Erän keskustelupalstoilla pompsahtaa esiin säännöllisin väliajoin kysymys kiikaritähtäimen säädöistä ja mitä säätönuppien merkinnät tarkoittavat. Tämä on luonnollista, sillä uusia metsästäjiä tulee luokkaa 10 000 vuodessa. Ja vielä enemmän kukistuu vanhemmasta päästä silmiä ikänäköön. Kun se iskee, on ampujalla ja metsästäjällä jäljellä kolme vaihtoehtoa: Hankkia ampumista varten erityiset lasit, mennä silmäleikkaukseen tai siirtyä rautatähtäimistä optiseen tähtäimeen eli kiikaritähtäimeen. Tämä viimeinen on yleisin vaihtoehto.

Näköongelmia aiheuttaa myös diabetes. Tämä on räjähdysmäisesti lisääntyvä kansantauti. Vuonna 1988 oli Suomessa todettuja diabeetikkoja 88 000. V. 2000 sitä sairasti Stakesin mukaan 200 000 suomalaista. V. 2006 lääkäriseura Duodecimin lehdessä arvioitiin 500 000 suomalaisen tarvitsevan huomiota diabetesiin, mutta monet sairastavat tautia vielä tietämättään. 500 000 tarkoittaa joka kymmenettä suomalaista, kymmentä prosenttia kansasta. Ja diabetes vaikuttaa näkökykyyn joko pysyvästi tai aaltoilevasti.

Mutta asiaan, asiaan. Kun ampuja/metsästäjä on vihdoin suostunut menemään kyykkyyn ja tunnustanut tarvitsevansa kiikaritähtäimeen ja on lopulta sellaisen hankkinutkin, tulee eteen sen asennus ja aseen kohdistaminen. Asennus onkin oma juttunsa, mutta tällä kertaa käsittelen kuitenkin vain kiikaritähtäimen säätönuppien merkintöjä.

Monissa amerikkalaisissa ja jenkkimarkkinoille tarkoitetuissa tähtäimissä käytetään säätönupeissa termiä MOA. Se voi olla kirjoitettu myös M.O.A. tai moa. Se on lyhenne sanoista Minute of Angle eli kulmaminuutti. Oikeampi geometrinen termi olisi Minute of Arc (kaariminuutti), mutta tuo Minute of Angle nyt vaan on vakiintunut asealalla kutyymiksi eli käytänteeksi. Ympyrän kehä on jaettu 360 asteeseen. Yksi aste on jaettu 60 osaan, joista käytetään nimitystä minuutti (minute). Yksi minuutti on siis täydestä ympyrän kehästä 1 : (360 x 60) = yksi 21600:s osa.

Kovasti on pienen kuuloinen yksikkö, mutta kun pieni kulma aukeaa matkan päässä, se vastaa jo sadan metrin päässä noin 29.088208665722 millimetriä (likiarvo!) Tämä saadaan trigonometrisestä kaavasta laskemalla MOA:n tangentti. Kun tämä hieno teoria siirretään käytäntöön eli kiväärin kiikaritähtäimeen, ei moinen pilkunviilaaminen ole enää ollenkaan mielekästä, sillä tähtäimen valmistus- ja laatutoleranssit eivät pysy läheskään tällaisessa tarkkuudessa. Siksi on jenkeissä kauan sitten omaksuttu nyrkkisääntö että 100 jaardin matkalla yksi MOA merkitsee 1 tuuman siirtymistä. Metrisiksi yksiköiksi laskettuna tämä olisi 91.44 metriä ja 25.4 mm.

Tällaistenkaan muistaminen ei ole käytännöllistä, joten tehkäämme suomalaisugrilainen muistisääntö: 1 MOA = 100 metriä ja 30 mm. Jos napsut ovat puolen MOA:n asteikolla, niin siirtymä per napsu on 15 mm, jos 1/4 MOA, niin 7.5 mm. Tällainen tarkkuus riittää aseen kohdistuksessa tarvittaviin siirtoihin. Osumakeskeispiste ja ristikkohan on saatettava lopullisesti yhteen kohdistusammunnan kautta.

