Useimmat tietävät mitä tarkoitetaan villikissapatruunalla. Ainakin suunnilleen. Mutta pitäisikö niistä tietää vielä enemmän? Vai pitäisikö peräti hankkia tällaista patruunaa ampuva kivääri? Kuinka monta prosenttia ”lisää” villikissalla saavutetaan, ja mitä suuretta se ”lisää” on?

Jos suomalaiseen Wikipediaan syöttää hauksi ”Villikissa”, niin tulokseksi tulee nelijalkainen. Villikissapatruunan nimellä ei Wikipediassa ole artikkelia. Mutta jos englanninkieliseen syöttää Wildcat cartridge, niin johan repeää. Artikkelia ei ole käännetty muille kielille.

Englanninkielisen Wikipedian mukaan villikissa on kustompatruuna, ”jota ei valmisteta massatuotantona eikä sille valmisteta aseita massatuotantona.” Toisen määritelmän tarjoaa wyomingilaisyritys Z-Hat Custom:

”Villikissa on patruuna, jota ei ole nyt saatavana tehdaslatauksena, eikä ole koskaan ollutkaan saatavana.” Tämä kuulostaa jo paremmalta, mutta ”tehdaslataus” on vielä veteen piirretty viiva. Sako ja Lapua ovat patruunatehtaita, niin myös Winchester ja Remington. Mutta entä Dakota Arms, Nosler tai Black Hills? Ne eivät ole perinteisiä patruunatehtaita, mutta eivät missään nimessä autotalleja tai nakkikioskejakaan.Kuva: Wikipedia EN

.243 Ackley Improved’ssa (vas.) on .243 Winchesterin ruutitilavuutta kasvatettu olkakulmaa jyrkentämällä

Villikissoja on aivan tajuton määrä. Eräs latausholkkien valmistaja kertoo kirjastossaan olevan tiedot yli 6000 villikissapatruunasta. Mutta jos sieltä ei mieleistä löydy, he tekevät holkin asiakkaan mallihylsyn mukaan…

Villikissoja on ollut ainakin 100 vuotta, joten niistä kirjoitettu paljon. Edellä mainitun Z-Hatin omistaja Fred Zeglin on kirjoittanut erään: ”The Reloaders Guide to Wildcat Cartridge Design”. Muitakin kirjoja on. Tiedosta ei maailmalla ole pulaa, mutta englannin kielen taito on (jälleen) must. Villikissauskovaisia on tietysti eniten USA:ssa, mutta onpa Australiaankin sellaisia siunaantunut.

Kuva: Z-Hat

Villikissojen kehittäjät uskovat luoneensa paremman patruunan. Lähes aina perustana on olemassa oleva tehdashylsy. Aniharvoin joku humu suunnittelee kokonaan uuden hylsyn. Tyypillisiä tuunauskohteita ovat ruutitilavuuden lisääminen jyrkentämällä olkapäitä, tai kaulan ylös- tai alasnekkaaminen, eli hylsynsuuta supistetaan tai laajennetaan ja istutetaan paksumpaa tai ohuempaa luotia. Harjoituksen tarkoituksena on saavuttaa parempi tarkkuus, laakeampi lentorata, pidempi kantomatka, suurempi terminaalienergia maalissa tai mikä tahansa näiden yhdistelmä.

Kuinka suunnittelijat ovat puuhasteluissaan onnistuneet? Menestys on ollut vaihteleva, jos patruunan eloonjääminen on menestyksen kriteeri. Joskus isoiset valmistajat ottavat oppia villikissoista. Weatherbyn patruunat alkoivat oikeastaan villikissoina, paitsi että Roy Weatherby teki heti alkuun kontrahdin Norman kanssa patruunoiden valmistuksesta. Vaikka Weatherby käyttääkin patruunoista nimeä Weatherby Custom, kyseessä on oikeastaan ”proprietory” tehdaspatruuna eikä villikissa. Joka tapauksessa jyrkät hylsyn olkapäät lähtivät liikkeelle Weatherbystä. Tällä hetkellä WSM (Winchester Short Magnum) on tyypillinen tämän koulukunnan edustaja.

Alasnekkauksessa polunnäyttäjänä on ollut kuuluisa PPC, Palmisano Pindell Cartridge. Pienet reiät soveltuvat tarkkuusammuntaan ja pienempien eläinten metsästykseen. Suurriistan metsästykseen tarkoitetut patruunat menevät toiseen suuntaan, koska projektiiliin tarvitaan painoa. Tällaisia ylösnekattuja tapauksia edustaa esim. .338-06, jossa .30-06:n hylsyyn on istutettu raskaampi .338-luoti.

Tunnettuja tehdaspatruunoita, jotka ovat kiistatta aloittaneet elämänsä villikissoina ovat esim. .22-250 Remington, 7 mm-08 Remington ja .357 SIG.