Edellisellä kerralla valotin hurjaa uusien patruunoiden – siis kaliiperien, ei uusien latausten – tarjontaa. Mistä tällainen kaliiperi-invaasio johtuu? Patruunan valmistajista? Aseiden valmistajista? Kuluttajista? Aseharrastajista?

Vastaus: Todennäköisesti näistä kaikista. Viime aikoina on patruunoiden ja aseiden valmistajien yhteistyö kiihtynyt. Uutuuskaliiperin lanseeravat molemmat yhdessä. Eräs tuottelias parivaljakko on ollut Ruger – Hornady. Muutamassa harvassa tapauksessa yksi ja sama yritys valmistaa sekä aseita että patruunoita. Tällöinhän koordinointi on vallan helppoa. Esimerkkeinä Remington, Winchester/Browning ja Sako.

Joskus asevalmistaja voi ideoida uuden patruunan ja antaa sen tuotannon rahtihommana jollekin patruunavalmistajalle. Esimerkkeinä Weatherby – Norma, Smith & Wesson – Cor-Bon, Colt – Norma. Pääsääntöisesti patruunavalmistaja ei ota riskiä uuden patruunan kanssa, ellei kelkkaan ole saatu asevalmistajaakin. Toisin päin on tapahtunut. Asevalmistaja voi introta uuden aseen luottaen siihen, että kuluttaja valmistaa itse patruunansa muokkaamalla jostain olemassa olevasta hylsystä. Jos aseesta tulee suosittu, voivat patruunatehtaat lähteä mukaan.

Ase kestää hyvin hoidettuna kauan. Metsästyskäytössä sukupolvelta toiselle, ellei kyseessä ole ihan ammattimetsästäjä. Asemarkkinat saturoituisivat, ellei keksittäisi jotain uutta. Helpoin tie tuohon ”uuteen” on uusi kaliiperi. Monesti aseessa riittää patruunapesä-piipun vaihto. Joskus voivat piipun mitat muuten pysyä ennallaan, eli iso- ja pikkukaliiperi, rihlauksen nousu, piipun pituus jne. Tällöin muutos on asevalmistajalle helppo (lue: edullinen). Kuluttajalle tuote voidaan esitellä uutena aseena, ”uutta vuodelle 2007”.

Kun aloite uudeksi patruunaksi tulee asevalmistajalta, saa tämä ikuistettua nimensä kaliiperin yhteyteen. Tämä lisää asemerkin tunnettuutta. Nimi tulee esille jatkuvana toistona. Mainonnan ammattilaiset pitävät toistoa tärkeänä tuotemerkin mielikuvan luojana (Fairy, Flora, Elisa, DNA…)

Siksi meillä on .222 Remington, .308 Winchester, 9.3 x 66 Sako, .204 Ruger, .500 Smith & Wesson, .357 SIG, .45 Glock Auto Pistol, .375 Holland & Holland, .300 Weatherby Magnum, .300 Savage, 30R Blaser ja muita. Tämä on alkuinvestointien jälkeen ilmainen ja erittäin pitkäjänteinen mainostapa. Uskaltaisin kutsua kaliiperimerkintää jopa mediaksi.

Sama sääntö toimii myös patruunavalmistajalla. Nimi jää mieleen rasiasta ja kantaleimasta: 6 mm BR Norma, 5.6 x 57 RWS, .17 Hornady Mach 2, 7 x 33 Sako, 6.5 x 47 Lapua, .400 Cor-Bon, .476 Eley ja muita.

"Lapua" on osa kaliiperimerkintää

Patruunan kantaleima toimii myös markkinointimediana

Patruunavalmistajalla on melkoiset aloituskustannukset uuden kaliiperin lanseeraamisessa. Mutta kun työkalut on saatu tehtyä, uutta patruunaa syntyy siinä kuin vanhaakin. Kun sekä kaupalla että kuluttajalla on aina tietty puskurivarasto, kuluu tämän alkutyhjiön täyttämiseksi paljon patruunoita. Valmistaja saa siis ihan aluksi reippaasti tilauksia.

Kolmas nimen syntytapa kulkee kehittäjänsä mukaan: .219 Donaldson Wasp, .22 Palmisano-Pindell Cartridge, .257 Roberts, 7 x 30 Waters, 7.62 x 25 Tokarev, .35 Whelen, .454 Casull, .50 Browning jne. Tässä on kyseessä joko kehittäjän kunnioittaminen tai sitten raaka narsisimi, aseharrastajan halu ikuistaa itsensä historiaan patruunan keinoin. Nämä esimerkit ovat päässeet tehdaslataukseen, mutta valtaosa jää eloon ainoastaan villikissoina. Uuden patruunan kehittäminen ei ole mitenkään varma tie kuuluisuuteen.