Minulle putkahti sähköpostiin newsletter nimeltä ”24 Hour Campfire”. Alkuhämmennyksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseessä on amerikkalainen blogin ja keskustelufoorumin yhdistelmä, eli tämän Erä-saitin amerikkalainen kollega. Ilmeisesti eräs Ken Howell yritti panna pystyyn lehteä ”Hunt”, mutta se ei koskaan materialisoitunut. Sen sijaan hän ryhtyi julkaisemaan nettilehteä ”Smokelore” eli ”24 Hour Campfire”.

Vaikka sivustoilta löytyy mission statementkin eli ohjelmanjulistus, niin minusta tuntuu, että tässä on eräänlainen ”Aus die Liebe zur Kunst” eli rakkaudesta aiheeseen -ristiretki. Ken kertoo, että Campfire on yleisfoorumi alan ihmisille ja kehottaa ”levittämään sanaa aseveljillekin”.  No minähän levitän. Osoite on http://www.24hourcampfire.com/. Täältä löytyy kaikenlaisia artikkeleita aseiden, metsästyksen, kalastuksen, eräilyn ja vaeltamisen alueilta. Löytyypä tältä saitilta myös neuvoja wannabe eräkirjoittajille. Tai miksei kirjoittajille yleensäkin alasta riippumatta.

Maistiaisiksi käännän lyhennettynä yhden artikkelin täältä ”leiritulilta”. Se käsittelee rihlan nousua, joka on hyvää yleistietoa kaikille ballistiikkaa pohtiville. Kirjoittaja on John Barsness, kirjailija, aseharrastaja, metsästäjä, kalastaja, erämies, riistakokki ja kirjakustannusliikkeen omistaja Montanasta, tuolta USA:n upeasta erämaasta.

Rihlannousu 1–12 vs. 1–9 kaliiperissa 223 Rem.

Noslerin Ballistic Tip -luoti oli eräs liikkeelle paneva voima. Ennen sen introamista 1980 -luvun keskivaiheilla, useimmat ampujat näkivät 223:n vain keskimatkan varmint -patruunana. 300 jaardia pidettiin äärikantamana, sen pidemmälle ammuttaessa tarvittiin 22-250 Rem. tai 220 Swift.

Tällaisia muovikärkisiä luoteja ei ollut ennen. Nosler .224″ Ballistic Tip muutti radikaalisti ajatuksiamme sekä luodista että koko patruunasta. Ennen oli vain kahdenlaisia laajenevia luoteja, osavaippa ja reikäpää. Osavaipat laajenivat luotettavasti pitkillä ampumamatkoilla (tai mitä me pidimme pitkinä), kun taas reikäpääluoteja pidettiin tarkempina. Valitettavasti on niin, että jotta reikäpää laajenisi luotettavasti varmint -maalissa, reiän piti olla suurempi. Tämä taas tuhosi ballistista kerrointa tehokkaasti. Eikä B.C. ollut lyijykärkisissä osavaippaluodeissakaan kehuttava.

Mutta sitten tuli Ballistic Tip. Muovikärki peitti suuren reiän luodin kärjessä. Muovikärki paransi sekä ballistista kerrointa että luodin tarkkuutta, lisäksi luoti avautui paremmin.

Ammuin ensimmäisen kerran preeriakoiria 1980-luvun lopulla. Latasin 50 grainin Ballistic Tipejä lähtemään 3400 fps. Tarkkuus oli parempi kuin mitä olin koskaan saanut mistään varmint -kivääristä, alle &12;” kasa, 5 laukausta, 100 jaardia. Hiljakseen lisäsin ampumamatkaa 400 jaardiin. Patruunat tarjosivat laakeampaa lentorataa ja laajenivat vielä siellä kaukana.

Samaan aikaan yhä useampi alkoi käyttää 223:a pitkän matkan ammuntaan. He totesivat, että rekyylikin on tekijä suuria laukausmääriä ammuttaessa, ja että pitkän matkan tarkkuusammuntaan liittyy luodin nopeuden lisäksi sen paino. Monet ampujat tiesivät ennestään, että luodin paino on suurin tekijä sen tuulikestävyydessä, mutta nyt sanoma meni perille suuremmille joukoille. Raskaamman luodin käyttö edellyttää nopeampaa rihlan nousua.

Näihin aikoihin useat yritykset ryhtyvät valmistamaan ”peuraluoteja” .224″ halkaisijassa. En halua antautua keskusteluun 22 -luotien eettisestä sopivuudesta peurajahtiin. Totean vain, että uudet peuraluodit olivat pitempiä kuin 53 grainin Barnes Triple Shock, 55 grainin Trophy Bonded tai 60 grainin Nosler Partition.  Muovikärkiset luodit ovat pitempiä kuin lyijykärkiset tai reikäpäiset luodit. Aseissa ryhdyttiin käyttämään nopeampaa rihlan nousua ja ihmiset ryhtyivät ampumaan pitempiä luoteja. Levisi tietoisuus, että monissa kaliipereissa oli ammuttu vuosien saatossa liian lyhyitä luoteja rihlan nousuun verrattuna. Tämän käytännön seurauksena oli tarkkuutta huonontava ylistabiloituminen.

Minulla ja vaimollani on kolme 223 -kivääriä: Vanhempi raskaspiippuinen Remington M700 1–12 nousulla, Bushmaster 1–9 nousulla ja puoli-custom Remington 788 aktiolla ja E.R.Shaw’n 1–9 nousun piipulla. Eritoten 788 ampuu 68 grainin Hornady BTHP luoteja käytännöllisesti katsoen yhteen reikään 100 jaardilta. Se on myös tehokas varmint -luoti silloin kun tuuli puhaltaa reippaasti.

Laseretäisyysmittareiden ja kiikaritähtäinten etäisyysasteikkojen myötä 223 Rem. on osoittautunut toimivaksi kaliiperiksi 500–600 jaardin preeriakoirien ampumiseen. Miksi kärsiä suuremman kaliiperin (22-250, 220 Swift) aiheuttamasta rekyylistä jos vähemmälläkin tulee toimeen?

1–9 rihlannousu on osoittautunut toimivaksi myös 40 grainin supernopeilla muovikärkisillä luodeilla. Kun oman Remington 700 kiväärini piipusta aika jättää, niin tilalle tulee 1–9 nousuinen. Näin meillä on päätetty.

 

P.S. Lapualla on uusi 224″ (5,69 mm) luoti Scenar GB 527. Sen paino on 5,0 g (77 grains) ja sen kerrotaan olevan raskaimman luodin mikä voidaan ladata C.I.P. -normin maksimilatauspituuteen 77,40 mm. Tämä latauspituus toimii AR15-tyyppisten aseiden lippaissa ja syötössä. Luodin pituus on 27,00 mm.

Luodin muoto on HPBT (Hollow Point Boat Tail), eli reikäpää, peräpäästä umpinainen veneperäinen tarkkuusluoti. Se on pinnoittamaton, tompakkivaippainen ja lyijysydäminen. Sen soveltuvuus metsästykseen on tutkimatta. B.C. on erinomainen .402.

www.24hourcampfire.com