Pienoiskiväärillä metsästämisen laillisuus tai laittomuus on  kestoaihe niin keskustelupalstoilla kuin tulillakin. Näissä puheissa on nähty ja kuultu väärinymmärryksiäkin. On sekä väärinymmärryksiä että ”väärinymmärryksiä”. Tämä blogi keskittyy pelkästään siihen, mitä lakikirjat sanovat.

En ota kantaa osumaenergioita käsittelevän lain hyvyyteen, järkevyyteen tai siihen ikuisuuskysymykseen, että ”miksi metsoa ei saa ampua piekkarilla kun ennenkin on saanut”. Lainsäätäjän lähtökohta on, että lait on tehty noudatettaviksi. Tähän perustuu perustuslaissa säädetty yhteiskuntajärjestelmämme. Lait säätää eduskunta, eli kansan edustajat.

Pienoiskiväärin määritelmää voidaan hakea monesta paikasta. Wikipediassa on yksi, johon en itse ole täysin tyytyväinen. Toinen määritelmä löytyy Ampuma-aselaista. Sen mielestä 22-kaliiperi ja reunasytytys ovat kriteereitä, joten .22 Short, .22 Long, .22 Long Rifle ja .22 WMR kaliipereita ampuvat mahtuvat pienoiskiväärin määritelmään. Vuosien saatossa on ollut leegio muitakin .22-kaliiperisia reunasytytteisiä patruunoita, mutta tänä päivänä näitä patruunoita sen paremmin kuin aseitakaan ei ole Suomessa saatavana.

On olemassa uudehko vaihtopiippuinen ase Sako Quad. Siihen saa piippuja kaliipereissa .22 LR, .22 WMR (Winchester Magnum Rimfire), .17 HMR (Hornady Magnum Rimfire) ja .17 Mach 2. Näistä kaksi ensimmäistä ovat aselain silmissä pienoiskivääreitä, 17 HMR ja .17 Mach 2 sen sijaan eivät, koskapa kaliiperi ei ole .22. Olen vahvistanut tämän AAHY:n kannanottona.

Koko pienoiskiväärikäsite lienee suoraa käännöstä vieraista kielistä smallbore rifle tai Kleinkaliberbüchse (KK). Jälkimmäinen taas yhdistetään saumattomasti patruunaan .22 lfB (lang für Büchsen). Tämän nimi on englanninkielisissä maissa .22LR (Long Rifle).

Suomen metsästyslaissa tai -asetuksessa ei puhuta pienoiskivääristä mitään. Puhutaan vain rihlatusta luotiaseesta vastapainona rihlaamattomalle aseelle. Sen sijaan Metsästysasetuksen 16 §:ssä sanotaan, että ”Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 150 joulea (E0 > 150 J)”. Pienempitehoisella patruunalla ei saa metsästää, piste. >150 joulen tehoisesta patruunasta käytetään joskus epävirallista nimitystä nollaluokka.

Monet .22 LR-patruunat eli ”pienoiskiväärin patruunat” täyttävät tuon 150 joulen minimimääräyksen. Monet eivät. Tämän vuoksi ei voida puhua riistasta jota voi laillisesti metsästää pienoiskiväärillä. Tämä on enemmän patruunakysymys kuin asekysymys.

Suuenergian selville saaminen ei ole aina yksinkertaista, sillä kaikki patruunanvalmistajat eivät ilmoita tätä patruunarasiassa. Valmistajan myyntikirjallisuudesta asia useimmin selviää. Usein sama tieto on myös internetissä, mutta kovan salapoliisityön takana. Pikavilkaisulla esimerkiksi Eleyltä löytyy neljä patruunaa E0 > 150 J, RWS:ltä 1, Fiocchilta 2, Lapualta ei ensimmäistäkään! Jenkkipatruunoista monet ylittävät kynnyksen, sillä ne ladataan selvästi nopeammiksi kuin eurooppalaiset.

Nollaluokan jälkeen tulevat niin sanotut riistaluokat 1, 2, 3 ja 4 samassa pykälässä. Virallisesti ei ole olemassa käsitettä luokka, on vain tämän pykälän toisen momentin kohdat 1-4.

Seuraavassa riistaluokassa eli 1-luokassa vaaditaan luodin painoa vähintään 2.5 grammaa ja osumaenergiaa sadan metrin päässä piipunsuulta vähintään 200 joulea (E100 > 200 J). Tällä kirjoittamalla en tiedä yhtään .22 LR-patruunaa, joka täyttäisi nämä molemmat vaatimukset yhtä aikaa. Sen sijaan lähes kaikki .22 WMR-patruunat täyttävät Suomen 1-luokan vaatimukset, tosin rima väpättäen. Tähän 1-luokkaan sisältyvät Suomen yleiset riistaeläimet metso, teeri, hanhi, metsäjänis, rusakko, kettu, supikoira, mäyrä jne. Mutta ei esimerkiksi majava.

Kyllästymiseen asti on kerrottu, että .22 WMR-patruunaa ei saa ampua .22 LR-aseessa, eikä sen pitäisi pesään mahtuakaan. Mutta sen sijaan hyödyllinen tieto varsinkin aloittelevalle metsästäjälle saattaa olla, että .22 WMR ase/patruunayhdistelmä on metsästyslaillinen 1-luokkaan, mutta on silti lain silmissä pienoiskivääri. Nähtäväksi jää, mihin ensimmäisen aseluvan kynnys tullaan asettamaan uuden ohjeistuksen jälkeen, mutta uskallan ennustaa, että helpoimmin ensilupa tulee heltiämään haulikolle tai pienoiskiväärille.

Loppukevennykseksi kerron .22 LR-patruunan kehitysvaiheista. Ensimmäinen sovellus ei ollutkaan Smith & Wesson, kuten yleisesti luullaan, sillä S&W:n vuoden 1857 revolveri käytti .22 Shortia. Nykyinen .22LR syntyi 30 v myöhemmin 1887 J. Stevens Arms & Tool Co.:n ja Peters Cartridge Co.:n toimesta. Hyvin edullinen Stevens #1 breaktop rifle oli tarkoitettu farmin yleistyökaluksi tai nuoren ensimmäiseksi aseeksi. Nimi Stevens elää tänäkin päivänä Savagen toisiobrändinä, mutta Stevensin asetehdas sulautettiin New England Westinghouseen vuonna 1915. Stevensin kapasiteetti valjastettiin täyttämään 750.000 M1891 Mosin-Nagant-kiväärin tilausta Venäjän tsaarille. Vuoden 1917-1918 tapahtumien seurauksena noita Westinghousen kolmen linjan kivääreitä löytyy Suomesta vielä tänä päivänä.

Täten Suomikin omistaa palasen .22 LR:n historiasta, tuon maailman yleisimmän ja eniten valmistetun luotipatruunan.

Sellier & Bellot .22 WMR

Tsekkiläinen Sellier & Bellot on eräs harvoista eurooppalaisista .22 WMR lataajista.