Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista tuomiopäivän pasuunoiden pauhua talousuutisissa. Huonot uutiset alkoivat kiiriä USA:sta jo yli vuosi sitten. Nyt meille kerrotaan, että ”Suomi saattaa joutua kärsimään muiden maiden vaikeuksista”, tai että ”Taloudellinen lama iskee rajusti Suomeen”, tai kaikkea tältä väliltä. Kun kansanedustaja, entinen valtionvarainministeri, nykyinen Eduskunnan puhemies Sauli Niinistökin on naama normaalia enemmän kurtussa (YLE A-Plus 29.10.), niin asia lienee vakava.

Helsingin Sanomat 30.10.2008 sivu A3

Lehdistä ja televisiosta tulee nyt jatkuvalla syötöllä uutisia tuotannon supistuksista, lomautuksista, irtisanomisista, tehtaiden sulkemisista. Maailman talouden ongelmat ovat tuntuneet jo Venäjälläkin, jossa tuontiautojen kauppa on pysähtynyt kuin seinään. Jos Luumäen Jurvalan kylässä huokaistaankin helpotuksesta, niin Hangon sataman suunnalla on satoja työpaikkoja liipaisimella.

Epäilemättä edessämme on laihoja vuosia, mutta mielessäni herää kysymys, onko nyt vallalla jo hysteria. Ylenpalttinen toitotus kulutuskysynnän pienenemisestä johtaa varmasti juuri kulutuskysynnän pienenemiseen. Kuulin seuraavan opettavaisen tarinan 1960-luvulla, silloin kun snagarit olivat vielä kova sana stadissakin.

Olipa kerran snagari Kallion Karhupuistossa, oli sijainnut siellä jo kauan. Kauppa kävi, koskapa Bärtsin parskit starbat ördaili snadissa stakassa Oivasta ja Tenkasta iltaskruudikselle. Itse asiassa, kauppa oli käynyt niin hyvin, että nakkikeisari katsoi voivansa kouluttaa poikansa korkeammalle kaupalliselle tasolle ja sponsoroi kersansa Kauppakorkeakouluun. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tämä oli jo syventynyt kansantalouden saloihin.

”Fatsi, sun tarttis vähän demppaa noita sisäänostoja. Lama on tulossa. Älä tsöbaa niin reteesti noita nakkeja!” ”Mutta kun kauppa käy”, isä jäpitti vastaan. ”Usko nyt mua, fatsi! Lama on tulossa! Meille on Kauppakorkeassa puhuttu!” No, isä uskoi korkeammin koulutettua vesaansa ja pienensi nakkiostoja. Sillä seurauksella että viimeisille yökyöpeleille ei riittänyt enää nakkia hodarin väliin.

Näin loppuyön asiakkaat oppivat menemään toiselle snagarille, joten Karhupuiston kioskin myynti pieneni. Nakkikeisari tilasi vähemmän nakkeja koskapa niitä meni kaupaksi vähemmän. Ja nakit loppuivat aina vain aikaisemmin. Ja asiakkaat vähenivät. Loputkin asiakkaat kyllästyivät hakemaan ei-oota ja siirtyivät toisten snagarien asiakkaiksi.

Kun asiakkaat loppuivat kokonaan, snagarin luukulle piti naulata kakkosneloset ristiin. Isä oli suruissaan elämäntyönsä tuhoutumisesta mutta poika palautti mieliin: ”Mähän sanoin että lama on tulossa!”

Tässä anekdootissa on totuuden siemen. Taloudellinen huolellisuus ja varovaisuus ovat aina hyvästä, kaikkina aikoina, mutta eritoten laskusuhdanteen aikana. Kuitenkin kapitalistisenmarkkinatalouden järjestelmä elää kulutuksesta, oli tämä sitten hyvästä tai pahasta. Love it or leave it. Jos kulutus romahtaa, niin talouskin romahtaa.

Kauppa ymmärtää tämän ja tekee erikoistarjouksia pitääkseen pyörät pyörimässä. Nyt olisi oikea aika ostaa jos (a) todella tarvitset sen tuotteen, (b) sinulla on varaa siihen juuri nyt, (c) löydät tai osaat etsiä tuotteen ”oikeaan hintaan”. Menestyksekkäät pörssihait tietävät tämän. Osakkeet kannattaa ostaa silloin kun ne ovat halpoja. Ei silloin kun amatöörisijoittajat ovat ostohuumassaan ja nopean voiton odotuksissaan ajaneet niiden hinnat taivaisiin.

Lainarahalla ostaminen on kuitenkin riskibisnestä. Muistan ajan, jolloin luottokortti oli todella harvojen herkkua. Täytyi täyttää monenlaisia vaatimuksia, että sellaisen sai. Tällä hetkellä luottokortteja tyrkytetään ikkunoista ja ovista. Minulla on nyt kuusi Visa/MasterCard korttia, joista vain yhden olen itse hakenut. Muut viisi ovat tulleet omituisesti pyytämättä, kylkiäisenä tms. En käytä niitä. Mutta jos käyttäisin hulvattomasti, saisin helposti aikaiseksi kymmenien tuhansien eurojen velat. Kahdessa kuukaudessa olisin nesteessä.

Olen huolissani yhdistelmästä laskeva taloussuhdanne ja luoton tyrkyttäminen. Se koituu varmasti miinaksi harkitsemattomille ja heikoille. Seuraukset tulevat näkymään.

Olen päiväunissani haaveillut Chrysler Sebringista. Nyt olisi oikea aika ostaa se. Autokeskus lähetti minulle tarjouksen Sebringista 5 % käsirahalla ja 0.5 % korolla. Heittäisi kaupanpäälle vielä yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Vuonna 1992 ostaessani autoa raha maksoi minulle 15.9 %. Mutta minulla ei ole varaa Sebringiin, siksipä en osta sitä. En, vaikka varani riittäisivät käsirahaan ja luottoa saisi viheltämällä. Olen vahva tahdossani.

Mutta talouden pyörät on pidettävä pyörimässä. Niinpä kävin ostamassa Motonetista viiden LEDin lippisvalon. 2,90 euroa. Olipa vielä merkiltään ERÄ – Ä-pilkut ja kaikki. Sekin oli rajussa tarjouksessa. Normaalihinta olisi ollut 5.90 euroa. Alennusta tuli yli 50 %. Hyvä ostos. Ja pyörät pyörivät.

Vaan olisi se Sebring kaunis auto.

http://en.wikipedia.org/wiki/Chrysler_Sebring_(sedan)