Edellisessä blogissani kerroin Mosin-Nagant M1891-kiväärin alkuvaiheista. Aseestahan tuli myös Suomen asevoimien selkäranka. Jotkut saitit noteeraavat Suomen osuuden asehistoriassa aivan kiitettävästi, esimerkiksi Mosin-Nagant.Net ja 7.62x54R.

Suomalaisia variaatioita teemasta Mosin-Nagant ovat ainakin M91-24, M27, M28, M28-30, M91-30 ja kuuluisimpana M39 ”Ukko-Pekka”. Rauhan aikana PV rakensi vielä tarkkuuskiväärit M27-66, M28-76 ja joutsenlauluna 7.62 TKIV 85. Tuosta viimeisestä englanninkielinen Wikipedia huomauttaa osuvasti, että ”se on melko varmasti vanhin käytössä oleva sotilasase missään päin maailmaa; siinä voi olla osia 1890-luvulta!”

Kuva :http://www.surplusrifle.com/finnishmosin/index.asp

762 KIV 39 eli suomalainen sotilaskivääri m/39 tunnetaan ”Ukko-Pekkana”

Suomen maaotteluissa 1939-1940 ja 1941-1944 Mosin-Nagant oli standardiväline molemmilla puolilla. Välineet olivat tasa-arvoiset, joten yksilösuoritus ratkaisi.

Sotia käymätön polvi puhuu paljon Suomi-konepistoolista ja Maxim-konekivääristä, mutta tästä saa kiittää paljolti Väinö Linnaa. Hänen Tuntemattomansa kun kertoo konekiväärikomppanian vaiheista jatkosodassa ja sankari Antti Rokka oli ”Tikkakosken mannekiini”. Totuuden nimessä näitä aseita oli vähän, ja kertalaukeava sotilaskivääri – Mosin-Nagant – oli jalkaväen aseistuksen selkäranka.

2. maailmansodan jälkeen maailmassa alkoi kylmän sodan kausi. Kehittyi kaksi vastakkaista poolia. Lännessä olivat entiset liittoutuneet ja NATO, idässä laajentunut Neuvostoliiton vaikutuspiiri satelliittivaltioineen ja Varsovan liitto. Jälkimmäistä aseistettiin Mosin-Nagant kivääreillä. Asetehtaita perustettiin Puolaan, Unkariin, Romaniaan ja Kiinaan. Lisäksi NL toimitti lukkolaitteita satelliittimaihin, joissa sitten rakennettiin arsenaaleissa omia kansallisia versioita. Näitä olivat esim. DDR, Tshekkoslovakia ja Pohjois-Korea.

Tästä johtuen Mosin-Nagantista on lukematon määrä erilaisia variaatioita. Tämä on aseharrastajalle ja -keräilijälle joko taivas tai helvetti, katsantokannasta riippuen.

Viimeisin vuosimalli on m/53. Mosin-Nagantien valmistus jatkui varmasti 1960-luvulle, mahdollisesti jopa 1970-luvulle. Kaiken kaikkiaan arvioidaan Mosin-Nagantia johdannaisineen valmistetun 40 miljoonaa kappaletta.

Mosin-Naganteja nähtiin joka puolella maailmaa missä sotia käytiin tai muuten kahakoitiin. Korean ja Vietnamin sodissa Mosin-Nagant oli merkittävässä asemassa, mutta aseita vietiin myös Lähi-Itään ja Afrikkaan. 1960-luvulla Kalashnikov rupesi syrjäyttämään Mosin-Nagantia vientituotteena. AK:t olivat tulivoimaisempia, kevyempiä, näppärämpiä ja – halvempia valmistaa. Siitä huolimatta Mosin-Nagant toimi vuoristosissien työjuhtana vielä Afganistanin ja Tšetšenian sodissa.

AK:n syrjäyttäessä Mosin-Naganteja niitä siirtyi aseiden ylijäämämarkkinoille runsain määrin. Ja minnekäs muualle kuin aseiden luvattuun maahan – USA:an. Ase oli siellä jo entuudestaan tuttu, sillä Remingtonin ja New England Westinghousen toimitukset Venäjälle keskeytyivät v. 1917 vallankumouksen  johdosta ja valmiita aseita jäi suurin määrin varastoon sellaisessa kaliiperissa (7.62 x 54R), joka ei kelvannut USA:n sotaväelle.

