Edellisessä blogissani kerroin vipulukkokiväärin historiasta yleisesti. Lopussa kerroin että Marlinin vipulukkoinen malli 1895 sai kunnian olla 30. miljoonas Marlin Firearmsin valmistama ase. Tämän kiväärin juuret ulottuvat peräti vuoteen 1893, joskin viimeisin suurempi remontti oli tehty niinkin ”myöhään” kuin 1948. Väitän kuitenkin, että tämän aseen uutuusversio 308 MXLR ja sen uutuuspatruuna .308 Marlin Express ovat uusinta uutta, mitä vipulukkorintamalla on tarjolla.

Tällaista asetta tuli kokeiltua. Uutta aseessa on laminoitu puutukki, rosterimateriaali ja spitzerkärkinen kaliiperi .308 Marlin Express. Tällä patruunalla tehdas väittää aseen painivan tasavertaisesti .308 Win.-kaliiperin kanssa esim. ampumaetäisyyden suhteen. Varsinainen esittely aseesta tulee aikanaan printtimediaan. Mutta otsikossa kysytään, onko vipulukko jo aikansa elänyt? Ja onko pulttilukon käyttö näppärämpää kuin vipulukon, vai meneekö se toisin päin?

Koeampujana toimi halikkolainen Kimmo Iivonen, 53, todellinen ampujaveteraani. Hänen ampumahistoriaansa kuuluu 33 vuotta ja 130 000 laukausta. Hänen bravuurilajejaan ovat metsästysluodikko ja -haulikko sekä kiväärisiluetti, mutta on hän kerinnyt ampumaan yhdenkäden aseillakin. Euroopan- ja Suomenmestaruuksia on toistasataa. Tänä kesänä hän toi palkintokaappiin lisää täytettä: Siluetin MM-kilpailuista kaksi kiväärilajien joukkuemaailmanmestaruutta ja pari kuukautta myöhemmin SM-kilpailuista kolme henkilökohtaista kultaa. Kimmo on myös metsästänyt 30 vuotta ja kaatanut 14 hirveä sekä 60 peuraa. Kun hän on harjoittanut myös ajastettuun aikaan sidottuja kiväärilajeja, niin katson hänet varsin päteväksi vertailemaan vipulukon ja pulttilukon käyttökelpoisuutta keskenään.

  Kimmo Iivonen ja Tikka M558

Kellotettiin kuinka nopeasti saadaan ammuttua kolme tähdättyä laukausta. Lopuksi vielä ammuttiin viralliseen pohjoismaisen metsästysluodikon kauriskuvaan 50 metrin matkalta. Kellotus ei ollut sekunnin tuhannesosan ajanottoa practical-timerilla, vaan proosallisesti rannekellon sekuntiviisarista katsomalla. Tällä tarkkuudella kolmeen tähdättyyn laukaukseen meni tasaisesti 5-6 sekuntia. Sama aika saatiin pulttilukolla kuin vipulukollakin. Asetyyppien toiminnoille ei saatu mitään eroa. Vipulukko ei ole toiminnallisesti parempi eikä huonompi, ei nopeampi eikä hitaampi.

Kimmo on ampunut pulttilukolla enemmän kuin naapurin erkit yhteensä, mutta ei vipulukkokaan hänelle aivan vieras asetyyppi ole. Pikakokeen tuloksena voidaan sanoa, että vipulukkofanien väittämä aseen lataamisesta tähtäinkuvaa menettämättä ei pidä paikkansa. Ja toisaalta, kyllä osaava saa pulttilukonkin lippaasta nopeasti tuoreen patruunan pesään.

Kuva: Pekka Suuronen

Pelkästään käyttöergonomian ja toimintanopeuden osastoilla asetyypit katsottiin yhdenvertaiseksi. Marlinin muut ominaisuudet, käyttökelpoisuus, tarkkuus ym. selviävät sitten aikanaan printtimediasta.

USA:ssa vipulukon etuna pidetään sitä, että satulakotelossa kiväärin sileät posket eivät aiheuta ratsastajan reiteen tai hevosen kylkeen mitään häiritsevää muhkuraa kuten pulttilukon kammen nuppi tekisi. Suomessa ratsain tapahtuva metsästys on niin harvinaista, että tuo argumentti ei meillä oikein pelitä.

On todettava, että B. Tyler Henry oli kova asesuunnittelija kehittäessään vipulukkokiväärin v. 1860. Vaan yhtä kovia poikia olivat belgialainen Léon Nagant ja venäläinen Sergei Mosin kehittäessään ”trechlineynaja vintovka obraztsa 1891 goda”n eli kolmen linjan kiväärin M1891 Mosin-Nagant. Olihan pulttilukkoja ollut aiemminkin, mutta tällä aseella pulttilukkorepertterin konsepti löi lopullisesti itsensä läpi ja rupesi samalla nakertamaan jalansijaa vipulukolta. Kolmen linjan kivääri on asehistoriallisesti yhtä merkittävä kuin seitsemän vuotta myöhemmin syntynyt M1898 Mauserkin.

Loppukaneettina toteamme, että vipulukkoinen kivääri on yhä elinkelpoinen konstruktio. Tämän toimintatavan valitsevat oman polkunsa tallaajat.

Kuva: Pekka Suuronen

Kimmo Iivonen + Marlin MXLR + avotähtäimet + .308 Marlin Express + 5 sekuntia = kuollut kauris