Jokainen aseiden kanssa värkkäillyt tietää tämän patruunan. On niitä myös ampunut ja todennäköisesti omistanut näitä käyttäviä aseita. .22 Long Rifle eli .22 LR on maailman eniten valmistettu luotipatruuna. Suomessa tästä käytetään yleisesti nimitystä pienoiskiväärin eli piekkarin patruuna.

Otsikon mukainen nimi on lähtöisin USA:sta. Se tarkoittaa noin 0.22 tuuman luodin halkaisijaa ja pitkää kiväärille tarkoitettua patruunaa. Kantaisä oli suunnilleen sellainen minkä me tunnemme nykyisin .22 Shortina. Se syntyi vuonna 1857 Smith & Wessonin revolveri numero 1:ä varten.

Kuva:  http://www.shootingtimes.com/handgun_reviews/smith_12_0507/

Smith & Wesson No. 1

Ranskassa oli kehitetty vuoden 1845 tienoilla reunanallinen .22 patruuna Flobert-salonkikivääriin, eli sisätiloissa tapahtuvaa herrain hupiammuntaa varten. Sen vuoksi tätä kevyttä napsauspatruunaa kutsutaan jossain päin maailmaa Flobertiksi, jos niitä vielä sattuu saamaan. Mutta vasta USA:ssa kehitetty .22 Short saavutti kaupallista menestystä.

Alun perin patruuna oli tarkoitettu taskurevolveriin ja lyhyelle ampumamatkalle, lähinnä itsepuolustukseksi eli miehentappoon. Nykyisenä magnumkiiltoisena aikakautena moinen lähinnä hymyilyttää, mutta kyllä näilläkin henki lähti.

Patruuna on historiallinen, sillä se aloitti suustaladattavien aseiden lähtölaskennan ja loi pohjan myöhemmille repertteriaseille, ajan myötä myös itselataaville ja sarjatuliaseille. Luonnollisesti patruuna oli mustaruutisellainen, sillä savuton ruuti oli vielä työn alla.

Sytytys oli samanlainen reunanallinen kuin minkä tänä päivänä tunnemme. Nallimassa oli patruunankantaa kiertävässä pullistumassa (rim). Tästä tulee nimitys rimfire (reunasytytys). Patruuna oli kertakäyttöinen. Se oli sellaiseksi suunniteltukin, mahdollisimman halvaksi valmistaa.

Kuva:  http://en.wikipedia.org/wiki/.22_Short

.22 Short ja .22 Long Rifle

Vuonna 1871 hylsyä pidennettiin 4,4 mm, jotta siihen saataisiin mahtumaan enemmän ruutia. Uutuutta kutsuttiin .22 Longiksi. Tämäkin oli tarkoitettu revolverin ja derringerin patruunaksi, mutta pikkuhiljaa myös Single Shot kivääreitä ruvettiin pesittämään .22 Longille.

Seuraava kehitys tapahtui v. 1887 ohiolaisen Peters Cartridge Co.:n ja massachusettsilaisen J. Stevens Arms & Tools Co.:n yhteistyönä. Ensin mainittu rakensi .22 Longin hylsyyn tuhdimman ruutipanoksen ja raskaamman luodin, jälkimmäinen pesitti sille Stevens Crackshot kertalaukeavan taittuvapiippuisen kiväärin. Uutuudelle annettiin nimi .22 Long Rifle. Myöhemmin saksalaisella kielialueella patruunasta ruvettiin käyttämään nimeä .22 lfB (lang für Büchsen), joka on sanantarkka käännös alkuperäisestä.

Stevensin asetehdas sulautettiin New England Westinghouseen vuonna 1915. Vuonna 1920 Savage Arms Co. osti Stevensin, ja siitä muodostettiin Savagen toisiobrändi. Se oli välillä hävyksissä, mutta on taas elossa omana brändinään ja omalla aseluettelollaan. Stevensia pidetään Savagen halpalinjana.

Peters Cartridge Co. joutui muiden lailla ahdinkoon Suuressa Lamassa 1930-luvulla ja se myytiin Remington Arms Companylle. Patruunatehdas jatkoi kuitenkin toimintaansa ja nimi säilyi. Vielä 1980-luvulla ammuin Peters Blue Magic-kiekkopanoksia ja latasin hylsyt uudelleen. Tänään Petersin nimi näyttää olevan sammunut. Joissain Remingtonin metallihylsyissä voi vielä nähdä kantaleiman R-P, tarkoittaen Remington-Peters.

Että olisi hienoa saada kaks’kakkosen historiasta aasinsilta Suomeenkin? No täältä pesee. Kun .22 Long Rifle patruunan kehityspartneri – Stevensin asetehdas – sulautettiin New England Westinghouseen vuonna 1915, sen kapasiteetti valjastettiin täyttämään 750.000:n M1891 Mosin-Nagant-kiväärin tilausta Venäjän tsaarille. Suomi oli silloin Venäjän suuriruhtinaskunta. Vuoden 1917-1918 tapahtumien seurauksena noita Westinghousen valmistamia kolmen linjan kivääreitä joutui Suomeen. Niitä löytyy vielä tänä päivänä asehuutokaupoista, keräilijöiden kaapeista ja navetan ylisiltä.

New England Westinghouse M1891 kivääri

New England Westinghouse M1891 kiväärin tukki oli yleisesti pähkinäpuuta.