Kuten jokainen tietää, aselupa-asiat ovat tällä hetkellä Suomessa luupin alla. Enää ei ole kysymys siitä, tullaanko aselaille tekemään jotain. Kysymys on siitä, mitä sille tullaan tekemään. Useita työryhmiä istuu ja pohtii asiaa. En halua kiirehtiä asioiden edelle enkä eritoten maalata piruja seinälle, mutta joitain rajoituksia on varmasti edessä. Jotta asekielteinen heiluri ei heilahtaisi ääriliikkeessään liian pitkälle, on sille tarjottava hillitsevää vastavoimaa, moderointia. Eräs tapa vaikuttaa on lobbaaminen.

Wikipedian artikkelin lobbauksesta voi lukea yllä olevaa linkkiä klikkaamalla, mutta seuraavassa on eräs olennainen lausahdus: ”Lobbausta voi tehdä ottamalla aktiivisesti yhteyttä vaikuttajiin. Kooltaan suurimmissa demokratioissa kuten Yhdysvalloissa ja Euroopan suurimmissa maissa lobbauksesta on kehittynyt kova, kunnioitettu ja hyvin palkattu ammatti.”

Suomessa lobbaaminen ei ole samaa luokkaa kuin Washington D.C.:ssä tai Brysselissä, eikä aseiden omistajilla ole siihen työkaluakaan. Työmarkkinatermejä käyttäen suomalaiset aseiden omistajat ovat ”villejä” tai ”järjestäytymättömiä”. Suomesta puuttuu laajapohjainen aseiden omistajien etuja valvova toimija (yhteisö, järjestö tms.). Koiraihmisilläkin on tehokkaammat vaikutuskeinot kuin aseenomistajilla. Mutta jokainen voi lobata ruohonjuuritasolla ja kotikonsteja käyttäen.

Olen aikaisemmassa blogissani todennut, että Suomessa on 650 000 aseluvan haltijaa. Heillä on yhteensä runsaat 1 620 000 asetta. Tällä hetkellä kerätään nimiä aseiden täyskieltoa vastustavaan adressiin. Siinä on tällä kirjoittamalla 39 453 nimeä. 39 000 luvusta 650 000 on 6 (kuusi) prosenttia. Käsittämättömän pieni osuus. Esim. Metallityöväen liitolla on 165 000 jäsentä. Jos aseiden omistajat järjestäytyisivät, sillä olisi voimaa neljän Metalliliiton verran! Tämähän on utopiaa, mutta mukava ajatusleikki kuitenkin.

Aseenomistajien passiivisuuteen adressin suhteen voi olla monta syytä. Eräs niistä on tietämättömyys. Tämä poistuu nyt: http://www.adressit.com/aseet . Nimen laittaminen siihen on helppoa. Step-by-step ohjeet löydät seuraavasta: http://www.eralehti.fi/keskustelu/t8989 . Helppoa kuin heinänteko.

Toinen mahdollinen syy passiivisuuteen on adressin sananmuoto. Sen otsikko on ”Aseiden totaalikiellon vastustaminen”. Jotkut ovat pitäneet tätä epäonnistuneena. Monet ajattelevat, että ”ei nyt sentään totaalikieltoa Suomeen tule…” ja jättäneet adressin sen vuoksi huomiotta. En minäkään näe, että totaalikieltoa olisi tulossa, mutta jollain lailla olisi päättäjiä muistutettava 650 000 aseenomistajan olemassaolosta. Mitä enemmän nimiä, sitä parempi. Suomen aktiivi-ikäisestä väestöstä (20-64 v.) 35 %:lla on aseita. Tämä väestö äänestää vaaleissa. Tämä voima on jollain lailla näytettävä poliitikoille ja sitä kautta toimeenpanevalle elimelle eli ministeriölle.

Helsingin Sanomat 30.12.2008  
Helsingin Sanomat 30.12.2008

Alussa puhuin lobbauksesta. Kannoin hyvin vaatimattoman korteni kekoon 8.12.2008, kun kerroin kansalainen Pekka Suurosena 40 lehdelle, että tällainen aseiden kieltoa vastustava adressi on olemassa, ja kerroin mistä se löytyy. Ajatteluni mukaan, vaikka lehti ei juuri nyt asiasta mitään kirjoittaisikaan, asia olisi lehden toimituksen tiedossa. Ikään kuin takaraivossa muhimassa, että osaisivat seurata tilannetta.

Mahdollisesti tämän seurauksena Helsingin Sanomat kertoi 30.12.2008 sivulla A6 uutisena, että aselupien säilyttämisen puolesta on adressiin kirjoittanut nimensä 39000 ihmistä. Helsingin Sanomat on Suomen tehokkain media, sillä sitä lukee lähes miljoona suomalaista eli viidennes kansasta. Se on suurilevikkisin sanomalehtemme.

 

Aseiden omistajilla on oikeus – ja pitää olla oikeus – puolustaa mahdollisuuttaan omistaa aseita. Ampuminen ja metsästäminen ovat harrasteita harrasteiden joukossa. Aivan siinä missä kalastaminenkin. Aseihmisten tulee kulkea selkä suorana, pää pystyssä ja puolustaa oikeutta harrasteeseensa.

Erinomaista Uutta Vuotta 2009!

P.S.: Ote Tasavallan Presidentin uudenvuoden puheesta 1.1.2009:

”Joudun tänäkin vuonna puuttumaan suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaisuuteen. Olen siitä todella huolissani. Viime vuodenkin aikana moni suomalainen menetti rakkaansa väkivallan uhrina. Kauhajoen koulusurmat viime syyskuussa ja useat muut väkivallanteot eri puolilla maata ovat järkyttäneet meitä kaikkia.

Koulusurmat ja muu julkista huomiota saanut väkivalta ovat valitettavasti vain jäävuoren huippu. Maassamme surmataan vuosittain yli sata ihmistä. Henkirikollisuus on suurelta osin miesten keskinäistä väkivaltaa, mutta kymmenet naiset menettävät vuosittain henkensä lähisuhdeväkivallan uhreina. Raiskaukset ja muu väkivalta on vielä tätäkin yleisempää. Me emme voi emmekä saa ummistaa silmiämme tältä. On saatava aikaan muutos.

On paljon syitä, jotka johtavat väkivaltaan. Viime kädessä väkivalta on yksittäisen ihmisen teko, josta hän kantaa vastuun ja tätä ei tule väheksyä.
Voimme vaikuttaa asiaan myös yhteisin toimin. Yleinen hyvinvointipolitiikka ehkäisee syrjäytymistä. Riittävät mielenterveyspalvelut tai ennaltaehkäisevä sosiaalityö olisivat voineet auttaa monissa tilanteissa. Koulukiusaamiseen on puututtava ajoissa. Väkivaltakäyttäytymisen kovuuteen vaikuttavat myös ampuma-aseiden suuri määrä ja rankka alkoholin käyttö.

Ei ole olemassa yhtä ihmekeinoa väkivallan poistamiseen, mutta on monia tehokkaita tapoja sen vähentämiseen. Olen tyytyväinen, että hallitus ja eduskunta ovat ryhtyneet toimenpiteisiin alkoholin haittavaikutusten vähentämiseksi ja käsiaseiden saannin rajoittamiseksi. Toivon, että molempien asioiden osalta edetään määrätietoisesti ja rivakasti. Kannustan myös edelleen väkivaltakäyttäytymisen muuhun vähentämiseen. Väkivallan ei tule kuulua meidän elämäntapaamme.”