Noin 2700 vuotta sitten profeetta Miika ennusti, että ”jonain päivänä miekat taotaan auroiksi”. Tämä ei ole kovinkaan hyvin toteutunut – nykyisestä maailmanuutisoinnista päätellen – mutta Jyväskylässä ollaan hyvällä alulla.

Eduskunta määräsi Valtion Tykkitehtaan perustettavaksi v. 1936. Sijaintipaikaksi päätettiin Jyväskylän Vasikkavuori. Tehdasrakennuksen valmistumista odotellessa Tykkitehdas toimi Helsingin Katajanokalla. Muutto Jyväskylään tapahtui sitten yhdessä päivässä ja yössä.

Töölön tavara-asemalla odottavaan erityiseen sotilasjunaan oli jo pakattu sotaväen omaisuus. Koko päivän 31.5.1938 muuttoautot kiersivät minuuttiaikataululla Helsingissä keräten työväen perheet ja irtaimiston, jotka kaikki pakattiin saman sotilasjunan neljäänkymmeneen tavara- ja matkustajavaunuun. Varhain aamulla 1.6.1938 juna saapui sitten Jyväskylään uudelle tehdasraiteelle Tykkitehtaan pihaan työntekijöiden kera.

Tehtaalla valmistettiin uusia tykkejä ja peruskorjattiin vanhoja. Ensimmäinen valmistunut tykki oli Boforsin lisenssillä valmistettu panssaritorjuntakanuuna 37K/36, niin sanottu ”piiskatykki”.

Kuva: http://www.pkymasehist.fi/pstk36.html

VTT:n valmistama 37K/36 ”piiskatykki”.

Sodan aikana tehtaalla ahkeroitiin lisäksi sotasaalistykkien suomalaistamisessa. Vuoreen louhituissa luolissa valmistettiin tykin laukauksia. Jatkosodan vuosina Tykkitehdas oli Jyvässeudun suurin sähkönkuluttaja, ja työvoimaa oli parhaimmillaan kaksituhatta. 1943 perustettiin filiaali Äänislinnaan, Pietari Suuren v. 1703 perustamaan Onegan tykkitehtaaseen.

Rauhan tultua 5.9.1944 tykkien valmistus loppui. Alkoi jälleenrakennuksen aika. SOTEVA jakoi tuotettavat tavarat oman viisautensa mukaan, joten Tykkitehtaallekin tuli valmistettavaksi kaikenlaista auton häkäpöntöistä suurjännitepylväisiin, hammaslääkärin tuoleista hevosenkenkiin. Sotakorvaukset lisäsivät myöhemmin tuotepalettia merkittävästi.

1.5.1946 Valtion Tykkitehdas liitettiin osaksi Valtion Metallitehtaita (VMT). Samana keväänä tehtaan johtaja Olavi Syvänen pohti tehtaalle uutta nimeä. Tehdas toimi Vasikkavuoressa. Syvänen kirjoitti muistiossaan: ”Vasikka-nimitys on konepajalle täysin sopimaton.” Hän ehdotti runsaan kilometrin päässä sijaitsevan Tuomiojärven lahdenpohjukan nimeä ”Rautpohja”, koska ”se kalskahtaa”. Kesällä 1946 otettiin käyttöön nimi Valtion Metallitehtaat, Rautpohjan Tehdas. V. 1951 Metallitehtaat yhtiöitettiin muotoon Valmet Oy.

Sotaisia tuotteita valmistettiin Rautpohjassa vielä kerran 1960-70-luvuilla, kun tehtiin raskaita sinkoja SA:lle. Viimeiset toimitettiin vuonna 1972.

Erilaisia hammasvaihteita oli Tykkitehtaalla tehty jo vuodesta 1938, sillä niitä tarvittiin tykkien lavetti- ja suuntausjärjestelmissä. Myöhemmin hammasvaihteita valmistettiin sotakorvauksena ja sen jälkeen monenlaisen teollisuuden tarpeisiin, mm. traktorien vaihdelaatikoihin, veto- ja tasauspyörästöihin ja paperikoneisiin. Hammaspyörät olikin ainoa tuotteisto, joka jäi eloon Tykkitehtaan alkuperäisestä valmistuksesta.

Monien nimien ja yritysfuusioiden kautta – Valmet Rautpohjan tehdas, Valmet Power Transmission, Parkano Gears, Santasalo, Santasalo Gears, Metso Drives, Sauerwald – syntyi v. 2005 uusi voimansiirtolaitteita valmistava yhtiö, jonka nimeksi otettiin trendikkäästi latinapohjainen Moventas. Sen toinen toimialue on tuulivoiman voimansiirtolaitteet eli WG (Wind Gear). Tuulivoimaa vihreämpää energiatuotantoa on vaikea ajatella, vaikka vastustajansa silläkin näyttää olevan.

Moventas sijaitsee Tykkitehtaan tontilla Rautpohjassa. Yritys ilmoittaa investoivansa tuulivaihteiden uuteen tehtaaseen 115 miljoonaa euroa ja palkkaavansa 200 uutta työntekijää entisen tuhannen jatkoksi. Aikana, jolloin monet muut pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa, lyövät duunareille loparit kouraan, naulaavat kakkosneloset oven päälle ristiin ja muuttavat muille maille.

Mielestäni Moventasin toiminta on kunnioitettavaa. Ihmiskunnan kannalta Rautpohjassa on nyt rakentavampaa toimintaa kuin sodan aikana.

Tykit taotaan tuulimyllyiksi.

Kuva: ABB