Näin aseiden myyntifoorumilla seuraavanlaisen ilmoituksen: ”Myydään Erä-pienoiskivääri. Ase on vanha, mutta toimiva ja on porattu 5,6 x 35 hylsykokoon, koska joskus ennen vanhaan tämä koko riitti metsästyskäyttöön.”

Ihan 5,6 x 35 on minulle tuntematon, mutta pari liippaa läheltä: 5,6 x 35R Vierling, joka on sama kuin mustaruutiajan unohdettu .22 Winchester Center Fire; ja .22 Hornet, jota on hyvinkin saatettu Ruotsissa kutsua 5,6 x 35:ksi. Ruotsalaiset ovat siitä kummallista porukkaa, että kaikki kaliiperimerkinnät pitää väkisin metristää .22 LR:sta lähtien – ruotsalaisten mielestä se on 5,6 x 15R!. Vierlingin hylsyn C.I.P.-pituus on 35,50 mm, .22 Hornetin on 35,64 mm. .22 WMR-pesityksestä ei voi olla kyse, sillä tämän hylsy on vain 26,80 mm pituinen. 

Valmet Erä-pienoiskivääriä tehtiin Arma Fennica 1:n mukaan ainoastaan .22 LR-kaliiperissa. Erän lukko lukitsee muistaakseni vain kammen varresta eli mitään sulkunokkia ei ollut. Lukon kehys on putkimainen, kevytrakenteinen.

Kuva: Esa Paananen

.22 Long Rifle

Muunnostyössä patruunapesää on pidennetty tuntuvasti. Oletetaan ensin, että Erä-pienoiskivääri on porattu Vierlingiksi. Sen hylsyn halkaisija juuressa on 7,55 mm, joten pesää on avarrettu .22 LR:sta 1,81 mm. Vierling-patruunan maksimipaine on 2700 baria, kun .22 LR:n on 2050 bar.  

Kuva: Esa Paananen

5.6 x 35R Vierling (.22 Winchester Center Fire) 

Entä jos poraus on tehty Hornetin pesälle? Sen hylsyn halkaisija juuressa on 7,59 mm, joten pesää on avarrettu 1,85 mm. Hornetin maksimipaine on 3000 baria.

Kuva: Esa Paananen

.22 Hornet  

Molemmissa tapauksissa patruunapesää on pidennetty piipunsuuhun päin noin 20 mm. Patruunapesän seinämävahvuudet ovat ohentuneet samalla kun käyttöpaine on noussut 32 – 45 %.

Tässä esitetyt patruunakuvat ovat Esa Paanasen kirjasta Messinkihylsyisten keskussytytyspatruunoiden jälleenlataus (2007). C.I.P.-mittapiirustuksia ja painetietoja voi tutkia AAHY:n Ampuma-asevalvonnan sivustoilta kohdassa Patruunapesien ja patruunoiden mittapiirustukset.

”Maasepän virityksiä” tehtiin 1960-70 luvuille asti. Metsästysaseita oli niukasti ja riista oli monessa taloudessa tarpeellinen särvin. Ei ollut asetarkastusta, ja C.I.P. oli vallan tuntematon kirjainyhdistelmä. Kyläseppä oli itseoppinut metallurgi. Jonkinnäköinen kalvain tehtiin ahjossa, smirgelissä ja karkaisualtaassa, ja ei kun lastua suihkimaan. Iskuri piti muuttaa lyömään hylsyn keskelle. 

Joitakin vaarallisia kaliiperimuunnettuja aseita on tullut amnestiakeräyksen myötä Riihimäelle. Ne eivät koskaan joudu huutokauppaan vaan romuttamoon. Sieltä harkot saattavat lähteä vaikka Kiinaan, missä on raudalla on kova kysyntä. China North Industries Corporation saattaa valmistaa niistä JW-15-pienoiskivääreitä, ne laivataan Suomeen ja ympyrä on sulkeutunut! 

Kuva: http://www.armeriakirico.com/

Alussa mainittu ilmoitus oli jonkin verran ikääntynyt. Toivottavasti ilmoittaja on saanut valistusta jo muualta ja päättänyt olla myymättä asetta. Ja olla itse sillä ampumatta. 

Suomessa kaliiperimuunnos vaatii aina uuden aseluvan, koska aselainsäädäntömme kulkee kaliiperin mukaan. Jos ase sattuu olemaan vaihtopiippuinen tai vaihtorullainen, niin uuden piipun tai rullan hankkiminen edellyttää myös uutta aselupaa. Se maksaa nykyisin 32 euroa. Tässä lienee eräs syy miksi vaihtokaliiperiaseista ei ole meillä koskaan tullut mitään hittiä toisin kuin Keski-Euroopassa. Siellä vallitsevat toiset motiivit.