Jotta asetehtaat eivät olisi menneet konkurssiin, Yhdysvaltain hallitus osti nämä käteen jääneet Mosin-Nagantit, satoja tuhansia kappaleita, kenties yli miljoonankin, ja myi ne USA:n reserviläisille kolmella dollarilla per ase. Patruunoitakin oli jäänyt varastoon, mutta siitä huolimatta jotkut yrittäjät, esimerkiksi Francis Bannerman, muuttivat niitä jenkeille tutummaksi .30-06:ksi.

Suomikin on myynyt Mosin-Nagantejaan USA:an 1970- ja 1980-luvuilla. Paljon suurempia eriä on tullut entistä kommunistisista maista, joissa AK:t ovat syrjäyttäneet ne. USA:ssa on maailman suurimmat Mosin-Nagantin second-hand-markkinat. Hinnat ovat nousseet sinä aikana kun olen niitä seurannut – 30 vuodessa – 25 dollarista 65 dollariin (alkaen hintoja). Suomalaisista maksetaan enemmän kuin venäläisistä. Kiinalaiset ovat hinnallisesti pohjalukemissa, mutta puolalaisista ja unkarilaisista pyydetään hyvää hintaa. Ne ovat sotia käymättömiä, jotkut aivan käyttämättömiäkin.

Jos päällä on PU-kiikari, tulee kivääristä yht’äkkiä salamyhkäinen sniper, ja hinta saattaa pompsahtaa jopa 700 dollariin. Tämän vuoksi yritteliäät kauppiaat väärentävät ahkerasti snipereita. Tuntuu, ettei mosatramppareille jäänyt enää rautatähtäimisiä peruskivääreitä lainkaan.

Kuva: http://www.mosinnagant.net/sniper%20section/mosin-nagant-sighting.asp

PU-tähtäinkiikaria käytettiin yleisesti vielä Vietnamin sodassa

Patruunoille on samanlaiset markkinat. Niitä on jäänyt yhtä lailla ylijäämäksi. Hinnat alkavat 10 U.S. centistä kappale. Patruunan ikä, nallit ja luodit ovat mitä sattuvat. Halpa ylijäämäpatruuna on aiheuttanut amerikkalaisen valmistuksen loppumisen tyystin.

Olen hehkuttanut aseen historiallista merkitystä. Mutta ei pidä unohtaa niitä lukuisia Mosin-Naganteja, jotka osallistuvat joka syksy hirvenkaatoon Suomessa. Väitteeni, että niitä on meillä vielä 20 000 aktiivikäytössä, perustuu vain petuun. Mutta esim. Kauhajoen Aarre Viitanen ja Mukkulan Erikoisteollisuus MERTE rakensivat ”sportteerattuja” Mosin-Naganteja melkoisia määriä. Tämä heijastuu esimerkiksi AAHY:n asehuutokauppojen myyntiluettelosta.

Mosin-Nagant on nykymittapuun mukaan kolho ase. Alkuperäinen ase on pitkä, tukin ergonomia on syvältä, varmistin on vitsi, liipaisimen liikerata on pitkä, samoin iskurin liikerata. Kiikaritähtäimen asennus suoraan piippulinjan päälle on mahdotonta tai vaikeaa. Lukko helisee kuin tamburiini.

Mutta sekä ase että patruuna toimivat luotettavasti myös ankeissa ja kylmissä olosuhteissa. Lukkolaite tuntuu kestävän pienenpuoleisen ydinlatauksen. Lukko puretaan ja kootaan paljain sormin 30 sekunnissa, sehän oli aikoinaan SA Intissä iltalomille pääsyn edellytyskin! Mikä toinen 116 vuotta vanha tuote on vielä käytössä tässä laajuudessa?

Väitän, että Suomessa ei ymmärretä Mosin-Nagantin maailmanlaajuista merkitystä, vaikka me olemme istuneet keskellä sen historiaa, monet eläneetkin sitä.

Kuva: http://7.62x54r.net/MosinID/MosinID.htm