Useimmat aseihmiset tietävät, että otsikon nimi viittaa Venäjän sotilaskivääriin M1891. Mutta aseen globaali merkittävyys ei liene silti aivan yleisessä tiedossa.

Ase syntyi Venäjän keisarillisen armeijan tilauksesta korvaamaan Berdan I ja II-kiväärit. Suunnittelijaksi mainitaan belgialainen Léon Nagant, mutta myös veli Émile oli osakkaana liègeläisessä asetehtaassa. Tsaarin armeijan kapteeni Sergei Mosin suunnitteli aseeseen syöttölaatikon ja lukon yksityiskohtia, ja sai siten nimensä ikuistettua. Aseen nimi oli Trechlineynaja vintovka obraztsa 1891 goda eli kolmen linjan kivääri vuoden 1891 järjestelmän mukaan.

Kuva: www.surplusfirearms.com

Kolmen linjan kivääri eli Mosin-Nagant M1891

Kaliiperiksi valittiin kolme linjaa eli kolme tuuman tuhannesosaa. Metrisenä tästä tuli 7,62 mm. Tämä sekä brittiläisten yksiköiden vastine 30-kaliiperi muodostuivat sotilasaseissa teollisuustandardiksi ja sitä myötä kaliiperi kulkeutui siviiliaseisiinkin. Suomen metsästyskaliipereiden kova kolmikko tänään on .308 Winchester, 7,62 x 53R Finnish ja .30-06 Springfield. Kaikki ovat 30-kaliiperin aseita.

Reunakantaisen patruunan nimi oli Trechlineynaja vintovochnyi patron obratzetz 1891 goda. Tänä päivänä C.I.P. merkintä on 7,62 x 54R (Russian). Suomalainen versio patruunasta on 7,62 x 53R (Finnish). Vaikka kaliipereissa on hienoisia mittaeroja, pääsääntöisesti sanotaan niiden oleva keskenään vaihtokelpoisia. Aseseppä Torsti Laaksosen sanoja lainatakseni ”suuren isänmaallisen maaottelun aikoihin niitä vaihdettiin vallan yleisesti”.

M1891:ää ruvettiin valmistamaan Venäjällä kolmessa arsenaalissa: Tulassa, Izhevskissä ja Sestroretskissä. Tuo viimeinen liippaa läheltä suomalaisia, sillä kaupungilla on suomenkielinen nimi Siestarjoki. Se sijaitsee Karjalan kannaksella 50 km Pietarista luoteeseen. Sen läpi kulkee Rajajoki (tunnetaan myös nimillä Siestarjoki, Saijanjoki), joka on toiminut useiden rauhojen rajana, mm. Tarton rauhan 1920. Historiallinen ja merkittävä asetehdas sijaitsi Vanhan Suomen puolella, kunnes tsaari Aleksanteri II hermostui tilanteesta niin että teetti Rajajokeen uuden mutkan ja liitti asetehtaan ympäristöineen Pietarin kuvernementtiin 15.2.1864. Vastineeksi hän antoi Petsamon.

Kuva: http://www.russian-mosin-nagant.com/mosin.htm

Eversti Sergei Mosin oli lopulta Siestarjoen asetehtaan johtaja

Uusien makasiinikiväärien tarve katsottiin niin suureksi, että venäläisten asetehtaiden kapasiteetti ei riittänyt. Niinpä aseita tilattiin myös Ranskasta vuosina 1892-1895 (Chatellerault) ja Yhdysvalloista 1914-1917 (Remington ja New England Westinghouse).

Itsenäistyneen Suomen asekanta perustettiin vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä venäläisiltä Suomeen jääneisiin aseisiin. Niitä on arvioitu olleen noin 200 000 kivääriä. Näitä peruskorjattiin, muunneltiin, modernisoitiin, tukitettiin, piiputettiin uudelleen ja vaikka mitä. Näistä suomalaisista sotilaskivääreistä on paljon suomenkielistä kirjallisuutta, merkittävimpänä sotamuseon johtaja Markku Palokankaan ”Sotilaskäsiaseet Suomessa 1-3″.

Puhutaan vakaumuksen syvällä rintaäänellä suomalaisen sotilaskiväärin erinomaisuudesta ja sillä suoritetuista sankariteoista sotien aikana. Tulee kuitenkin muistaa, että Suomessa ei ole tiettävästi koskaan valmistettu lukonkehyksiä ja lukkoja, vaan aihio on aina ollut muunmaalainen: venäläinen, neuvostoliittolainen, ranskalainen tai amerikkalainen M1891 ”aktio” eli lukkolaite.

Kun näitä aseita rakennettiin, valmistaja hioi alkuperäiset leimat pois ja löi tilalle omansa (SAT, Tikka, Sako, SA Intin arsenaalit). Niinpä aseen varsinainen alkuperä on mahdotonta selvittää.

Ensimmäiset Mosin-Nagantit otettiin käyttöön tsaarin armeijassa vuonna 1892. On muistettava, että vasta kuuden vuoden kuluttua Peter-Paul Mauser sai markkinoille oman länsieurooppalaisen vastineensa, Gewehr G98:n josta kehkeytyi länsimainen teollisuustandardi.

Kuva: www.surplusfirearms.com

Mauserin kehittämä Gewehr G98 oli lännen vastine Mosin-Nagantille

Seuraavien 40 vuoden aikana kivääreistä M1891 ja G98 oli tuleva kaksi maailman ylivoimaisesti merkittävintä sotilasasetta. Tästä seuraavassa blogissani.