Kaksikymmentä vuotta sitten numero 1911 soitti Suomessa kelloa vain harvoille ja valituille aseiden tuntijoille. Tänään se tunnetaan jo melko yleisesti yhdenkäden ampujien keskuudessa, mutta miksikään yleiseksi ei asetta vielä voida Suomessa sanoa. Veikkaanpa, että 10 vuotta eteenpäin, ja 1911 on yleinen käyttösana jokaisen asediggarin suussa. Miksi näin väitän ja mikä on 1911?

Pieni varaus tähän oraakkeliini kuitenkin. Ennustus toteutuu vain edellyttäen, ettei suomalaisessa aselupakäytännössä, ampumaratatilanteessa ja ympäristömääräyksissä tapahdu dramaattisempaa kiristymistä, huonontumista ja tiukentumista kuin mitä tällä istumalla jo on näköpiirissä.

Kuva: world.guns.ru

Coltin valmistama M1911A1 leimattuna ”United States Property”

1911 viittaa itselataavaan pistooliin malli 1911. Siitä on käytetty nimitystä Colt M1911 sen alkuperäisen valmistajan mukaisesti. Olen itsekin joskus takavuosina Erä-lehden asetestissä puhunut ”Kuvernementti-Koltista”, mikä on suora finglinnos joskus käytetystä termistä ”Government Colt”. ”United States Pistol, Caliber .45, Government Model of 1911”.

Tämän pistoolin ura Setä Samulin palveluksessa alkoi 29.3.1911. Tällä päivämäärällä pistooli hyväksyttiin U.S. Armed Forces’in kalustoluetteloon. Ensimmäisen maailmansodan aikana niitä valmistettiin oikein todenteolla, ja uudestaan taas toisen maailmansodan aikana. Virallisesti uraputken katkaisi vasta Beretta 92F vuonna 1985. 1911 pysyi virallisena sivuaseena 74 vuotta, mikä ei ole aseelle pöllömpi saavutus.

Sota-aikoina aseiden valmistukseen kytkettiin mitä ihmeellisimpiä teollisuuslaitoksia. Vaikka pistoolista puhutaan usein Coltina, Colt valmisti vain osan arvioidusta 2,7 miljoonan määrästä, minkä USA:n sotaväen kerrotaan ostaneen. Wikipedia kertoo mm. Remington Randin, Ithaca Gun Companyn, Union Switch & Signalin, Singerin, Springfield Armoryn ja Rock Island Arsenalin valmistaneen 1911:a, mutta luetteloon olisi lisättävä vielä nimiä.

John Moses Browning

Pistoolia voisi ja pitäisi kutsua Browning 1911:ksi, koska sen suunnittelija oli legendaarinen John Moses Browning. Näin ei kuitenkaan juuri tehdä. U.S. 1911, G.I. 1911 ja 1911 Gov’t nimikkeitä näkee. Mutta uudempi sukupolvi on ruvennut puhumaan pelkästään pistooli 1911:stä, ja kaikki tietävät mistä on kyse.

Kaliiperi .45 ACP (Automatic Colt Pistol) liittyi aikaisemmin itsestäänselvyytenä tähän aseeseen, mutta ei enää. Pistoolia on pesitetty muillekin kaliipereille. Yleisimpiä ovat .40 S&W, 9 mm Para, .38 Super, 10 mm Auto. Monen mielestä kuitenkin .45 ACP on se ainoa oikea.

.22 LR-versio oli U.S. sotaväen virallisessa kalustoluettelossa sotilaiden harjoituspistoolina. Sitä valmisti Colt ja sen tyyppi oli ACE. Valmistusmäärät jäivät vähäisiksi. Elossa olevista on kova kysyntä, hinnat ovat taivaissa, ja tilanne on poikinut replikoita valmistavan teollisuuden.

1911:n suosio lähti nousemaan nousuun erään amerikkalaisen Jeff Cooperin myötä 1970-luvulla. Hän oli luomassa practical-ammuntaa ja hän puhui ”stopping powerista”. .45 ACP:ssa sitä oli, yhdeksänmilliset olivat hänen mielestään hernepyssyjä. Practicaliin luotiin sellaiset säännöt, jotka suosivat major-luokassa .45 ACP-patruunaa. Luonnollinen ase tälle patruunalle oli 1911. Muitakin tietysti oli, mutta ne eivät tuntuneet ”oikeilta”. Niistä puuttui lampun henki.

1911 on ollut se oikea ”piireihin” kuuluneille jo kauan aikaa. Nyt se on rysähtänyt piirien ulkopuolelle, rahvaan sekaan, niin kuin höyryjyrä. Tämä kävi selville Las Vegasin SHOT Show 2008:ssa tyhmemmällekin.

Pistoolin ylivertaisuuteen on monta selitystä ja monta teoriaa. Kerron muutamista seuraavalla kerralla.

Kuva: Ed Brown Classic Custom