Ajatus tähän blogiin tuli keskustelupalstalla käydystä ketjusta joka kulkee nimellä baikal haulikko mutta joka on jo hyvän aikaa sitten lipsahtanut käytännössä maaotteluksi Baikal vs. Beretta. Tällä kirjoittamalla puheenvuoroja on pidetty 659. Jos kaikki Baikal-puheenvuorot olisivat yhden otsikon alla eivätkä pirstoutuneet useaan ketjuun, niin mielipiteitä olisi tuhansia. Voimakkaita mielipiteitä. Puoleen ja toiseen.

Eräänä keskeisenä teemana Baikal-Beretta-dilemmassa on ollut aseiden laatu. Se legendaarinen hinta/laatusuhde. Luin kirjan Helkama! Sata vuotta mainontaa. Muuten, ilmoituksista voi lukea Suomen historiaa kansantajuisemmin kuin ”virallisesta” historiikista, esim. Eräkirjoissakin esitellystä teoksesta 90 vuotta kansakunnan elämästä. Kokeilkaapa vaikka!

Helkama! 100 vuotta mainontaa

Tamperelainen – myöhemmin viipurilaistunut – kauppias Heikki J. Hellman kiteytti käsityksensä laadusta näin v. 1909 Tampereella painetun polkupyörien hintaluettelonsa sisäkanteen:

Helkama! 100 vuotta mainontaa

”Arv. polkupyörän ostajille pyydän lyhyesti saada mainita seuraavaa: Silmällä pitäen sitä, että tarjon arv. ostajilleni ainoastaan ensi luokan tavaroita olen asettunut yläpuolelle kaiken ala-arvoisen kilpailun. Hinnat olen laskenut niin halvoiksi, kun tosi-hyville polkupyörille on mahdollista. Olen varastooni ottanut, ainoastaan kunnollista tavaraa, siitä huolimatta että se on jonkunverran kalliimpaa luulen jokaisen kokemuksesta tulleen huomaamaan, että hyvä on aina kallista ja että kallis aina tulee halvaksi. Kunnioittaen, H. J. Hellman

Viimeisen lauseen lihavointi on minun tekosiani.

V. 1909 kauppias Hellman myi Kaleva-pyörää hintaan Smk 190 ja Oiva 3-pyörää Smk 250. Tilastokeskuksen rahanarvokertoimella laskien hinnat olisivat tänään 668 ja 879 euroa vastaavasti. Ostovoimakysymys on toinen juttu, mutta veikkaan, että polkupyörää ei tsaarin vallan aikana ostettu vajaan kuukauden palkalla. Kysymyksessä oli siis kestokulutushyödyke. Sellaisen ostamiseen on asiallista paneutua vakavasti, koska päätöksen kanssa on elettävä hyvän aikaa.

Onko haulikko tänä päivänä kestokulutushyödyke? Perinteisesti ajattelemme niin. ”Isältä pojalle”, ellei peräti pojanpojalle. Tämähän on hieno ajattelumalli kestävän kulutuksen kannalta.

Ovatko hyvä ja kallis synonyymejä? Minun mielestäni eivät – välttämättä. Myönnän, että tuotteen laatu kulkee useimmiten käsi kädessä hinnan kanssa, mutta tuotteen kalleus ei välttämättä merkitse sen hyvyyttä. Edesmennyt ase- ja antiikkikauppias Mikko Fagerström oli kyllä jyrkemmällä kannalla. Satuin olemaan hänen liikkeessään kun asiakas kysyi neuvoa, mikä olisi hyvä ja halpa haulikko. Vastaus kuului:

”No sitten sinun täytyy ostaa kaksi haulikkoa. Yksi hyvä ja yksi halpa.”

Jos odottelit vesi kielellä vastausta ikuisuuskysymykseen kumpi ompi parempi, peretta vaiko paikkali, niin sorge vaan, sitä ei tule tällä istumalla eikä tästä blogista.

Ai miten kauppias Hellman tähän kaikkeen liittyy? Ei muuten kuin että kunnioitan häntä – myöhemmin nimi muutettiin Helkamaksi — ja hänen elämäntyötään suuresti. Aasinsiltana: Helkama-yhtiöihin kuului 1950-luvulla Ase Oy, myöhemmin Ase-Novi. En tiedä mistä nimi tuli, mutta tiettävästi Helkamat eivät koskaan harjoittaneet asekauppaa. ASE-niminen mopo taisi joskus olla Helkaman ohjelmistossa.