Keskustelupalstalla oli kysymys. ”Hatsanin sivustoilla on mainittu 12/89 haulikolle testipaineeksi 1200 kg/cm2. Periaatteessa ei kai voisi ampua 12/89 pateja…voisiko Suuronen valaista?”

Tuo oli oikein hyvä kysymys, johon ei ole oikein hyvää vastausta. Koeistuspaineita ja patruunan maksimipaineita on käsitelty blogissani 25.7.2008 otsikolla ”Kestääkö ase teräshauleja”.

Siinä kerrotaan, että mikään C.I.P.-tarkastettu ja hyväksytty haulikonpatruuna ei saa ylittää 1050 barin maksimipainetta, oli kaliiperi (väljyys) ja haulimateriaali mitä tahansa. Ja sanotaan myös, että ns. High Performance-patruunat vaatisivat 1370 barilla koeammutun haulikon. On turvallista olettaa, että kaikki 12/89 ”supermagnum” patruunat on ladattu tuohon High Performance-standardiin.

Valitettavasti kaikki asevalmistajat tai tarkemmin heidän maansa eivät kuulu C.I.P.:n piiriin. (C.I.P. -maat löytyvät tästä.) Ja ”cippiin” kuuluvien valmistajienkaan merkinnät eivät ole pysyneet standardien hengessä mukana. Aniharvassa haulikossa on koeistuspaine merkitty selkokielisesti.

Tällä hetkellä kotonani on vain kolme haulikkoa, joita voin tutkia. Vuosimallin 1980 Remingtonissa ei ole mitään merkintöjä koeistuspaineesta.

Tuliterän Baikal MP-153:n 12/89:n venäläisessä käyttöohjekirjassa puhutaan sekavia. Sen mukaan ammuttavien patruunoiden keskimääräinen maksimikäyttöpaine saisi olla 90 MPa (918 kg/cm2), mutta lisähuomautuksissa sanotaan, että ” on sallittua käyttää patruunoita, joissa on merkintä ’max. 1050 bar’, tai joissa on merkintä ’For guns tested by 1370 bar pressure’ ”.

Baikalin piippu on merkitty esimerkillisen selvästi etsaamalla. Merkinnät näkyvät helposti paljaalla silmällä. Piipussa patruunapesän kohdalla on Ranskan lilja (= teräshaulikelpoinen), Izhevskin tarkastuslaitoksen leima ja merkintä 90 MPa MOB. Mutta ilmeisesti tämä 90 MPa (900 bar) ei viittaakaan koeammuntapaineeseen vaan sallittuun maksimikäyttöpaineeseen! Mutta sitten ohjekirjassa puhutaan toista.

Yildiz 12/76 Professional Magnumin ohjekirjassa ei puhuta koeistuspaineista mitään. Piipussa ei ole mitään tehtaan merkintöjä koeammunnasta, mutta siinä ja lukossa on Suomen tarkastusleima leijona ja ”E09”. Tällöin tiedetään, että ase on koeammuttu Riihimäen asetarkastamossa. Paitsi että tämän tietävät vain harvat, eikä siitä ole aseessa mitään selkokielistä merkintää. Ja vielä harvemmat tietävät, että Riihimäellä koeammutaan 12/76 ja 12/89 haulikot 1320 barin (piezomitattuna) testipatruunoilla, kaksi patruunaa per pesä. Tämän merkkinä on leiman yhteydessä ”E”. Koepaine pudotettiin äskettäin 1370 barista 1320:een C.I.P.:n ohjeen mukaisesti.

Jos lähtisin tekemään kierroksen aseliikkeisiin ja tekisin tutkimuksen kaikista myytävistä uusista haulikoista, niin kymppi vetoa, että kierroksen seurauksena tulisin murheelliseksi. Että alle puolesta myytävänä olevista haulikoista löytyy selkokieliset merkinnät, joista tavallinen poluntallaaja ymmärtäisi, minkälaisia patruunoita saa ampua ja minkälaisia ei. Ja väitän, että useat aseiden myyjätkään eivät osaa antaa selvää vastausta paineviidakkoon, kun asiakas rupeaa utelemaan. Kokeilkaapa vaikka!

Kuva: Wikipedia

Tällaiset Suomessa – asemarkkinoiden periferiamaassa – suoritetut ”ratsiat” eivät riitä heiluttamaan suuren maailman haulikonvalmistajia. Siksi tuollainen markkinatutkimus olisi ajan ja rahan haaskuuta.

Ehkä tärkein katsottava asia uutta haulikkoa ostettaessa on Ranskan lilja. Se on teräshaulikoeistuksen merkki, ja toivottavasti merkki siitä, että aseen valmistaja on ottanut teräshaulien käytön huomioon asetta suunnitellessaan. Ja toivottavasti ase on koeistettu jo valmistajatehtaalla vähintään 1200 barilla, mikä on Ranskan liljan käytön edellytys. Kun ammutaan C.I.P.-merkittyjä patruunoita, niiden käyttöpaine ei saa ylittää 1050 baria. Täten jäisi huonoimmassakin tapauksessa turvamarginaalia 150 baria.

Jos ase on koeammuttu 1200 barilla, ei se tietenkään tarkoita sitä, että haulikko räjähtäisi kappaleiksi 1210 barissa. Kunnollinen aseteräs kestää ihmeitä, kuten Myytinmurtajat totesivat v. 2007. Mutta jokainen järkevä ampuja haluaa turvamarginaalia aseen kestävyyteen, sillä patruunan syttyminen tapahtuu kirjaimellisesti nenän edessä.

Kuva: Fabarm

Italialaiselle Fabarmille täytyy nostaa hattua tässä merkitsemisasiassa. He ovat vuodesta 2008 koeampuneet uudet haulikkomallinsa 1630 barilla. Kun tämä on myös markkinointijippo, merkintä tästä ammunnasta on leimattu selvästi piippuun.

Todennäköisesti monen muunkin valmistajan haulikot kestäisivät tuollaisen koeammuntapaineen, mutta Fabarm tämän aloitti, ja he osaavat hyödyntää tätä korkeapaineammuntaa kaupallisesti.

Haulikkopuolella kaivattaisiin standardisointia ja yhdenmukaisuutta kipeästi. Hyvä diktatuuri on parempi kuin huono demokratia. Tarvittaisiin tsaari. Paljon parjattu Euroopan Unioni voisi tällaiseksi ruveta. Tekisivät jotain hyödyllistä siellä rysselissä.