Nimimerkki UkkoPekka kyseli jokin aika sitten Aseharrasteet- palstalla ”Mitähän patruunoita”?. Ne olivat selvästi kolmen linjan patruunoita vuoden 1891 mallia, mutta entä tarkemmin? Kysymys oli hyvä, ja siihen liittyy niin monta oppimisen arvoista asiaa, että sen ansaitsee palstatilaa parin blogin verran. Tämä blogialustan formaatti on rajoitettu, joten yritän ahtaa UkkoPekan antamat tiedot taulukon muotoon.

Kuva: Nammo Lapua Oy

Lisäksi hän kirjoitti: ”Sitten on muutama patruuna (~10 kpl), jossa kantaleimana viisisakarainen tähti ja luku 40. Vuosiko? Hylsy on teräksen värinen, luodit samoin teräksen värisiä ja mustakärkisiä. Lienevät ukin sotamuistoja. (Taitaa olla viisainta jättää nämä ampumatta?)”

PATRUUNARASIOISTA LUETUT MERKINNÄT
Merkinnät Patruuna 1 Patruuna 2 Patruuna 3
Kantaleima VPT 60 VPT 60 Viisisakarainen tähti 40
A-tarvikenumero A 0236 A 0263 ?
Lataaja VPT (Lapua) VPT (Lapua) Neuvostoliittolainen?
Latausmerkintä 201260 PS 011264 OH ?
Kaliiperi 7.62 kiv 7.62 kiv mahdollisesti 7.62 x 54R?
Luoti S-284 S-284 ?
Hylsy p-60 p-60 ?
Nalli No.2 Sinoxid No.2 Sinoxid ?
Panos 3,05 g 2.92 g ? ? ?
Ruutilaji S 2X-1/60 VX-2/61 ? ? ?

Patruunarasian tiedoistahan selviää vaikka mitä. Edellyttäen tietysti, että patruunat ovat oikeissa ja alkuperäisissä rasioissa. Kun ne ovat suomalaisissa rasioissa, kaliiperi on 7.62 x 53R Finnish. Se tunnetaan ”vanhan sotapyssyn kaliiperina” erotukseksi uudemmasta 7.62 x 39:stä.

A 0236 ja A 0263 ovat a-tarvikenumeroita. Se on yhtä kuin ca. 1941 käyttöönotettu PV:n tuotenumerojärjestelmä. Numero yksilöi kaikki tiedot, mitä patruunasta tarvitsee tietää. Se on PV:n tuotemäärite.

S viittaa tasaperäiseen luotiin, kun D-koodi viittaisi veneperäiseen (Boat Tail). S-284 on D-luotia lyhyempi luoti esimerkiksi varusmiesten 150 m harjoitusammuntoihin. Tähän viittaa myös luodin keltainen kärki. Luoti on FMJ niin kuin sotilaspatruunan tuleekin olla.

VPT kertoo, että lataaja on ollut silloinen Lapuan Patruunatehdas. Perässä oleva luku on latauspäivä ppkkvv. Seuraavat kaksi kirjainta ovat laaduntarkastajan merkki. Hylsyt ovat vanhempia kuin lataus, totta kai. p-60 merkinnee, että hylsyt on ladattu v. 1960 valmistettuihin neitseellisiin hylsyihin, ja kantaleima vahvistaa valmistusvuoden.

Nalli N:o 2 on normaali Vihtavuoren Berdan-kiväärinalli, Large Rifle. Sinoxid-tavaramerkki saattaa kuulua Dynamit Nobelille. Sitä käytettiin Vihtavuoren nalleissa kertomaan, että nalli ei ole syövyttävää laatua, niin kuin elohopeanallit ovat. Sin = ilman, oxid = oksidoituminen, hapettuminen, syöpyminen.

Panos on selkokielisesti ruutilataus grammoina, mutta ruudin merkintä ei kerro maallikolle mitään, eikä sitä voi interpoloida reloruutiin. PV-ruudit ja niiden merkinnät ovat oma juttunsa. 1/60 ja 2/61 viittavat ruutierään ja valmistusvuoteen.

Mutta mitä voimme kertoa noista pakkauksettomista patruunoista? Emme juuri mitään, paitsi että ne ovat 99 % todennäköisyydellä neuvostoliittolaisia patruunoita ja 50 % todennäköisyydellä kaliiperissa 7.62 x 54R. Magneetilla voi tarkistaa, josko hylsy tai luodin vaippa ovat rautaa/terästä. Hylsyt on valmistettu v. 1940, lataus tehty sen jälkeen. Samalla todennäköisyydellä ne ovat jatkosodan sotamuistoja, eli siis 64-67 vuotta vanhoja. Musta kärki voi viitata panssarinlävistyspatruunaan. Niissä saattaa olla räjähtävä kärki, jos ne ovat kotoisin lentokoneen konekivääristä. Räjähtävistä luodeista jotkut räjähtivät heti piipusta lähdettyään tai jopa piipussa. En ampuisi niitä suurin surminkaan.

Toivottavasti tämä kertoo sen, että rasiattomia patruunoita ei todellakaan kannata koskaan ampua. Niiden säilyttäminenkin saattaa olla vaarallista. Rasiassakin olevista patruunoista on pyrittävä tarkistamaan, että patruuna on todella sitä mitä rasiassa lukee.

Mikä vimma on pyrkiä ampumaan kaikkea mitä navetan ylisiltä löytyy? Onko se uteliaisuutta? Uteliaisuuteen on ihmisiä vammautunut tai kuollut. Onko se rahansäästöä? Mitä rahaa siinä säästetään? Kolmenkymmenen patruunan ampumisessa ei ole mitään jatkuvuutta koska sen verran patruunoita kuluu jo kohdistamiseen. Kun ase on saatu kohdistettua, patruunat ovat sitten loppu. Edessä on uusi kohdistaminen uusille patruunoille.

Olen saanut apua tähän blogiin Juha Eväsojalta (ex Lapuan tuotekehitysinsinööri, ex Nammo AS:n hallituksen jäsen) ja Erkki Lähdeniemeltä (tamperelainen asekauppias, ex Oriveden varikon toimistopäällikkö). He molemmat olivat sitä mieltä, että vanhojen patruunoiden ampumiseen liittyy erittäin suuri riski. Ruudin stabilointiaineet ovat saattaneet hajota, jonka seurauksena ruuti käyttäytyy täysin arvaamattomasti. Heidän mielestään tällaista riskiä ei kannata ottaa.

Kerron  seuraavassa blogissa erään omakohtaisen kokemukseni takavuosilta vanhojen sotapatruunoiden ampumisesta. Pysy kanavalla.

Kuva: Suomalaiset sotilasaseet 1918-1945