Asehistorian kirjoja yöpöydällään pitävät tietävät, että eräs Benjamin Tyler Henry patentoi v. 1860 Henry-kiväärin, josta voidaan katsoa vipulukkokiväärin pitkän karriäärin alkaneen. Patentoi muuten lähes päivälleen 148 vuotta sitten. Eräs Oliver Fisher Winchester osti sitten Henryn putiikin ja miehenkin, siirsi tehtaan New Haven, Connecticutiin ja nimesi yrityksen uudestaan Winchester Repeating Arms Companyksi. Loppu onkin sitten historiaa, niin kuin tavataan sanoa. Kaikki tiedämme, että vipulukko ja Winchester ovat lähes synonyymejä.

Jotkut saattavat ihmetellä, miksi yleensä haaskata palstatilaa vipulukoille, näin vanhalle asetyypille. Ajatellen lisäksi että vipulukot eivät ole oikein koskaan kuuluneet Suomen historiaan muuten kuin lännenleffojen, Tex Willerin ja John Waynen kautta.

  Winchester 1895

Mutta komento takaisin. Onhan meillä ”ryssän vinsu” eli Winchester M1895. Näitä tuli Suomeen tuhansia vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä, kun niitä jäi keisarillisen Venäjän sotilailta. Tai otettiin pois, kuinka vain. Tsaari oli tilannut 300 000 näitä vipulukkoja oman sotaväkensä kaliiperissa 7.62 x 54R. Amerikkalainen toimittaja Bart Skelton (SkeeterSkeltonin poika) on kaivanut esille tiedon, että 293 816 kappaletta kerittiin toimittamaan ennen v. 1917 vallankumousta. Sen verran jäi jenkkeihin, että ase tässä kaliperissa tunnetaan sielläkin.

Oli aika, jolloin näillä kivääreillä oli Suomen sotaväen varusnumerokin. Näitä aseita on harvoja jäljellä alkuperäiskunnossa, enemmän muutettuina hirviaseiksi. Monet muutettiin kaliiperiin 8.2 x 53R, jotkut kaliiperiin .45-70 Govt., kun sellainen muoti rantautui Suomeen 25 vuotta sitten.

Maailman tunnetuin nimi vipulukoissa on Winchester. Winsuhan loi koko asetyypin, mutta oli se toki suuri valmistajakin. Parhaimmillaan Winchesterillä oli 21 000 työntekijää ensimmäisen maailmansodan vaiheilla, joskin toki silloin valmistettiin sota-aseitakin. Myös elokuvateollisuus on ollut Winchesterin nimelle suopea, ja ennen kaikkea promotyötä teki sen valovoimaisin mannekiini John Wayne, ”The Duke”. Mutta ei Winchesterinkään taival ollut ohdakkeista vapaa. Se vaihtoi omistajaa ainakin neljä kertaa ja joutui suoritustilaan ainakin yhtä monta. Lopulta legendaarinen New Havenin tehdas suljettiin lopullisesti v. 2006. Winchester-brändi jäi elämään Browning Internationalin omistuksessa. Nimen käyttöoikeudesta on tehty kaupat Olin Corporationin kanssa vuoteen 2021 saakka.

Sakokin on valmistanut vipulukkoja. Ensimmäinen malli oli VL61, josta kehitettiin varsinainen tuotantomalli VL63. Näitä valmistettiin alun toistakymmentä tuhatta. Aloitteen tekijäksi ehdotetaan Sakon sen aikaista USA:n maahantuojaa Firearms Internationalia. Aseet olivat tarkoitetut USA:n markkinoille, mutta niitä eksyi myös Australiaan. Suomeen Sakon vipulukkoja jäi vain vähän.

1980-luvun alussa teksasilainen tulisieluinen Sako-fan Mims C. Reed perusti Sakon keräilijöiden yhdistyksen, Sako Collectors Association (SCA). Sillä oli jonkinlaista kantavuutta ja jäseniä yli 600, myös USA:n ulkopuolella. Hän houkutteli Sakon valmistamaan vielä pienen erän VL 63 kivääreitä, erikoismallia SCA Commemoratives. Nämä olivat metalliosiltaan hienosti viimeisteltyjä, mutta tukkipuu oli tavanomaista.

www.worldguns.ru

Aseet oli numeroitu ”1 of 175”, ja niitä tehtiin kaliipereissa .243 Win. ja .308 Win. SCA on sittemmin hajonnut, erään arvion mukaan Sakon tehtaan tuen puutteeseen. Uusien vipulukkojen tuleminen Sakolta on äärettömän epätodennäköistä.

Winchesterin poistumisen jälkeen vipulukkoja valmistavat USA:ssa vielä Marlin, Savage, Mossberg, Ruger, Henry… Browning BLR valmistetaan Japanissa. Brasiliassa tehtaillaan Rosseja. Italiassa useat valmistajat valmistavat replikoita erilaisista vipulukoista lähinnä USA:n markkinoille. Näitä myydään valmistajien omilla brändeillä A.Uberti, D. Pedersoli, F:lli Pietta, Armi Chiappa, mutta myös muilla nimillä.

V. 1870 perustettu Marlin Firearms Company on maailman suurin vipulukkojen valmistaja. Marlinin 30. miljoonas ase valmistui v. 2008, ja se oli tietysti vipulukko, malli 1895 CB. Marlin oli Winchesteriä suurempi valmistaja vielä tämän elinaikanakin.

Ovatko vipulukon toissa vuosisadalta ja viime vuosituhannelta  peräisin olevat tekniset ratkaisut vielä toimivia? Onko vipulukolla elintilaa Suomessa, pulttilukkolandiassa? Mitä vipulukko tekee paremmin kuin pulttilukko? Eräs vastaus näihin kysymyksiin tulee ensi viikolla.

www.marlinfirearms.com