…sanoo tuo legendaarinen ”vanha kansa”. Sanonta ilmeisesti perustuu karvaisiin kokemuksiin. Onhan tällaisia kertynyt itsellekin vuosien varrella, mutta toisaalta on hokema joskus osoittautunut vääräksikin. Niin kuin totesin männä päivänä helsinkiläisessä aseliikkeessä.

Erän foorumeilla on keskusteltu vuosien varrella vilkkaasti mm. kaliipereista, patruunoista, itselatauksesta, asemerkeistä ja muista. Tuhansia viestejä on vaihdettu. Niiden taso on ollut vaihteleva.

En malta olla kummastelematta tiedon hankinnan menetelmiä. Foorumi on tietysti tarkoitettu mielipiteiden vaihtoon, ja kivahan se on ”kilauttaa kaverille”. Mutta tiettyjä turvallisuuteen liittyviä asioita on mielestäni parempi hankkia kuuluisasta ”luotettavasta lähteestä”. Kun ruvetaan kyselemään esim. totutusta poikkeavia latauksia, tai mikä pahempaa, tarjoilemaan niitä, liikutaan mielestäni turhan ohkoisella jäällä.

Suomessa ollaan ilmiselvästi menossa ankaran vastuun periaatteeseen Amerikan malliin. Eräänä sysijänä on ollut Kuluttajavirasto. Eikä siinä mitään pahaa niin kauan kuin homma ei mene överiksi, jälleen Amerikan malliin. Itse liputan innokkaasti kuluttajan oikeuksien ja turvallisuuden puolesta.

Juuri tuotevastuusyistä en ole suosittelemassa kenellekään mitään latausreseptejä tai virekynsien viilailuja. Juuri tuotevastuusyistä monessa jenkkiaseessa on laukaisulaite, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään säätöjä.

Asiaan, asiaan. Kävin siis aseliikkeessä. Siellä oli VihtaVuoren Kiväärin- ja pistoolinpatruunoiden Latausopas 1/2004. Opas ei ollut vm 2007. Sellaista ei olekaan, eikä tarvitsekaan olla. Näissä ei ole mitään ”parasta ennen” päiväystä. Nämä asiat eivät muutu yön yli.

Opas on selkeästi kirjoitettu, informatiivinen, monipuolinen, kattava ja… ilmainen. Sen edeltäjä 1/2002 oli suunnilleen samankaltainen. Uskoisin näitä olevan vielä jakelussa ympäri maakuntia. Aseliikkeissä.

Kun siellä käy, voi samalla kysäistä muistakin mieltä askarruttavista aseasioista. Kuten patruunoiden ominaisuuksista, vaihtokelpoisuudesta tai -kelvottomuudesta. Tiskin takana on asealan ammattilainen, joka painii ase- ja patruuna-asioiden kanssa ammatikseen ja päivittäin. Siinä on ero harrastajaan. Esimerkkiliikkeen tapauksessa tiskin takana toimii asekauppias jo kolmannessa sukupolvessa.

Minua ei kannata syyllistää tekstimainonnasta tai VihtaVuoren pussiin pelaamisesta. Jos aikoo harjoittaa patruunoiden latausta Suomessa, ei ruudeissa ole valinnan varaa. VihtaVuori Eurencolla on the only game in town. Eikä siinä mitään, tuotehan on hyvä ja valikoimaa A:sta Ö:hön.

Sanomani on: Jos näin luotettavaa tietoa on tarjolla ilmaiseksi, on pösilöä kysellä sitä hevosmiesten tietotoimistosta tai esson baarista. Ja kääntäen: Pösilöä on myös tyrkyttää toisille kuulopuheita, luuloja ja mutuja, jos itsekin luistelee ohkoisella jäällä. Luulo ei ole tiedon väärtti, ei etenkään itselatausasioissa.

Samasta aseliikkeestä löytyi ”Uudenmaan Jahti 2006 – Metsästäjien Palvelumuistio”, julkaisija Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piiri ry. Tästä löytyvät vastaukset ikuisuuskysymyksiin kuten metsästysseurojen osoitteet ja yhteystiedot, ampumaratojen tiedot, metsästyksen yleistietopaketti vasta-alkajalle, metsästäjäkurssien pitopaikat ja -ajat, metsästäjätutkintojen suorituspaikat ja -ajat, hirvikokeiden suorituspaikat ja -ajat, erätulet, riistapolut, kilpailukalenterit jne. Ilmoituksista näkee aseliikkeiden sijainteja. Nimensä mukaisesti Uudenmaan alueelta.

Ja aivan ilmaiseksi.