Keskustelupalstoilla on käyty väittelyä eri kaliiperien rekyylistä. Mielipiteet vellovat laidasta toiseen. Yhden mielestä 243 Win. ”potkii kovasti”, toisen mielestä 375 H & H Mag. on ”miellyttävä ammuttava”. Näistä subjektiivisista mielipiteistä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: Että rekyylintuntemus on kovin henkilökohtainen juttu!

Niinhän se onkin. Mutta jotain faktaakin on olemassa. Rekyyli on Wikipedian mukaan ”aseen laukaisusta syntyvä luodin liikesuunnan suhteen vastakkaissuuntainen liike, jonka liikemäärä on yhtä suuri kuin luodin tai vastaavan projektiilin saama liikemäärä.” ”Rekyyli muodostuu luodin piippuvaiheen kiihdytyksestä sekä ruutikaasuista, jotka purkautuvat suurella paineella ja nopeudella ulos piipusta luodin perässä, ja itselataavissa aseissa lisäksi lukon liikkeestä.”

Oikea termi on siis liikemäärä, mutta kansan suussa puhutaan voimasta ja sen vastavoimasta. Ja Wikipediakin osaa keventää kansanomaisesti: ”Rekyyliä kutsutaan puhekielessä potkuksi. Puhutaan siis paljonko ase potkaisee.”

Englanninkielisessä Wikipediassa aseen rekyylistä (Recoil) on täydellisempi esitys. Se on varsin kattava, mutta sen ymmärtäminen vaatii (a) turistienglantia parempaa kielitaitoa ja (b) oikeasti asiaan paneutumista. Mutta asiasta vakavasti kiinnostuneet, silvuplee. Sanakirja esiin, nuppi kirkkaaksi ja opiskelemaan.

Eri ihmiset kokevat rekyylin eri tavalla. Erot ovat sekä fysiologisia että psykologisia. Mutta aivan ensimmäiseksi kannattaa muistuttaa mieliin fysiikan peruslait, joita jo muinaiset kreikkalaiset filosofit pohtivat. Ja joita puki nykyisin tunnetuiksi lausekkeiksi 1900 vuotta myöhemmin Sir Isaac Newton.

Fysiikan peruslaeista johtuu…

  • Mitä kevyempi ase, sitä enemmän rekyyliä
  • Mitä raskaampi ejecta, sitä enemmän rekyyliä
  • Mitä nopeampi ejectan lähtö piipun suusta, sitä enemmän rekyyliä
  • Ejectan painoon on laskettava kaikki mikä lentää piipusta ampumatapahtumassa ulos, eli luoti, haulit, mahdollinen etutulppa, välitulppa, ruuti, nallin palava massa ja sankkiruuti
  • Ruudin paino on merkittävä tekijä, joka kannattaa muistaa laskelmissa (esim. VihtaVuori Reloading Manual, s. 195, 338 Lapua Mag., MAX 6,66 g ruutia N165). Moni luotikin on kevyempi kuin tämä ruutimäärä
  • Itselataavassa aseessa lukon ym. osien liikkuvat massat useimmiten toimivat vastasuuntaan pienentäen rekyyliä
  • Kaasunkääntölaitteet kuten suujarru ja äänenvaimennin pienentävät rekyyliä

Fysiologisia tekijöitä

Ammuttaessa ihminen on aseen lavetti, joka ottaa rekyylin vastaan. Olemme sotaleffoissa nähneet kuinka pyörälavetilla oleva kenttätykki laukaistaan. Koko vehje hyppää taaksepäin niin että tykki on suunnattava uudelleen jokaisen laukauksen jälkeen. Kiinteätä lavettia käytettäessä perustusten täytyy olla massiiviset. Esimerkiksi rannikkotykit on kiinnitetty peruskallioon valettuun betoniin.

Sama koskee ihmistä. Jos ampuja seisoo, keho myötää jonkin verran taaksepäin. Samoin olkapään lihakset myötäävät puristuen kokoon. Makuulta ammuttaessa keho ei enää peräydy, vaan lihakset joutuvat ottamaan kaiken rangaistuksen vastaan. Ampuminen tuntuu tuskallisemmalta. Asennosta riippuen perää vasten saattaa tulla olkapään luisempi kohta lihaksen asemesta. Jos erehtyy asettamaan aseen perän solisluun kohdalle, luu saattaa katketa. Näin on tapahtunut.

Raskaammin rakennettu ihminen ottaa rekyylin vastaan – absorboi rekyyliä – helpomman makuisesti kuin hento. Hänellä on raskaampi lavetti. Samoin ihmisillä on olkapäässä lihaa – tai silavaa – eri vahvuinen kerros. Luiseva olkapää antaa vähemmän anteeksi.

En ole itse plösöä sorttia. Erässä koeammunnassa, jossa oli yhtälönä kevyehkö (alle 3,1 kg) 12/76 haulikko ja 53 g haulilatauksella olevat patruunat, jo 12 patruunan ampuminen sai aikaan mojovan mustelman olkapäähäni. Tiedän, että Pentti Louhisola ei olisi ollut tällaisesta ampumisesta moksiskaan.

Hyvä esimerkki kovarekyylisestä aseesta on ”norsupyssy” eli Lahti L-39 20 mm panssarintorjuntakivääri. Kun oli tosipaikka edessä, ei sotilas kerinnyt rekyyliä ajattelemaan. Mutta entä jos aseella pitäisi ampua huvikseen? Tällaisia aseita on eksynyt USA:an. Siellä ampuvat omissa hauskanpidoissaan näillä ”Lathi”-kivääreillä, irvistelevät kivusta ja kehuskelevat, kuinka täällä erotetaan ”miehet poikosista”.

Tästä rekyylinsiedosta on tullut vääristynyt kehuskelun aihe. On machoa kehuskella että kestää kovarekyylisen aseen potkua ”eikä tunnu missään”. Tämä on mielestäni jonninjoutavaa puhetta, ihan masokistitouhua. No ottavathan ihmiset turpiinsa urheilun nimellä nyrkkeilyssäkin, mikä on yhtä pösilöä puuhaa.

Rekyylistä pyörii netissä lukuisia muka vitsikkäitä videoita, missä pahaa-aavistamattomalle ressukalle annetaan jokin kaamea kanuuna ammuttavaksi. Tässä linkissä on eräs niistä. Mutta ensi viikolla puhun rekyylin haitoista, psykologisista tekijöistä ja oppimisesta elämään sen kanssa.