Tämänkertainen blogi sai ideansa keskustelupastalta. Joku ihmetteli kun yksipiippuisessa Khan-merkkisessä haulikossa oli kaksi jyvää, eli yksi piipunsuulla, toinen keskellä piippua kiskon päällä. Kysyjä ihmetteli, mitä merkitystä tuolla keskijyvällä on. Se poiki tavan mukaan joukon vastauksia. Jospa minäkin sitten yhden muisteloksen heittäisin joukkoon tummaan.
Isälläni oli ajalta-ennen-sotaa peräisin oleva rinnakkaispiippuinen haulikko, jota pikkupoikana kuolasin ja kunnioitin. Paljon myöhemmin sitten ymmärsin sen Geco-haulikoksi. Geco (GECO, GeCo) oli Gustav Genschow & Co. A.G:n tavaramerkki. Genschow oli v. 1912 Saksan Durlachiin perustettu kauppahuone ja patruunatehdas, joka sittemmin laajeni mm. Berliiniin, Kölniin, Hampuriin, Königsbergiin (nyk. Kaliningrad), Karlsruheen, Suhliin, Nürnbergiin, Wieniin, Buenos Airesiin, Rio de Janeiroon ja Santiago de Chileen. II maailmansodan aikana Geco todennäköisesti valmisti myös aseita, niin kuin Saksassa kaikki kynnelle kykenevät tekivät.
1950-luvulla Genschow aloitti uudelleen ja toimi yhteen aikaan mm. LapuanPatruunatehtaan maahantuojana. Dynamit Nobel AG osti yrityksen 1963. V. 2005 RUAG Ammotec osti Dynamit Nobelin. Gustav Genschow yrityksenä on hävinnyt pois, mutta tavaramerkkinä ja brändinä GECOa käytetään edelleen mm. pienoiskiväärin ja pistoolin patruunoissa. Se on esillä v. 2008 IWA-luettelon tuotemerkkihakemistossa.
 |
Mutta haulikostahan piti puhua. 1920-30-luvulla Geco toimi paitsi valmistajana myös vienti- ja tuontiliikkeenä. Yllä nähdään, että se toimi myös ulkomailla. Skoha (Suojeluskuntain Kauppa Osakeyhtiö) toi maahan Gecon haulikoita ja pienoiskivääreitä, ja sieltä isänikin oli todennäköisesti haulikon ostanut. Geco ei ollut siihen aikaan asevalmistaja, vaan haulikko oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä Suhlissa tehty. |
Siinä oli ajan side-by-side hengen mukaan matala tähtäinkisko piippujen välissä ja kiskossa kaksi jyvää. Isompi valkoinen nuppi nökötti piipun suulla ja pienempi messinginvärinen keskemmällä kiskoa. ”Tämä on Lyman-jyvä”, selosti isäni keskimmäisestä. Tämä etsaantui pikkupojan kovalevylle niin että muistan sen vuosikymmenienkin jälkeen.
 |
Ja vasta vuosikymmenien jälkeen ymmärsin, että v. 1878 perustetulla Lyman GunSight Companylla oli niin vahva markkina-asema niin jyvissä kuin takatähtäimissäkin, että Lymanista tuli samanlainen yleisnimi kuin hetekasta tai monosta. Kaikki tähtäimet olivat ”lyymaneita”. On täysin mahdollista, että saksalaiset haulikonvalmistajat ostivat jyviä Lymanilta, tuolta tähtäinekspertiltä. |
Gecossa siis oli kaksi jyvää. Miksi? Nopeassa liikkuvan maalin ammunnassa ei jyviä kerkiä katselemaan, sillä katse on kohdistettava maaliin. Nuorikaan silmä ei pysty tarkentamaan teräväksi keskijyvää, piipun päässä olevaa jyvää ja sanokaamme 20 m päässä olevaa maalia samanaikaisesti. Eikä kerkiä. Liikkuvan maalin ammunnassa on unohdettava jyvät ja katsottava maalia. Kivääriammunnassa tilanne silmän tarkentamisen osalta on toinen ja pistooliammunnassa taas kolmas.
 |
Myös vuoden 1980 kiekkohaulikossani on kaksi jyvää. Ne ovat 32 sentin päässä toisistaan. Olin aikoinani antanut itselleni kertoa, että niistä pitäisi muodostaa kahdeksikon muotoinen kuvio, etujyvä keskijyvän päällä. Silloin haulikko istuu oikein poskella. Ammuin kansallista singelitrappia, jossa ase asennetaan olkapäälle valmiiksi. Ennen laukausta kerkiää tehdä vielä tarkistuksen jyvien asennoista eli aseen oikeasta istumisesta. Sen jälkeen jyvät unohdetaan ja skarpataan katse sinne mistä kiekko tulee näkyviin. |
Niin monta mieltä kuin miestäkin
Tätä blogia varten syötin Googleen hakusanat ”shotgun middle bead” ja katsoin, mitä viiksekkäät isot pojat maailmalla aiheesta puhuvat. Kävi melko pian ilmi, että keskijyvän tarpeellisuus tai välttämättömyys jakoi ihmiset kahtia. Keskustelupalstoilla kyseltiin, että mistä sellaisen keskijyvän saisi ostaa, kun haulikossa ei sellaista ole. Toinen taas kyseli, että miten sen saisi helpoimmin hävitettyä kun se häiritsee.
Eli klassinen äiti ja tytär dilemma. Yleisesti vastauksina kerrottiin että Lymanhan niitä jyviä tekee, ja asennus olisi reiän poraus kiskoon ja kierteitysjuttu. Aiheesta löytyy jopa YouTuben video. Tehtaalla asennetut keskijyvät ovat useimmin kierteillä kiinni, ja ne irrotetaan kiertämällä vastapäivään. Jos tehtaalla on käytetty kierrelukitetta, saattaa irrottaminen vaatia lämmittämistä. Mutta sen verran maltillisesti, ettei kiskon ja piipun välinen juotos pehmene tai peräti irtoa.
 |
Uudehko juttu on valoa johtavat kuidut, joiden eräs merkki on Hi-Viz. Näiden käyttö ja asentaminen on taas oma juttunsa, johon en nyt kajoa. Siitäkin löytyy video. Riittänee kun sanon, että valokuitujutuille on jo muodostunut oma uskollinen kannattajajoukkonsa. He jopa väittelevät siitä jyvän oikeasta väristä, valinnan varaa kun on. Värin vaihto on helppoa ja nopeata.
|
Mutta jos vielä mennään tuohon keskijyvään ja sen tarpeellisuuteen, niin poimin keskustelupalstalta tällaisen mielipiteen: ”Se on jokaisen oma henk. kohtainen asia, miten ase käy olalle, ja miten tähdätään. Jos kaksi jyvää minulle sopii, niin silloin sivulliset ei ala kuittailemaan muuta. Piste.”
Ugh. Hyvin puhuttu.
