaan kiväärikäyttöä. Yhdenkäden aseiden vaimentimet jätän nyt sikseen, ja haulikkoon ei minkäänlaista vaimennintarjontaa ole juuri olemassakaan.

Äänenvaimentimen periaate

Aseäänenvaimentimen kehittäjäksi mainitaan amerikkalainen Hiram Percy Maxim (1869-1936), joka sai patentin aseen äänenvaimentimelle v. 1909, siis sata vuotta sitten. Hän oli aloittanut puuhastelun polttomoottoreiden kanssa jo kymmenen vuotta aikaisemmin ja oli pienen autotehtaan johtajakin. Polttomoottorin pakokaasut pitivät pahaa pauketta, joka säikytti ihmiset ja karjan. Maxim totesi, että ääni johtui moottorista suurella nopeudella purkautuvista kuumista pakokaasuista. Jos kaasujen painetta alennetaan eli purkautumisnopeutta hidastetaan ja niitä jäähdytetään, ääni hiljenee. Hän suunnitteli kaasuille laajentumistilan (”pöntön”) ja jarrutti kaasujen nopeutta erilaisilla haitoilla.

Maximin patenttipiirros vuodelta 1908  
Kuva: Wikipedia

 

Maxim tuumasi, että samaa periaatetta voidaan soveltaa myös aseen laukaisuäänen eli suupamahduksen torjuntaan. Tämähän aiheutuu myös suurella paineella ja nopeudella purkautuvista kuumista kaasuista.

Mahdollisesti yhteistä nimittäjää löytyy siitä, että Maxim oli Sir Hiram Stevens Maximin (1840-1916) poika. Tämäkin oli keksijä ja kehitti mm. Maxim-konekiväärin. Hiram Percy sai v. 1909 patentin laitteelleen nimeltä Maxim Silencer. Tämän niminen yritys on vieläkin olemassa.

Äänenvaimentimen periaate on edelleen sama, miksipä fysiikan lait muuttuisivat. Ei sitä aina tule ajatelleeksi, että niin autonmoottori kuin kiväärikin ovat lämpövoimakoneita. Bensiinin tai ruudin sisältämä energiasisältö muutetaan nopean palamisprosessin kautta lämmöksi, joka sitten tekee vaadittavan työn. Liikuttaa autoa tai potkaisee luodin huikeaan nopeuteen. Valitettavasti auton otto-moottorin hyötysuhde on parhaimmillaankin vain 25 %. Voimansiirron kitkan ja vierintävastuksien jälkeen bensalitrasta jää auton liikuttamiseen vain vaivaiset 13 % hyödyksi.

Kiväärikin on lämpövoimakone, eikä sen taloudellisempi. Sekä autonmoottorissa että kiväärissä energia muuttuu lämmöksi niin väkivaltaisessa prosessissa (nopea palaminen eli deflagraatio, n. 2000 m/s), että siitä aiheutuu voimakas ääni. Piipunsuun jälkeen tapahtuva palaminen on luodin lennättämisen kannalta hyödytöntä, joten sen palamisen hillitseminen ja hidastaminen ei ole pois luodin lähtönopeudesta. Kun äänenvaimentimella hillitään piipun ulkopuolella purkautuvien kaasujen nopeutta, suupamaus hiljenee.

Ampumamelusta ei ole hyötyä kenellekään. Äänen vaimentamisen kylkiäisinä saadaan bonuksia kuten rekyylin pieneneminen ja suuliekin häviäminen kokonaan tai lähes. Ampumistapahtuman rekyylin pienentymisestä on aina etua myös tarkkuuden kannalta.

Vaikka äänenvaimentimen toimintaperiaate onkin ollut selvillä jo sata vuotta, on toimivan äänenvaimentimen rakentaminen edelleen temppu sinänsä. Auton äänenvaimennin saadaan halutessa hyvinkin tehokkaaksi, sillä koko ja paino eivät ole kovinkaan rajoittavia tekijöitä. Aseessa juttu on aivan toinen. Kiväärin äänenvaimentimelta vaaditaan, että se (a) vaimentaa ääntä mahdollisimman paljon, (b) pienentää rekyyliä mahdollisimman paljon, (c) on mahdollisimman pienikokoinen, (d) on mahdollisimman kevyt, (e) haittaa ampumista mahdollisimman vähän, (f) maksaa mahdollisimman vähän.

Melkoisen mahdoton yhtälö. Mutta äänenvaimentimien valmistajat pyrkivät mahdollisimman lähelle tuota mahdottomuutta. Vieläpä sellaisella tuloksella, että Suomesta on tullut Euroopan johtava maa äänenvaimentimien valmistuksessa sekä laadullisesti että määrällisesti. Ensi viikolla pohditaan, kuinka hyvin valmistajat ovat tinkissään onnistuneet.