Internetissä on sivusto Tunturisusi. Sieltä löytyy tietoa myös oravasta ja oravan turkiksen merkityksestä Suomen historiassa. Suora lainaus: ”Oravannahkoja! Oravannahka on ensimmäinen suomalainen raha. Vuosisatoja sitten oravannahka oli tärkeä maksuväline, jolla oli suuri taloudellinen merkitys ja useimmiten maksettiin verotkin oravannahkoina.”

     
Kuva: Matti Parkkonen/Wikipedia   ”Jo keskiajalla vietiin Suomesta runsain määrin oravan nahkoja muualle maailmaan. Erään turkulaisen kauppiaan kerrotaan laivanneen vuonna 1391 Tallinnaan 400 000 turkista, joista noin puolet oli oravan nahkoja. Oravan nahat toimivat vaihtokaupan ja verotuksen välineenä. Asiakirjat kertovatkin keskiajalla oravan olleen paikoitellen jopa niin harvinainen, ettei rahvas voinut saada niitä metsästetyksi. Oravan nahkoja ei käytetty vain vaihtokaupassa maksuvälineenä, niistä saatiin yhdistelemällä lämpimiä vaatteita. Varsinkin 1800-luvun alussa oravan nahkaa käytettiin hattujen raaka-aineena yleisestikin. Historian tutkijoiden mukaan nykykielen sana raha oli alkuaan oravan nahkojen nimitys, josta sen käyttö vähitellen yleistyi. ”

”Taitava oravamies sai hyvänä oravavuonna 10-15 oravaa päivässä. Niinpä lehmän hankinta onnistui ahkeralta metsämieheltä runsaan viikon uurastuksen jälkeen, sillä yksi lehmä vastasi 100 oravannahkaa.”

Oravannahkojen jälkeen tuli riikintaalereita, ruplia ja v. 1860 Suomen markka. Vuonna 2002 siirryttiin euroon, jolla ainakin vältetään omaan markkaan liittynyt devalvaatioriski. Mutta löytyypä vielä 1950-luvulta merkki oravannahan voimasta. Ote Olli J. Ojasen kirjasta ”Volvo – Muistoja Pohjolasta”: ”Huhtikuussa 1953 saatiin Ylitorniolla muutaman varoituslaukauksen ja kahteen valtioon suuntautuneen takaa-ajon jälkeen Suomen valtion haltuun hevoskuormallinen oravannahkoja, arvoltaan yli neljännesmiljoona markkaa.” Oravannahkoja kannatti näemmä jopa salakuljettaa!

     
Lähde: Wikipedia   Vuoden 2005 alkuun asti Pohjois-Karjalassa oli kunta nimeltä Kiihtelysvaara. Sen vaakunassa on neljän puuhkahännän nahat. Kiihtelys on nimittäin vanha suomalainen oravannahkojen kaupassa ja verotuksessa käytetty määrän yksikkö, 40 oravannahan nippu. Kiihtelysvaarassa asuu Jarno Saukkonen, joka harjoittaa turkispyyntiä harrasteena. Kysyin häneltä oravan pyynnistä, sillä hänen pitäisi oravapitäjässä asuvana tietää. Mutta hän ei jaksa oravista juuri syttyä:

”Kyllä se mahtaa niin olla että oravasta saa parhaan hinnan kun ampuu sen ja pistää näätänloukkuun syötiksi ja sen näätän sitten vetää taanalle. Itse en ole koskaan myyntiin oravaa laittanut. Muutaman olen tosin nylkenyt Ilosaarirokkiin poikamiesklubin rekvisiitaksi viirinkylkeen kotikuntaan viittaamaan. Nykyään näätä ja supi ovat ainoat mitä kannattaa turkismyyntiin Vantaalle laittaa.”

Jarno Saukkonen tekee niin kuin saarnaa. Hänen turkisbisneksensä on ollut niin tuottoisaa, että sillä on hankittu kivääri ja päälle kiikari.

Aina ei ole ollut näin. Ensi viikolla kuulemme vanhemman metsästäjän ajatuksia ja muisteloita oravasta. Ja voiko oravaa syödä?