Haulikonpatruunoiden jälleenlataus (tai itselataus neitseellisiin hylsyihin) on ollut Suomessa aallonpohjassa. Keskustelupalstoilla sinnittelee muutama Die Hard. Siellä on väläytelty eksoottisia haulimateriaaleja kuten TSS, jollaista ei tehdaspatruunassa edes saa. Samoin HeviShot-patruunat ovat olleet kortilla Remingtonin lopetettua yhteistyön Environ-Metalin kanssa. Miksei Suomessa ladata enempää itse?

Hyvä kysymys, johon on mielestäni ainakin kolme vastausta. (1) Peruspatruunat lyijyhauleilla ovat niin halpoja, että itselataaminen ei lyö taloudellisesti leiville, (2) komponenttien saatavuus Suomessa on ollut huonohkoa, (3) tietotaito on hakusessa eli mahti on mennyt maan rakoon.

Jenkkiserkuille aseisiin ja metsästykseen liittyvät asiat ovat yleisesti ottaen edullisia, mutta on eräs poikkeus. He joutuvat pulittamaan kovempaa hintaa haulikon patruunoista kuin me Suomessa. Minulle ei ole oikein koskaan selvinnyt, miksi näin on, mutta en ole sulkenut pois kartellin mahdollisuuttakaan. Siksi Jenkkilässä monet haulikkoampujat lataavat itse patruunansa, myös kiekkoampujat. Ei tietenkään Tom Knapp ja sellaiset, mutta tavalliset pulliaiset kylläkin. Haulikkopuristinten valmistajia on puolen tusinaa, komponentteja löytyy jokaisesta aseliikkeestä ja välitulpille on kolmen koplan (Winchester, Remington, Federal) lisäksi useita riippumattomia valmistajia.

   
Kuva: Lee Precision Inc.

Useimmat aloittavat haulikonpatruunoiden lataamisen Lee Load-All – puristimella. Niin minäkin tein, ja samaa suosittelen muillekin. Työkalussa on sopivan vähän vipuvartta joten tuntuma työhön säilyy. Kun prosessi etenee nenän edessä näkösällä, se antaa hyvän käsityksen siitä miten patruuna rakentuu, ja miten sen eri vaiheisiin voi vaikuttaa. Jo 35 vuotta markkinoilla ollut Load-All on edullinen ja niitä on Suomessa suhteellisen yleisesti saatavilla. Työhön opastamiseen löytyy netistä videokin. Useimmille metsästäjille Load-All riittää kapasiteettinsa puolesta, vain kiekkoampujalle sen nopeus käy pian riittämättömäksi. Puristimen hienoinen ”kuttaperkkaisuus” ei haulikonpatruunoiden lataamisessa haittaa niin kuin metallihylsyissä patruunoissa.

Työkaluja Suomesta siis saa, samoin kerran ammuttuja hylsyjä löytyy vaikka kuinka paljon. Ruutia valmistetaan Suomessa, mutta Lapua-VihtaVuori ei halua julkistaa reseptejä, koska ”kysyntää ei ole”. Lyijyhaulit ovat tuontitavaraa milloin mistäkin maasta. Teräs-, tina- ja sinkkihauleja valmistetaan Euroopassakin, mutta eksoottiset haulimateriaalit tulevat USA:sta. Haulikon nalleja löytyy, mutta ei jokaisesta liikkeestä. Välitulpat ovat ongelma. Huopatulppien kanssa ei kannata ruveta räpläämään, vaan on hankittava muovisia haulikuppeja. Latausohjeita suomen kielellä löytyy hyvin minimaalisesti. Ehkäpä tässä syitä, miksi ”sätkänkääriminen” on ollut haulikonpatruunoiden osalta harvojen herkkua.

USA:sta löytyy mitä vaan. Ballistic Products Inc. on alan paras tavaratalo. Reloading Oy ja Unlimited Ammo Oy ovat melko uusia yrityksiä, jotka tuovat maahan BPI:n komponentteja ja muitakin jälleenlataukseen liittyvää. Kauemmin toiminut Midway Suomi on myös lähde itselatauskomponenteille mutta lisäksi kaikelle muullekin aseisiin ja patruunoihin liittyvään. Nämä nettikaupat ovat jokaisen ulottuvilla jolla on tietokone ja laajakaista, eikä tällöin tarvitse tietää maahantuonnista, rahdeista ja tullauksesta mitään. HW Company tuo maahan Hodgdonin ruutia, ja Hodgdonilla taas on tarjolla runsaasti reseptejä haulikonpatruunoille.

Unlimited Ammon nettisivuilla on reseptejä myös VihtaVuoren ruudeille. Reloading Oy ja Unlimited Ammo Oy toimivat molemmat Pohjois-Pohjanmaalla, HW Company Keski-Pohjanmaalla. Siellä ammutaan paljon muuttolintuja. Reloadingin vetäjien Arto Kanniaisen ja Silvo Fältin mukaan haulikonpatruunoiden itselataaminen onkin lisääntynyt valtavasti juuri näillä seuduilla.

Itselataajan paras palkinto on onnistumisen tunne. Hyvässä lykyssä hän saa parempia patruunoita aikaan, sellaisia, mitä ei kaupan hyllyltä löydy. Puuhaan ei välttämättä tarvita raketti-insinööriä, mutta systemaattista ja huolellista mieltä kylläkin. Ja aimo annos puurtavaa tutkimusmatkailijan spirittiä on kovasti avuksi.

Että mistäkö yhtäkkiä inspis kirjoittaa haulikonpatruunoiden itselatauksesta? Osin motiivinani oli pyrkimys säilyttää tai elvyttää tätä katoavaa kulttuuria. Mutta mukana on annos nostalgiaakin. Aloitin nimittäin aseharrasteeni haulikonpatruunoiden lataamisella isäni hanslankarina kypsässä viiden vuoden iässä. Sain kunnostella ammuttuja pahvihylsyjä, lyödä ammutun nallin ulos, suorittaa hylsynsuun rullastuukkausta Ideal-laitteella ja lopuksi kirjoittaa etutulppaan eli suulappuun haulien numeroita. Näillä ammuttiin sitten hyvällä onnella sunnuntaisin teeriä ja metsoja.

Haulikonpatruunoiden lataaminen iltapuhteella ruukasi olla varsinainen iltahartaus. Oli se vaan toista kun käydä Budget Sportista tai Intersportista hakemassa valmista. Mistähän ne reseptit ja tietotaito silloin oikein saatiin?

      Kuva: http://www.tbullock.com/bpsg.html