Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Näin yleisesti väitetään, mutta on sitä liikkeellä muuallakin kuin finnjäävelien joukossa. Todistaa seuraava tositarina edellisestä elämästäni.

Olin saksalaisen yrityksen markkinointipäällikkönä USA:ssa. Kuplavolkkari oli silloin maailman eniten valmistettu auto, ja niitä oli eksynyt runsaasti jenkkiläänkin. Työnantajani oli valmistanut kuplan takavalot, ja niitähän särkyy pienissä peltikolareissa runsaasti.

Saksalainen päämieheni piti tarkasti silmällä myyntilukuja ja tuli huomanneeksi, että USA:ssa varaosatakavalojen myynti oli vallan pientä esim. Eurooppaan verrattuna. Donnerwetter! Miksi näin, minulta tiukattiin. Was ist los?

Vastasin, että originaalivalaisin on liian kallis ja liian hieno. Kuplat olivat jo auringonlaskun ajopelejä, siirtyneet nuorison ja hippien kulkuneuvoiksi. Varaosahinnaksi tuli 115 dollaria, kun amerikkalaisen Truck-Liten lollipop-rekkavalaisimen sai varaosaliikkeestä viidellä taalalla.

Kuva: www.autoteile-blinker.de

VW Typ 1:n takavalaisin oli hienosti valmistettu

Kuplassa oli erilliset, ulkonevat lokasuojat. Reikä lokarin läpi vaan ja pultataan tikkarin muotoinen lollipop lokasuojan päälle törröttämään. Ei järin kaunista, mutta toimivaa.

Kuva: Truck-Lite, Falconer, NY, USA

Truck-Liten lollipop maksoi vain murto-osan alkuperäisvalaisimesta

Selitin tämän, ja moneen kertaan sittenkin. Vastaukseksi tuli aina, että kertomani käytäntö on mahdotonta toteuttaa ja laitonta. Ja selitin takaisin, että näin täällä vain tehdään, laillisuudesta viis (”them youngsters don’t give a rat’s ass”), ja että 115 dollarin hintaisia takavaloja ei vanhoihin autoihin pysty myymään, piste.

Tätä jatkui pari vuotta. Saksan pään Sachbearbeiter pääsi käymään USA:ssa. Olin häntä JFK:llä vastassa. Miehen mahdollisesta jet lagista piittaamatta etsin heti ison ostoskeskuksen pysäköintipaikan, jossa oli parituhatta autoa parkissa. Eipä tarvinnut kauaa kävellä kun löytyi kupla, jossa komeili Truck-Liten lollipop lokasuojan läpi pultattuna. Vastustin ankarasti kiusausta ottaa vierastani niskasta kiinni ja painaa nenä kiinni valaisimeen.

”Uskomatonta”, hän huokasi viritystä tutkiessaan. ”Unglaublich.” – Miten niin uskomatonta? Minähän olen lähettänyt asiasta teleksejä [elämää oli ennen e-mailiakin!] jo kolmen vuoden ajan! kävin kuumana. Saksalainen oikaisi itsensä ja otti sellaisen ryhdikkään, virallisen saksalaisen ilmeen:

”Niin mutta se on eri asia kun sen itse näkee.”

Meissä suomalaisissakin on aika paljon saksalaista. Ajattelen nyt jälleenlatausta. Kuinka monta kertaa on sanottu, että manuaali(t) on hankittava, reseptejä on noudatettava pilkulleen, komponentteja on käytettävä juuri niin kuin on kerrottu, ja turvatoimista (esim. suojalasit) on huolehdittava.

Mutta aina löytyy pellepelottomia, joihin mikään neuvo ei tunnu uppoavan. Pitää itse nähdä ja kokeilla. Milloin löytyy jostain vintiltä 30 lähes uudenkarheaa vuoden 1942 sotilaspatruunaa, joista ehdottomasti pitäisi nyhtää luoti pois, saada ruuti pelastettua ja vieläpä nalli kaivettua ehjänä irti. Tai kun sattuu olemaan purnukka N110 ruutia, niin eikö sitä voisi käyttää N150 sijaan? Tai eikö 180 graanin luodin voisi hyvin panna 168 graanisen sijaan, ”kun niitä sattuu olemaan vajaa laatikollinen”?

Pitää vain viitata yllä olevaan. Kyllä asiasta puhuttu on, ja kauemmin kuin kolme vuotta. Mutta silti pellepelottomat ajattelevat: ”Se on eri asia kun sen itse näkee.” Pahaksi onneksi vain se itse näkeminen voi olla esimerkiksi menetettyjä sormia. Kaikkein pahimmassa skenariossa ei ehkä itse näe enää mitään!

Siis eritoten aloittelevat jälleenlataajat: Älkää ryhtykö latauspuuhiin ennen kuin vähintään yksi manuaali on luettu. Mitä useampi, sitä parempi. Menkää aina tiukasti ohjeiden mukaan. ”By the book”. Ja huolehtikaa turvallisuudesta, eritoten suojalasien käytöstä.

Kuva: E. Virta & Co.

Hyvissä suojalaseissa on myös sivusuojaus

Jälleenlataus ei ole venäläistä rulettia, paitsi ohjeiden vastaisesti suoritettuna. Mutta ei ole mitään järkeä ottaa enempiä riskejä kuin mitä toimintaan on jo valmiiksi sisäänrakennettu.

Olen ollut töissä yrityksessä, jossa kuoli 40 ihmistä patruunoiden lataustoiminnassa. Päivä oli 13.4.1976. Kellot pysähtyivät aikaan 07:43.