Luotipatruunoiden lyijykieltoa ei ole vielä näkyvissä Suomessa. Muualla maailmassa sen sijaan on. Ruotsissa saatiin aikalisä, mutta Kaliforniassa on jo alueita, joilla ei saa ampua lyijyä sisältäviä luotipatruunoita.

Monet valmistajat ovat vastanneet lyijykieltoon kupariluodilla, esim. Barnes ja Lapua. Amerikkalainen Nosler on esitellyt erikoisen ratkaisun lyijyvapaaksi luodiksi, BT Lead-Free. Esittelen sen erikoisuutena, vaikka en osaa ihan heti ajatella, mihin sitä Suomessa käyttäisi. Noslerin luodin sydän on nimittäin pieniä kuparipillereitä, jotka on löysästi sidottu hienoon muovirouheeseen. Kun luoti osuu maaliin, sen vaippa murtuu ja kuparipallukat lentävät kuin sirpalekäsikranaatista. Kyseessä on siis sirpaloituva luoti (frangible bullet).

Vastaavanlaisia luoteja on olemassa runsaasti yhdenkäden aseisiin. Niiden etuna on mm. kimpoamattomuus ja rajallinen lävistyskyky. Sen vuoksi niitä käytetään esim. sisärata-ammunnoissa. Myös monien maiden poliisit ja SWATit käyttävät tällaisia urbaaneissa ympäristöissä, ettei luoti lävistäisi tarpeettomasti seiniä.

Alkuun Noslerilla on tässä laadussa vain yhtä luotia: 35 grainin (2,27 g) painoista ja .224″ halkaisijaista, siis kaliipereihin 222 Rem., 223 Rem., 22-250 Rem., 220 Swift jne. Tämä kertoo, että luoti on tarkoitettu tuhoeläinten (varmint) ampumiseen. USA:n keskilännessähän on metsästysharrastus, jossa ammutaan preeriakoiria. Tällöin saaliin kunnolla ei ole merkitystä.

Kun kojootin turkis oli vielä jonkinlaisessa arvossa, käyttivät kojootinmetsästäjät sellaisia luoteja, jotka menivät puhtaasti läpi. Takavuosien oppaani Hal käytti Wyomingissa kojootille Armor Piercing– eli panssaria lävistäviä luoteja 30-06:ssaan. Mutta voisikohan tällainen Noslerin BT -luoti olla parempi turkismetsästykseen? Jos nahkaan tulisikin kahden reiän asemesta vain yksi, eli luoti ei tulisi lainkaan ulos?

Uutuusluodissa on oranssinvärinen polykarbonaattikärki, Noslerin kuuluisa Ballistic Tip. Luoti on tasaperäinen. Sen ballistiseksi kertoimeksi ilmoitetaan 0,200 ja poikkileikkaustiheydeksi 0,100. Luodin vaippa on ohut jotta sirpalevaikutus toteutuisi eli luoti hajoaisi heti maaliin osuessaan. Noslerin mukaan vauhtia maalissa pitää olla vähintään 488 m/s jotta luoti toimisi näin. Ylärajan asettaa vain nopeus, millä luoti pysyy vielä koossa ammuttaessa.

Lyijykiellon oikeutus

Nosler ilmoittaa tiedotteessaan, että he eivät ota kantaa luotipatruunoiden lyijykieltoon suuntaan eikä toiseen. He vain toteavat, että kun lyijykielto on kerran annettu, niin on heidän asiansa valmistaa tuote, joka täyttää annetut kriteerit.

Minäkin teen saman, eli en sano tuohon lyijykieltoasiaan juuta enkä jaata. Kun minulle on annettu tehtäväksi kirjoittaa uusista tuotteista, niin minähän kirjoitan. On lukijan asia sulattaa ja soveltaa tätä tietoa, tai sitten ei.

Lyijyn levittäjänä ampujat ja metsästäjät ovat maailman toiseksi suurin tekijä. Ampumista suurempi lyijyn käyttökohde on ainoastaan auton käynnistysakut. Silloin kun autobensiiniin vielä lisättiin tetraetyylilyijyä, liikenne oli ylivoimaisesti suurin lyijyn levittäjä. Mutta lyijytetty bensiini on nykyään historiaa Suomessa. USA:ssa siitä luovuttiin jo 30 vuotta sitten, Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Mutta itärajan takana palaa lyijybensa edelleen estoitta.

En ole lyijyfoobikko, mutta uskon siihen että lyijy on ihmisen elimistölle haitallinen raskasmetalli, ja että sille ei kannata huvikseen altistua. Olen keskustellut sekä ammattimaisen luodinvalajan että hauleja valmistavan yrittäjän kanssa. Molempien veriarvoja tutkittiin säännöllisesti, ja molemmille lääkäri lopulta sanoi että olisi viisainta kehittää jokin muu ammatti.

Mieleeni muistuu TV-kuva runsaan parinkymmenen vuoden takaa, jossa suomalainen naispuolinen ampumahiihtäjä piti varapatruunoita suussaan, mistä ne sai nopeimmin patruunapesään. En muista, olisiko silloin vielä (tai jo) ollut kuppeja varapatruunoille. Joka tapauksessa tämä ampujaneito piti 22 LR -patruunoita suussaan kuin tikkukaramelleja, vieläpä kieli lyijypäätä lipoen. Melko huimaa.

Olen käynyt Armoria Training Centren sisäampumaradalla Jyväskylän Kanavuoressa. Jokaisen ampumasession jälkeen ampujat johdatetaan käsienpesulle. Tähän toimenpiteeseen on myös asialliset tilat. En muista toista ampumarataa, jossa asiakkaita patistetaan pesemään kädet ampumisen jälkeen. Valtaosalla Suomen ulkoampumaradoista ei ole tietenkään edes mahdollisuuttakaan tähän.

  Kuva: Nosler, Inc.