100 metriä ei ole suinkaan ihanteellinen kohdistusmatka metsästysaseessa, vaan tuollaiset 150-170 metriä olisi useimmille kaliipereille optimi kohdistusmatka Point Blank Range-ajattelumallin mukaan. Mutta 100 metriä on helppo muistaa, useimmilla radoilla sellainen matka on valmiina ampumakatokselta tauluille, ja siitä nyt on vaan muodostunut teollisuustandardi. 100 metriltä kympin keskelle kohdistettu ase on metsästyskäypäinen 95 %:ssa suomalaisesta metsästyksestä ja 90 %:ssa kaliipereista. Jos kyseessä on todellinen ”kaaripyssy” tai odotettavissa on hyvin pitkiä ampumamatkoja, sitten on suoritettava toisenlaisia kohdistustoimenpiteitä.

Useimmiten kiikaritähtäimissä on napsuja eli kliksuja, koska niiden mukaan on helpompi suorittaa säätöjä näppituntumalla eikä tihrustamalla. Useimmiten säätötorneissa on merkintöjä esim. ”1 CLICK = 1/2 MOA.” Tämä tarkoittaa, että yksi napsu siirtää osumapistettä puolen kulmaminuutin verran. Suurempisuurenteisissa tähtäimissä on yleistä käyttää neljäsosaminuutin napsuja: ”1 CLICK = 1/4 MOA.” Mutta esimerkiksi uuden Leupoldini nupeissa ei enää luekaan MOA vaan MIN. ”1 CLICK = 1/4 MIN.” Tämä on sama asia.

Korotorni on yleisesti ottaen tähtäimen päällä, sivutorni yleisesti ottaen tähtäimen oikealla sivulla. On sellaistakin tapahtunut, että tähtäin on asennettu 90 astetta väärin pokalleen, jolloin tornit ovatkin asennoissa kello 9 ja 12, kun pitäisi olla 12 ja 3. Jos tässä väärässä asennuksessa ruvetaan säätämään sivua siitä nupista missä lukee ”L” tai ”R”, niin jopa on huuli pyöreänä kun osumat vaeltavat toiseen suuntaan kuin ajateltiin.

Amerikkalaisille markkinoille suunnitelluissa tähtäimissä on usein merkintä kirjaimin ja nuolella. Tällöin kirjaimet ovat ”U” (Up, ylös), ”D” (Down, alas), ”L” (Left, vasempaan), ”R” (Right, oikealle). Osumapiste siirtyy siihen suuntaan minkä symboli kertoo. Saksan kielessä sivukirjaimet ovat samat, ”L” (links, vasempaan), ”R” (rechts, oikealle). Mutta korokirjaimet ovat toiset: ”T” (tief, alas), ”H” (hoch, ylös). Joskus olen nähnyt germaanisessa tähtäimessä myös kirjaimet ”U” (unten, alas), ”O” (oben, ylös), mutta tämä oli vanha laite.

Mutta nyt tulee saksalaisten umpikiero juttu. Jos tähtäimessä on nuoli ja vieressä teksti ”T bei H”, se tarkoittaakin, että jos osumapiste on alhaalla (”T bei”), niin suuntaan H kierrettäessä tilanne saadaan korjattua, eli osumapiste nousee. Ja sama sivusuuntaan, eli ”L bei R”. Jos osuma vasemmalla (”L bei”), niin kierrä suuntaan ”R” On siis tutkittava josko tornissa esiintyy tuo ”bei”-sana. Jälleen, tämä saattaa liittyä vanhempiin saksalaisen kielialueen tähtäimiin.

Jos on vaikeuksia saada ensimmäiset kohdistuslaukaukset tauluun, niin on joko isonnettava paperia tai ammuttava lähempää. Ja sitten kun ase ei tunnu millään rupeavan käymään, on tarkistettava ruuvien tiukkuudet.

www.schmidtbender.com